Eduskunnan sivistysvaliokunnalle
Asia: Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta (HE 48/2022 vp)

 

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta, millä on tarkoitus lisätä lakiin uusi 9 a luku eräistä henkilöön kohdistuvista palveluista.

 

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä ”MaRa”) kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja toimittaa sivistysvaliokunnalle kirjallinen lausunto tässä asiassa.

 

MaRa toteaa asiasta seuraavaa:

 

1. Soveltamisalaan piiriin kuuluvat palvelut

 

Lakiehdotuksen 9 a luvun 1 §:n 2 momentin mukaan soveltamisalan piiriin kuuluu laaja joukko hyvin erilaisia palveluja. Näistä palveluista osa kohdistuu selkeästi kuluttajaan henkilönä joko fyysisesti tai psyykkisesti. Näin on helppo ymmärtää esimerkiksi terveyspalvelut tai ulkonäköön kohdistuvat palvelut sekä erilaiset hyvinvointipalvelut, joiden tarkoituksena on henkilön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn parantaminen. Sen sijaan monet muut ehdotetun soveltamisalan piiriin kuuluvat palvelut eivät tavallisesti kohdistu henkilöön joko fyysisesti tai psyykkisesti.

Hallituksen esityksessä ei ole lainkaan perusteltu, miksi ehdotetun soveltamisalan piiriin ovat valikoituneet juuri nämä palvelut. Soveltamisalan piirissä on palveluja, jotka eivät siihen luontevasti kuulu ja joista ei ole esitetty mitään perusteluja niihin liittyvistä kuluttajan suojaa nykyisellään koskevista ongelmista. MaRa katsoo, että uuden sääntelyn kohdentaminen sellaisiin palveluihin, joissa ei ole näytetty olevan kuluttajien suojan näkökulmasta puutteita oikeusturvassa, ei ole perusteltua.  

Kuluttajan oikeusaseman parantamiseksi on perusteltua, että lakiin lisätään nimenomaiset säännökset vain sellaisista henkilöön kohdistuvista palveluista, joissa kuluttajansuoja ei nykyisellään ole kuluttajan kannalta tarpeeksi hyvä. MaRa katsoo, että tarpeellista on säätää erikseen henkilöön kohdistuvista palveluista vain ns. suppean määritelmän mukaisena. Se tarkoittaa sitä, että soveltamisalaan tulee katsoa vain sellaiset palvelut, jotka kohdistuvat suoraan palvelua käyttävään henkilöön joko fyysisesti tai psyykkisesti. Muut palvelut, jotka jäävät suppean määritelmän ulkopuolelle, tulee jäädä pois soveltamisalan piiristä. Näin toteuttamalla sääntely täyttäisi tehokkaammin sen alkuperäiset tavoitteet selkeyttämällä kuluttajien oikeuksia niissä palveluissa, joissa oikeussuojan parantamisen tarve on todellinen ja perusteltu. Samalla uuden luvun säännöksissä olisi mahdollisuus ottaa vielä paremmin huomioon juuri näitä palveluja koskevat erityispiirteet. Nyt se ei ehdotetun soveltamisalan ollessa näin laaja ole mahdollista ja sääntely näyttäytyy monelta osin eri palvelujen kohdalla täysin tarpeettomalta.

 

Elämyspalvelut

Lakiehdotuksen 9 a luvun 1 §:ssä määritellyn soveltamisalan piiriin kuuluisivat 2 momentin mukaan elämyspalvelut.

Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan elämyspalveluja ovat esimerkiksi kulttuuri- ja taidepalvelut, kuten konsertit, teatteriesitykset ja taidenäyttelyt, sekä erilaiset vapaa-ajanviettopalvelut kuten seikkailu- ja luontopalvelut, huvi- ja teemapuistopalvelut sekä kylpyläpalvelut.

Erilaisten kulttuuripalvelujen, kuten esimerkiksi musiikkifestivaalien, yhteydessä ehdotettu sääntely henkilöön kohdistuvana palveluna ei toimi tarkoituksensa mukaisesti eikä esimerkiksi palvelun suorittamistapaa ja lisätoimenpiteiden tekemistä koskevat säännökset sovellu lainkaan tämänkaltaisten palvelujen tarjoamiseen. Tämänkaltaiset elinkeinonharjoittajalle asetettavat velvoitteet soveltuvat vain sellaisiin palveluihin, joissa henkilöön kohdistuva palvelu ilmenee suppean määritelmän mukaisena. Mikään elämyspalveluksi katsottava palvelu ei sellainen ole.

