Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle ravintoloiden koronarajoituksista

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE

KANTELU VALTIONEUVOSTON PÄÄTTÄMISTÄ RAVINTOLOIDEN KORONARAJOITUKSISTA

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä MaRa) pyytää kunnioittavasti eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, onko valtioneuvosto toiminut vastoin tartuntatautilain 58 a §:ää antaessaan 28.1.2022 valtioneuvoston asetuksen, jossa muiden kuin anniskelupainotteisten ravintoloiden koronarajoituksia jatketaan kireinä 1.2.2022 jälkeen.

Valtioneuvosto on 28.1.2022 antamallaan asetuksella^[1] jatkanut anniskelupainotteisten ja muiden ravitsemisliikkeiden (=ruokaravintoloiden) kireitä aukioloaika-, anniskeluaika- ja asiakaspaikkarajoituksia epidemian leviämisalueilla. Asetusta annettaessa leviämisalueita ovat olleet Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Lapin ja Ahvenanmaan maakunnat^[2].  Rajoitukset kajoavat syvästi ravitsemistoiminnan harjoittajien elinkeinovapauteen ja työntekijöiden työnteko-oikeuteen:

• Ravitsemisliikkeessä, jonka pääasiallisena ravitsemistoimintana on alkoholijuomien anniskelu, alkoholijuomien anniskelu on lopetettava viimeistään kello 17 ja liikkeen saa pitää avoinna ravitsemistoiminnan asiakkaille kello 5:stä kello 18:aan.  Muissa ravitsemisliikkeissä alkoholijuomien anniskelu on lopetettava viimeistään kello 20 ja ravitsemisliikkeen saa pitää avoinna ravitsemistoiminnan asiakkaille kello 5:stä kello 21:een. Ravintoloiden aukioloaikaa ei normaalitilanteessa rajoiteta ja normaalisti ravintola voi anniskella 01.30:een ja jatkoaikailmoituksella 04:ään asti. 
• Jos ravintolan pääasiallinen toiminta on alkoholijuomien anniskelu, ravintolan asiakaspaikat on rajoitettava sisällä ja ulkona puoleen normaalista (50 %). Muiden ravintoloiden asiakaspaikat sisällä tulee rajata 75 %:iin normaalista.
• Asiakkailla on oltava oma istumapaikka pöydän tai muun tason ääressä ravitsemisliikkeen sisätiloissa.

Ankarien ravintolarajoitusten lisäksi asetuksen 6 §:ssä on tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentin nojalla säädetty, että asetuksen 4 §:ssä säädettyjä rajoituksia on noudatettava 15.2.2022 saakka, vaikka ravitsemisliike edellyttäisi asiakkailtaan EU:n digitaalista koronatodistusta eli koronapassia. Koronapassilla ei voi näin ollen välttää aukioloaikaa, anniskeluaikaa ja asiakaspaikkamäärää koskevia rajoituksia.

MaRa ei kantele valtioneuvoston toiminnasta siltä osin kuin koronapassin käyttöä rajoitusten vaihtoehtona on rajoitettu 58 i §:n 5 momentin nojalla. Kantelu koskee tartuntatautilain 58 a § nojalla määrättyjä ankaria ravintolarajoituksia, jotka ovat kohdistuneet myös ei-anniskelupainotteisiin ravintoloihin eli ruokaravintoloihin.

Jotta valtioneuvostolla olisi oikeus rajoittaa leviämisalueella sijaitsevien ravitsemisliikkeiden toimintaa näin ankarasti, siihen tulee olla lailliset perusteet 58 a §:n nojalla. Rajoituksien tulee lain ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön perusteella olla välttämättömiä juuri sillä alueella ja niitä ravintolatyyppejä koskien, johon rajoituksia määrätään.

MaRan näkemyksen mukaan asetuksella määrätyt ravitsemisliikkeiden rajoitukset ovat vastoin tartuntatautilain 58 a §:ää erityisesti ei-anniskelupainotteisten ravintoloiden eli ruokaravintoloiden kohdalla. Rajoitukset eivät ole välttämättömiä eivätkä oikeasuhtaisia ottaen huomioon epidemiatilanteesta saatu selvitys, THL:n lausunnot ja se, että ruokaravintolat ovat THL:n riskipotentiaalitaulussa vähäisen riskin tiloja kuten elintarvikeliikkeet ja kampaamot, joihin ei ole koko pandemian aikana kohdistunut lainkaan rajoituksia.  Ruokaravintoloihin jäljitettyjen tartuntojen määrä on julkistettujen tietojen perusteella vähäinen.  

MaRa katsoo, että valtioneuvoston olisi tullut ottaa huomioon erot ravintolatyyppien välillä asettaessaan 58 a §:n nojalla rajoituksia ravitsemisliikkeisiin. Ruokaravintoloiden toiminnan rajoittamiselle ei ole ollut vähäisimpiäkään perusteita.

MaRa toteaa, että anniskelun määrääminen lopetettavaksi ruokaravintoloissa klo 20 ja niiden määrääminen suljettavaksi klo 21:een rajoittaa erittäin ankarasti vähäriskisenä pidettävien ravintoloiden kuten ruokaravintoloiden toimintaa. Rajoitukset eivät mahdollista normaalia illallisravintatoimintaa.  

Valtioneuvosto on laiminlyönyt velvollisuutensa tehdä kokonaisarviointi rajoitustoimien hyödyistä ja haitoista ottaen huomioon koronapandemiasta ja valtioneuvoston asettamista rajoitustoimista ravintolayrittäjille, työntekijöille ja heidän perheilleen aiheutuneet erittäin negatiiviset ja pitkäaikaiset seuraukset. 

Näillä ja kantelussa jäljempänä esitetyillä perusteilla MaRa saattaa asian eduskunnan oikeusasiamiehen arvioitavaksi.

 

1. Kantelun tekeminen eduskunnan oikeusasiamiehelle

Kantelu valtioneuvoston toiminnasta voidaan tehdä oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. 

Eduskunnan oikeusasiamies ei ole osallistunut valtioneuvoston päätöksentekoon, joten eduskunnan oikeusasiamies voi objektiivisesti ja valtioneuvoston toiminnasta täysin riippumattomana arvioida, onko valtioneuvoston toiminta ravintolarajoituksissa ollut perustuslain ja eduskunnan säätämän lain nojalla välttämätöntä ja oikeasuhtaista ja voidaanko valtioneuvoston päätösmateriaalin perusteella tehdä johtopäätös, että myös ei-anniskelupainotteisten ravitsemisliikkeiden ankarat rajoitukset ovat tartuntatautilain sallimia. Olennaista on, että valtioneuvoston asetuksen lainmukaisuus arvioidaan hallituksen päätösmateriaalin ja muun valtioneuvoston käytössä olevien lausuntojen ja asiakirjojen perusteella.

Tässä asiassa ankarien koronarajoitusten kohteena olevien ravintoloiden oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että kantelun tutkii eduskunnan oikeusasiamies. MaRa on lähettänyt 4.3.2022 eduskunnan oikeusasiamiehelle kirjeen, jossa perustellaan tarkemmin kantelun käsittelemistä.
 

2. Ravintoloiden osuus koronatartunnoista koronapandemian aikana

Ravintolayrittäjien ja työntekijöiden oikeusturvan kannalta on erittäin tärkeää, että valtioneuvoston päätöksenteko perustuu oikeaan ja todennettuun tietoon ravintoloiden osuudesta koronaviruksen leviämisessä. MaRa on pyytänyt toistuvasti kesästä 2020 lukien eri tavoilla STM:ltä luotettavaa ja todistettua tietoa siitä, kuinka paljon koronavirus on levinnyt ravintoloissa. MaRa ei ole saanut STM:ltä tällaista tietoa. STM:n laatimissa ravintolatoimintaa rajoittavien asetusten perustelumuistioissa on toistuvasti viitattu ulkomaisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat STM:n näkemyksen mukaan sen, että koronavirus leviää erityisesti ravintoloissa. Sen lisäksi perustelumuistiossa on todettu, että tieto ravintoloissa tapahtuneista tartunnoista on huomattava aliarvio ravintolatoiminnan luonteen takia. Tätäkään ei ole perusteltu mitenkään. Tämä on erittäin epätyydyttävä ja tartuntatautilain vastainen asiantila.