MaRa katsoo, että elämyspalvelut jäävät edellä tässä lausunnossa todetulla tavalla ns. suppean määritelmän ulkopuolelle ja sen vuoksi ne tulee poistaa ehdotetun uuden 9 a luvun 1 §:n 2 momentissa lueteltujen palvelujen joukosta.    

 

Juhla- ja ravintolapalvelut

Juhla- ja ravintolapalvelut kuuluisivat myös ehdotetun uuden 9 a luvun 1 §:ssä määritellyn soveltamisalan piiriin.

Sisällyttämällä juhlapalvelut soveltamisalan piiriin avaisi se helposti mahdollisuuden katsoa ne kokonaisuudessaan ravintolapalveluksi, jos ruoan toimittaminen tilaisuuteen muodostaisi pääosin kokonaisuudesta. Se hämärtäisi taas rajanvetoa siitä, milloin on kysymys juhlapalvelusta ja milloin ravintolapalvelusta.

Juhlapalvelut eivät kuulu luontevasti soveltamisalan piiriin eikä niihin liity MaRan käsityksen mukaan eikä kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännön perusteella kuluttajan suojan kannalta merkittäviä ongelmia.   

Ravintolapalvelut eivät ole henkilöön kohdistuvia palveluja. Ravintolapalveluihin on jo nykyisellään voitu soveltuvin osin soveltaa kuluttajansuojalain 8 luvun säännöksiä. Se on riittänyt tarjoamaan kuluttajille näihin palveluihin liittyvän perustellun suojan.

Ravintolapalvelujen sisällyttäminen soveltamisalan piiriin johtaisi epäselviin tulkintatilanteisiin, jos ravintola joutuisi soveltamaan kuluttajansuojalain eri lukujen säännöksiä riippuen siitä, nautitaanko ruoka ravintolassa vai noudetaanko se mukaan. Tämäkään ei tue tavoitetta sääntelyn selkeyttämisestä.

MaRa ehdottaa, että eduskunta rajaa juhla- ja ravintolapalvelut uuden 9 a luvun soveltamisalan ulkopuolelle poistamalla 9 a luvun 1 §:n 2 momentista viittauksen juhla- ja ravintolapalveluihin.

 

2. Palvelun virhe

 

Lakiehdotuksen 15 §:n mukaan palvelussa on virhe, jos se ei vastaa sovittua taikka jos se ei täytä suoritustavaltaan tai laadultaan 4 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.

Lakiehdotuksen 16 §:n mukaan palvelussa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka toimeksisaaja on ennen sopimuksen tekoa antanut palvelun sisällöstä, sen suorittamisesta tai laadusta ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen tilaajan päätöksentekoon. Sama koskee palvelua suoritettaessa annettuja tietoja, joiden voidaan olettaa vaikuttaneen tilaajan päätöksentekoon.

MaRa korostaa, että arvioitaessa palvelussa olevaa virhettä, tulee sitä koskeva kynnys asettaa riittävän korkealle. Jos esimerkiksi musiikkifestivaalin kaltaisen tapahtuman ohjelmaan tulee muutos, jolla ei ole merkittävää vaikutusta tapahtuman järjestämiseen ja joka ei muuta tapahtuman luonnetta merkittävällä tavalla, ei sitä voi katsoa lakiehdotuksen 15 ja 16 §:ssä tarkoitetulla tavalla palvelun virheeksi.

Ei ole tavatonta, että tapahtumanjärjestäjä joutuu esimerkiksi esiintyjän lähellä tapahtumaa tekemän peruuttamisen vuoksi tekemään muutoksia tapahtuman ohjelmaan. Nämä muutokset ovat siinä tilanteessa välttämättömiä ja elinkeinonharjoittajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Näin esimerkiksi musiikkifestivaalitapahtumassa, jossa on useampia esiintyjiä, ei yhden esiintyjän jäämistä pois tai vaihtumista toiseksi, voi katsoa palvelun virheeksi.