Valtioneuvosto on jo lähes kaksi vuotta rajoittanut ravintolayrittäjien perustuslaissa suojattua elinkeinovapautta ja kajonnut merkittävällä tavalla yrittäjien omaisuudensuojaan sekä rajoittanut merkittävällä tavalla tai jopa kieltänyt työntekijöitä harjoittamasta perustuslain suojaamaa ammattiaan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti tähän asiaan huomiota käsitellessään hallituksen esitystä HE 32/2021 vp. Valiokunta pyysi STM:ää toimittamaan valiokunnalle tietoa siitä, kuinka paljon ravintoloissa on tapahtunut tartuntoja ja erittelemään tartunnat ruokaravintoloiden ja muiden ravintoloiden kesken. Valiokunta ei saanut STM:ltä pyytämiään tietoja. Niinpä valiokunta käytti mietinnössään (Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 9/2021 vp, sivu 4) MaRan valiokunnalle antamassa lausunnossa olleita lukuja, jotka MaRa oli poiminut julkisista lähteistä. 

Valiokunta totesi mietintönsä sivulla 4 seuraavan: ”Suomessa ravitsemisliikkeet olivat suljettuina kevään 2020 aikana ja niiden anniskelu- ja aukioloaikoja sekä asiakaspaikkoja on rajoitettu alueellisesti epidemiatilanteen mukaan syksyllä 2020 ja alkuvuodesta 2021. Hygieniatoimista ja rajoituksista huolimatta tammi—helmikuussa 2021 on selvityksen mukaan todettu ravitsemisliikkeistä alkunsa saaneita laajoja tartuntaketjuja ja altistumistilanteita, joissa lähes kaikki ravitsemisliikkeessä asioineet ovat saaneet tartunnan. Riski on ollut suurin niissä ravitsemisliikkeissä, joissa alkoholin anniskelu muodostaa suuren osan tuloista, mutta tartuntoja on todettu myös pääasiassa ruokailuun keskittyvissä ravitsemisliikkeissä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ravitsemisliikkeissä tapahtuneita raportoituja tartuntoja on yhteensä 515 viikoilla 1—8. Tartuntojen lukumäärän jakaumasta ei kuitenkaan valiokunnalle ole toimitettu tietoa. Kokonaistartuntojen määrä on selityksen mukaan samalla ajalla 21 158. Ravintoloissa todetut tartunnat ovat siten 2,4 % kaikista tartunnoista. Merkittävää osaa tartuntaketjuista ei ole kuitenkaan pystytty jäljittämään.”

Vaikka tartuntojen määrä ravintoloissa olisi kaksinkertainen, ravintoloiden osuus kokonaistartuntojen määrästä olisi vain noin viisi prosenttia. Ruokaravintoloiden osuus ei ole pahimmassakaan tapauksessa paria prosenttia suurempi kokonaistartunnoista. MaRa on kerännyt koko syksyn 2021 julkisista lähteistä tietoja ravintoloissa tapahtuneiden tartuntojen määrästä. Niitä on ollut erittäin heikosti saatavilla. Kun valtioneuvosto määräsi ravintolarajoituksia syksyllä 2021, vain Länsi-Pohjaa koskevassa alueellisen koronakoordinaatioryhmän lausunnossa mainittiin ravintolat tartuntalähteinä. Siinäkään ei mainittu, kuinka paljon tartuntoja on lähtenyt ravintoloista. Minkään muun alueen koronakoordinaatioryhmän lausunnoissa syksyllä 2021 ravintoloita ei mainittu suurimpiin tartunnanlähteisiin kuuluvana.

Valtioneuvosto on asettanut erittäin ankaria rajoituksia ravintolatoimintaan. Niiden seuraukset ovat romahduttaneet yrittäjien, työntekijöiden ja heidän perheidensä talouden. Valtioneuvosto tai STM eivät ole esittäneet minkäänlaista todennettua näyttöä Suomen ravintoloista siitä, kuinka paljon tartuntoja ravintoloista on lähtenyt. Tämä on erittäin epätyydyttävä asiantila yrittäjien ja työntekijöiden perusoikeuksien kannalta. On joka tapauksessa selvää, että ruokaravintoloiden osuus tartunnanlähteenä on vähäinen. Tätä osoittaa sekin, että THL on luokitellut ruokaravintolat vähäisen riskin tiloiksi samalle tasolle kuin elintarvikekaupat, parturit ja kampaamot, joiden toimintaa ei ole rajoitettu millään tavalla koko pandemian aikana.
 

3. Tartuntatautilain 58 a §:n sääntelystä

Tartuntatautilain (1227/2016) 58 a §:n ja sen nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella voidaan rajoittaa ravintoloiden asiakaspaikkamäärää, aukioloaikaa ja anniskeluaikaa ja asiakkaiden liikkumista ravintolassa.

Tartuntatautilain 58 a §:n 2 momentin nojalla, jos yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi on välttämätöntä, voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää tarkemmin tietyillä alueilla sijaitsevien ravitsemisliikkeiden asiakkaiden saapumiseen ja oleskeluun, asiakaspaikkojen sijoittamiseen sekä asiakkaiden puhetta peittävän äänentoiston käyttämisen ja musiikin soittamisen rajoittamiseen liittyvistä velvoitteista sekä sisä- ja ulkotilojen asiakaspaikkamäärään liittyvistä vaatimuksista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan rajoittaa sellaisten ravitsemisliikkeiden, joiden pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota yleisölle maksusta elintarvikelaissa tai Ahvenanmaan maakunnan vastaavassa lainsäädännössä tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa alkoholijuomia, asiakasmäärää enintään 67 prosenttia ravitsemisliikkeen suurimmasta asiakas- tai henkilömäärästä, joka on mainittu tilaa tai sen osaa koskevassa alkoholilain (1102/2017) 18 §:ssä tai Ahvenanmaan maakunnan vastaavassa lainsäädännössä tarkoitetussa anniskeluluvassa tai, jos ravitsemisliikkeellä ei ole anniskelulupaa, rakennusten paloturvallisuudesta maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 b §:n nojalla ja rakennuksen käyttöturvallisuudesta mainitun lain 117 d ja 117 k §:n nojalla annettujen säännösten tai Ahvenanmaan maakunnan vastaavan lainsäädännön mukaisesti hyväksytyssä rakennussuunnitelmassa. Muiden ravitsemisliikkeiden asiakasmäärää voidaan rajoittaa enintään 50 prosenttia edellä tarkoitetuissa säännöksissä tarkoitetusta suurimmasta asiakas- tai henkilömäärästä.

Tartuntatilain 58 a §:n 3 momentin nojalla ravitsemisliikkeen on lyhennettävä aukiolo- ja anniskeluaikaa, jos se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi eivätkä ravitsemisliikkeen tilojen ja pintojen puhdistamistoimenpiteet, hygieniaohjeet, asiakaspaikkojen järjestely ja muut toimenpiteet ole riittäviä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Valtioneuvoston asetuksella voidaan tässä momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä antaa tarkempia säännöksiä ravitsemisliikkeen aukioloa kello 18:n ja 5:n välisenä aikana ja anniskelua kello 17:n ja 9:n välisenä aikana koskevista rajoituksista sekä siitä, millaisissa ravitsemisliikkeissä kyseisiä rajoituksia on noudatettava.

Tartuntatautilain 58 a §:n 4 momentissa todetaan, että edellä 2 momentissa tarkoitettu asiakasmäärän rajoitus saa ravitsemisliikkeessä, jonka pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota alkoholijuomia, olla suurempi kuin 50 prosenttia ja muussa ravitsemisliikkeessä suurempi kuin 25 prosenttia ja 3 momentissa tarkoitettu rajoitus saa koskea aukioloaikaa ennen kello 23:a ja anniskeluaikaa ennen kello 22:ta vain, jos tartuntataudin leviämisen estäminen on valtakunnallisesti epidemian nopean kiihtymisen tai muuntuneen viruksen leviämisen uhan vuoksi välttämätöntä ja alueella todetaan muuntuneen viruksen väestöleviämistä tai tautiryppäitä, joiden tartuntaketjuja ei pystytä luotettavasti jäljittämään ja jotka aiheuttavat asiantuntija-arvion mukaan merkittävän riskin uusien tartuntojen leviämiseen alueella.

Tartuntatautilain 58 a §:n 5 momentissa todetaan, että edellä 2–4 momentin nojalla säädettyjen rajoitusten on oltava välttämättömiä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi niillä alueilla ja ravitsemisliikkeissä, joita ne koskevat.

Tartuntatautilain 58 b §:n 3 momentin nojalla valtioneuvoston on tarkoin seurattava, ovatko 58 a §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut rajoitusten edellytykset edelleen voimassa. Jos edellytykset eivät enää täyty, on valtioneuvoston viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin 58 a §:n ja siihen liittyvien säännösten kumoamiseksi. Jos 58 a §:n 2–4 momentin nojalla säädetyt rajoitukset eivät enää ole välttämättömiä joillain alueilla tai säädetyssä laajuudessa, valtioneuvoston on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin valtioneuvoston asetuksen muuttamiseksi.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 14/2020) todennut, että sääntelyn alueellinen soveltamisala on merkityksellinen sääntelyn välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden kannalta. Valiokunta korosti, että välttämättömyysedellytysten tulee säädösperusteisesti ohjata päätöksentekoa alueellisesta soveltamisalasta ja ettei rajoituksia voida säätää tai pitää voimassa sellaisilla alueilla, joissa se ei ole tartuntatautitilanteen vuoksi välttämätöntä (PeVL 14/2020 vp, s. 5).