Näissä tilanteissa on olennaista, että tapahtumajärjestäjällä tulee olla mahdollisuus tehdä vähäisiä muutoksia tapahtuman ohjelmaan ilman että se tulee katsoa lakiehdotuksen 15 tai 16 §:n tarkoittamalla tavalla palvelun virheeksi.

 

3. Toimeksisaajan oikeus korvaukseen   

   

Lakiehdotuksen 30 §:n mukaan toimeksisaajalla on oikeus vastikkeeseen jo suoritetun palvelun osasta ja oikeus korvaukseen tilaajan rikkoessa sopimuksen peruuttamalla palvelun.

Lakiehdotuksen 31 §:n mukaan osapuolet voivat sopia, että 30 §:ssä tarkoitettujen korvausten sijaan toimeksisaajalla on tilaajan peruuttaessa palvelun oikeus saada ennalta sovittu vakiokorvaus.

MaRa pitää näitä koskevia ehdotuksia perusteltuina ja kannatettavina.

Lakiehdotuksen 32 §:n mukaan tilaajalla olisi kuitenkin tietyin edellytyksin oikeus vapautua 30 §:n 2 ja 3 momentin tai 31 §:n mukaisesta korvausvelvollisuudesta, mikäli hänellä on esimerkiksi liikenteen keskeytymisestä tai sairaudesta johtuva suorituseste, jota ei kohtuudella ole voinut välttää eikä voittaa.

MaRa pitää tärkeänä, että korvausvelvollisuutta tulee tarkastella edelleenkin niin, että tilaajana oleva kuluttaja voisi suoritusesteen perusteella vapautua automaattisesti korvausvelvollisuudesta vain muusta kuin 30 §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetuista vahingoista. Muussa tapauksessa tilanne voi muodostua kohtuuttomaksi elinkeinonharjoittajan kannalta, koska tämä joutuisi kantamaan kulut erilaisista valmistelevista kustannuksista. Tämä ei kuitenkaan poistaisi mahdollisuutta sovitella korvausta yksittäistapauksissa kuluttajan hyväksi.

MaRa ehdottaa, että eduskunta lisää uuden 9 a luvun 32 §:n 1 momentin jälkimmäiseen lauseeseen viittauksen, jonka mukaan toimeksisaajalla on oikeus 30 §:n 1 momentin lisäksi myös 2 momentin mukaiseen korvaukseen.

 

4. Lakiehdotus lisää elinkeinonharjoittajille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia

 

Lakiehdotuksen mukainen uusi sääntely tulee toteutuessaan lisäämään palveluntarjoajina toimiville elinkeinonharjoittajille hallinnollista taakkaa. Sääntelyn toteutuminen ehdotetun mukaisena tulisi lisäämään myös elinkeinonharjoittajien kustannuksia. Uusista tiedonantovelvoitteista aiheutuisi hallinnollista taakkaa. Palvelujen suorittamista koskevien virheilmoitusten määrä tulisi oletettavasti selvästi kasvamaan ja niiden käsittely lisäisi elinkeinonharjoittajien kustannuksia.

Ehdotettujen säännösten toteutuminen ei todennäköisesti ainakaan nopealla aikataululla selkeyttäisi oikeustilaa. Vaikutus voisi olla jopa päinvastainen ja todennäköisesti hyvin erilainen riippuen siitä, mitkä palvelut lopulta soveltamisalan piiriin tulevat. Kuluttajien oikeudesta hinnanalennukseen palvelun viivästyessä olennaisesti ja mahdollisuudesta peruuttaa palvelu ilman peruutusmaksua ylivoimaisen esteen tilanteissa aiheutuisi elinkeinonharjoittajille lisäkustannuksia.

Lähes kaksi vuotta kestäneestä koronakriisistä aiheutuneet seuraukset koettelevat vielä pitkään monia matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alan yrityksiä ja elinkeinonharjoittajia. Sen vuoksi ei ole tarpeen säätää sellaista lainsäädäntöä, jotka luovat yrityksille ja elinkeinonharjoittajille joko uutta hallinnollista taakkaa tai tarpeettomia lisäkustannuksia ja mitä kuluttajan oikeusaseman parantamisen vuoksi ei ole tarpeen tehdä.

 

 

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry

 

                   

Sami Hämäläinen

lakimies, varatuomari