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on ravintolarajoituksia koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössään (StVM 27/2020 vp) todennut, että rajoitukset tulee kohdentaa ravitsemistoimintaan vain niillä alueilla ja siltä osin kuin se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Tartuntatautilain 58 a §:n 2 momentti säädettiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön perustuen lakiin niin, että valtioneuvoston aseuksella voidaan säätää tarkemmin alueellisesti asiakkaiden oleskeluun ja asiakasipaikkojen sijoittamiseen liittyvistä velvoitteista sekä ravintoloiden asiakaspaikkarajoituksista, jos se on yleisvaarallisen tartuntatautilain leviämisen estämiseksi välttämätöntä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut mietinnössään 58 a §:n 2 momenttiin liittyen, että aluekohtaisen tilanteen ja rajoitusten välttämättömyyden arvioinnissa voidaan käyttää apuna esimerkiksi uusien tartuntojen ilmaantuvuuden määrää, positiivisten testitulosten osuutta testatuista, jäljitysten alkuperätietoja sekä yleisvaaralliseen tartuntatautiin liittyvää sairaalahoidon tarvetta alueella. Välttämättömyysarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös lähialueiden ja koko maan tilanne.

MaRa toteaa, että välttämättömyysarvioita ei siis ole voitu tällöinkään tehdä pelkästään alueen ilmaantuvuusluvun perusteella. Huomionarvoista on, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön antamisen aikaan lokakuussa 2020 koronarokotteiden antamista väestöön ei ollut vielä edes aloitettu.   

Tartuntatautilain 58 a §:n 3 momentin nojalla asetuksella voidaan rajoittaa ravitsemisliikkeen aukioloaikaa ja anniskeluaikaa, jos se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi eivätkä ravitsemisliikkeen tilojen ja pintojen puhdistamistoimenpiteet, hygieniaohjeet, asiakaspaikkojen järjestely ja muut toimenpiteet ole riittäviä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Kyseinen säännös säädettiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaisesti lakiin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut, että aukioloaikojen lyhentämisen edellytyksenä on ensinnäkin sen välttämättömyys yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Tällainen tilanne voisi olla käsillä esimerkiksi, jos aukioloaikojen ja mahdollisesti siihen liittyvän anniskelun takia asiakaskontaktit muodostuvat sellaisiksi, että etäisyys- tai hygieniavaatimuksista ei tartuntataudin leviämisen estämiseksi voida enää huolehtia. Lisäksi säännöksessä edellytetään, että siinä luetellut toimenpiteet olisivat riittämättömiä kyseisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Nämä edellytykset säädettäisiin koskemaan myös säännökseen sisällytetyn asetuksenantovaltuuden käyttämistä. Tällöin ne asettavat perusteluvelvollisuuden asetusta säädettäessä. Valiokunta korostaa, että momentissa mainitut kellonajat ovat aikarajoja, joiden puitteissa rajoituksia tulee säätää välttämättömyysarvioinnin pohjalta. Valiokunta toteaa, että 3 momentin sääntelyn nojalla ei edellytetä ravitsemisliikkeen harjoittajilta epidemiologiseen tietämykseen perustuvaa kykyä arvioida ja ennakoida tautitilanteen kehittymistä väestössä. Momentilla on tarkoitus luoda perussäännös ja siihen nojaava asetuksenantovaltuus, jonka nojalla annetut säännökset tarkentavat ravitsemisliikkeen harjoittajaa koskevia velvoitteita.

Hallituksen esityksessä (HE 6/2021) ravintolarajoituksia koskevien tartuntatautilain säännösten voimassaoloaikaa esitettiin jatkettavaksi 30.6.2021 saakka. Sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi asiassa mietinnön StVM 2/2021. Mietinnössään sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy talousvaliokunnan näkemykseen siitä, että kaikkein suurimmat taloudelliset vahingot aiheutuisivat viruksen laajamittaisesta leviämisestä, joten tehokkaat rajoitustoimet mahdollistava lainsäädäntö on tarpeen. Valiokunta pitää myös talousvaliokunnan tavoin tärkeänä, että rajoituksia puretaan heti tartuntatilanteen niin salliessa.

Hallituksen esityksen (HE 32/2021) nojalla lakiin säädettiin uusi 4 momentti, jossa säädetään edellytyksistä, jonka nojalla ravitsemisliikkeiden aukioloaikaa voidaan asetuksella rajoittaa niin, että aukiolo päättyy aiemmin kuin klo 23 ja anniskelu aiemmin kuin klo 22. Tämä on mahdollista vain, jos tartuntataudin leviämisen estäminen on valtakunnallisesti epidemian nopean kiihtymisen tai muuntuneen viruksen leviämisen uhan vuoksi välttämätöntä ja alueella todetaan muuntuneen viruksen väestöleviämistä tai tautiryppäitä, joiden tartuntaketjuja ei pystytä luotettavasti jäljittämään ja jotka aiheuttavat asiantuntija-arvion mukaan merkittävän riskin uusien tartuntojen leviämiseen alueella. Tartuntatautilain 58 a §:n 4 momentti säädettiin kevään 2021 ravintolasulun jälkeiseen aikaan. Hallituksen esityksen mukaan sillä oli tarkoitus varautua sulkutilan jälkeiseen aikaan mahdollistamalla valtioneuvostolle toimivalta antaa epidemiatilanteen niin vaatiessa tiukempia rajoituksia kuin voimassa oleva tartuntatautilaki mahdollistaa. Valtioneuvoston asetus on annettu tämän momentin nojalla.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan (PeVL 9/2021), että hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ravintoloiden aukioloaikoja ja asiakasmääriä koskevia rajoituksia voidaan olennaisesti tiukentaa. Ehdotettu sääntely on merkityksellistä ravitsemisliiketoiminnan harjoittajien elinkeinovapauden ja myös omaisuuden suojan kannalta. Sääntelyllä on sen perusteluissa (s. 15) kuvatulla tavalla huomattavia vaikutuksia ravitsemisliiketoiminnan harjoittajiin. Joidenkin ravitsemisliikkeiden elinkeinotoiminta ei käytännössä olisi mahdollista ja joidenkin elinkeinotoimintaa ei voitaisi käytännössä harjoittaa kannattavasti, jos anniskelu- ja aukioloaikaa rajoitetaan ehdotetun lain nojalla merkittävästi nykyistä enemmän.

Perustuslakivaliokunta toteaa, että käytännössä lakiehdotus merkitsisi kahvila- ja lounasravintoloita lukuun ottamatta ravintola-alalla niin merkittäviä elinkeinonharjoittamisen rajoituksia, että ne tosiasiallisilta vaikutuksiltaan muistuttavat pitkälti voimassa olevaa perustuslain 23 §:n nojalla säädettyä sääntelyä ravitsemisliikkeiden sulkemisesta. Arviointitilanne poikkeaa siten aikaisemmasta tartuntatautilain 58 a ja 58 b §:n arvioinnista. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan pidä ehdotettua sääntelyä ongelmallisena ottaen huomioon sääntelyn tavoitteet, vallitseva epidemiatilanne, rajattu voimassaoloaika ja nykyistä tiukemmille rajoituksille 58 a §:ssä asetetut lisäedellytykset.

Perustuslakivaliokunta toteaa, että sääntelyn oikeasuhtaisuuden ja välttämättömyyden vaatimusten toteutumista turvaa perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan myös se, että lakiehdotuksen 58 b §:n 3 momentin mukaan valtioneuvoston on tarkoin seurattava, ovatko 58 a §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut rajoitusten edellytykset edelleen voimassa. Jos edellytykset eivät enää täyty, valtioneuvoston on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin 58 a §:n ja siihen liittyvien säännösten kumoamiseksi. Jos 58 a §:n 2—4 momentin nojalla säädetyt rajoitukset eivät enää ole välttämättömiä joillain alueilla tai säädetyssä laajuudessa, valtioneuvoston on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin valtioneuvoston asetuksen muuttamiseksi. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota lakiehdotuksen perusteluissa (s. 18) esitettyyn arvioon, jonka mukaan nykyistä suuremmat rajoitukset olisivat todennäköisesti voimassa huomattavasti lyhyemmän ajan ja rajoituksia voidaan kevään kuluessa asteittain vähentää.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään (StVM 9/2021 vp) todennut, että lakiesityksessä ei säädetä uusia rajoituksia suoraan voimaan, vaan esityksen tarkoituksena on varmistaa, että valtioneuvosto voi epidemiatilanteen niin vaatiessa säätää oikeasuhteisia ja välttämättömiä rajoituksia, joilla ihmisten välisiä kontakteja vähennetään ravitsemisliikkeiden toiminnan yhteydessä. Ehdotetuilla rajoitusten laajennuksilla on siten tarkoituksena mahdollistaa valtioneuvostolle laajempi toimivalta vähentää sellaisten olosuhteiden syntymistä, joissa riski tartunnoille olisi suuri. Valiokunta pitää siten esitystä epidemian leviämisen estämiseksi perusteltuna ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa kuitenkin, että myös 58 a §:n 3 ja 4 momenttien mahdollistamien tiukempien rajoitusten käyttöönotto edellyttää valtioneuvostolta punnintaa asetuksella annettavan sääntelyn välttämättömyydestä, oikeasuhtaisuudesta ja tarkkarajaisuudesta. Hallituksen esityksessä on omaksuttu lähtökohtaisesti kaikkiin ravitsemisliikkeitä koskeviin tartuntatautilain rajoituksiin sääntelyratkaisu, jossa lailla annetaan valtioneuvostolle valtuus säätää asetuksella rajoituksista täsmällisemmin. Lain tasolla säädettäisiin näiden rajoitusten maksimit.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut jo aiemman ravintolarajoituksia koskevan sääntelyn yhteydessä, että rajoitukset tulee kohdentaa ravitsemistoimintaan vain niillä alueilla ja siltä osin kuin se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi (StVM 27/2020 vp, s. 4). Välttämättömyysedellytystä tulee arvioida myös liiketoiminnaltaan erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta erikseen samalla alueella. Valiokunta on lisäksi todennut, että punninta tulee tehdä myös kunkin rajoitustoimen osalta erikseen (StVM 27/2020 vp, s. 8). Sääntelymallista johtuu siten valtioneuvostolle perusteluvelvollisuus kunkin rajoitustoimen välttämättömyyden alueellisesta sekä ravitsemisliiketyyppikohtaisesta täyttymisestä. Valtioneuvoston tulee siten arvioida ja perustella asetusta antaessaan kunkin rajoituksen välttämättömyys niillä alueilla ja niissä ravitsemisliiketyypeissä, joita kyseinen yksittäinen rajoitus koskisi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että myös nyt säädettävien tiukempien rajoitusten mahdollisuus pohjautuu vastaavalle rajoitus-, alue- ja ravitsemisliiketyyppikohtaiselle välttämättömyysarvioinnille ja perusteluvelvollisuudelle, koska ne kytkeytyvät kiinteästi 58 a §:ssä säädettyyn rajoitussääntelyyn. Näin ollen myös ehdotettujen tiukempien rajoitusten välttämättömyyttä tulee kunkin rajoitustoimen osalta punnita liiketoiminnaltaan erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta erikseen samalla alueella. Siten kaikkia tiukemman kategorian rajoituksia ei 4 momentin edellytysten täyttyessäkään voida suoraan sellaisenaan täydessä laajuudessa ottaa käyttöön kaikissa saman alueen ravitsemisliikkeissä. Eri rajoitusten tulee olla sekä alueellisesti että eri ravitsemisliiketyyppien osalta pykälässä säädettyjä enimmäisrajoituksia lievemmät, jolleivat enimmäisrajoitukset ole epidemian torjumisen näkökulmasta välttämättömiä.

Valiokunta toteaa lisäksi, että tason 2 toimenpiteissä on kyse valtioneuvoston suosituksesta. Näin ollen ne eivät sellaisenaan voi olla oikeusperuste ravitsemisliikkeiden tiukempien rajoitusten käyttöönotolle, vaan tiukempien rajoitusten tulee perustua edellä todettuihin eri tavoin eriytettyihin välttämättömyyspunnintoihin sekä 58 a §:n 4 momentin mukaisiin valtakunnallisiin ja alueellisiin edellytyksiin.

Valiokunta toteaa mietinnössään (StVM 9/2021), että sen saamasta selvityksestä ei ilmene tarkemmin, millaisissa ravitsemisliikkeissä tartunnat ovat levinneet. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kuitenkin edellytetty, että rajoituksista on säädettävä myös erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta eriytetysti siten, että rajoitukset ovat välttämättömiä juuri niissä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa, että valtioneuvoston tulee myös nyt ehdotettuja tiukempia rajoituksia harkitessaan eriyttää kyseisiä rajoituksia myös eri ravitsemisliikkeiden osalta. Valiokunta toteaa, että tartuntoihin liittyvien riskien hallinnan näkökulmasta merkityksellistä erityyppisten ravitsemisliikkeiden kohdalla on se, miten hallitaan asiakkaiden välisten kontaktien muodostumista. Yleisvaarallisten tartuntatautien epidemioiden leviämisen torjunta perustuu tilastollisiin todennäköisyyksiin sekä riskien ennakolliseen hallintaan. Erityisen merkittävä vaikutus riskikäyttäytymisen näkökulmasta on nautitun alkoholin määrällä.

Valiokunta korostaa, että valtioneuvoston tulee asetuksella säädettävien rajoituksien välttämättömyyttä punnitessaan huomioida, että tällöin toimintamalliltaan ruokailuun keskittyvien ravitsemisliikkeiden riskin voidaan arvioida olevan selkeästi vähäisempi kuin ravitsemisliikkeissä, joiden toiminta perustuu pääsääntöisesti alkoholin nauttimiseen. Näin ollen toimintamalliltaan pääasiassa ruokailuun painottuvien ravintoloiden aukiolo- ja anniskeluaikojen sekä asiakaspaikkamäärää koskevien rajoitusten tulee olla muita väljemmät, jos tartuntatautiriskin välttämisen näkökulmasta tiukoille kellonaikarajoille ei ole perusteita. (Lausumaehdotus 2)

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ruokaravintoloiden sulkeminen ennen klo 21:tä tarkoittaa tosiasiassa useiden ruokaravintoloiden sulkemista. Ruokaravintoloiden osalta sulkeminen asetuksella ennen klo 21:tä tulee olla erityisen korkean kynnyksen takana. Mikäli epidemiatilanne on niin vaikea, että sulkeminen olisi niiden osalta välttämätöntä ennen klo 21:tä, tulisi valiokunnan mielestä valtioneuvoston mieluummin harkita ravintoloiden kokonaissulun säätämistä erillisen lain nojalla. Tällöin ravintolat saisivat korvauksen menetyksistään selkeämmällä mekanismilla.

Valiokunta korostaa, että eri ravitsemisliikkeitä koskevaa välttämättömyyspunnintaa varten tarvitaan riittävät tiedot siitä, millaisissa ravitsemisliikkeissä tartunnat ovat hygieniavaatimuksista ja jo toteutetuista rajoituksista sekä muista toimista huolimatta levinneet.

Eduskunta on vastauksessaan (EV 35/2021 vp) antanut lausuman, jossa se edellyttää, että hallitus ottaa lain perusteella annettavissa asetuksissa huomioon eri ravintolatyyppien (ravitsemisliikkeet, joiden pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota maksusta alkoholijuomia sekä muut ravitsemisliikkeet) sekä sisä- ja ulkotilojen erilaiset riskiprofiilit ja vähäriskisempään toimintaan suunnataan kevyempiä aukiolo- ja anniskeluaikarajoituksia. 

Hallituksen esityksessä (HE 73/2021) ravintolarajoituksia koskevien säännösten voimassaoloaikaa esitettiin jatkettavaksi 31.12.2021 asti.

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossaan (PeVL 16/2021) painottanut rajoitusten välttämättömyyden edellytystä. Valiokunta on kehottanut valtioneuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta rajata esimerkiksi alueellista soveltamisalaa maakuntajakoa hienosyisemmin. Mikäli rajoitukset eivät enää ole välttämättömiä jollain alueella tai alalla, valtioneuvoston on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin sääntelyn muuttamiseksi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (StVM 14/2021 vp) todennut, että epidemian kulkuun liittyy väistämättä ennakoimattomuutta. Lyhyeksi määräajaksi säädettyjä rajoituksia mahdollistavien säännösten voimassaoloa on jouduttu useasti jatkamaan epidemian pitkittyessä, eikä epidemian keston pituutta voida vieläkään määrittää, joten valtioneuvostolla ja toimivaltaisilla viranomaisilla tulee valiokunnan näkemyksen mukaan edelleen säilyttää mahdollisuus reagoida rajoituksin epidemian mahdolliseen pahenemiseen. Valiokunta pitää siten ehdotettujen säännösten voimassaolon jatkamista perusteltuna väestön terveyden suojelemisen sekä terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttämisen näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että valtioneuvoston tulee sääntelyä sovellettaessa huomioida asianmukaisesti rokotusten eteneminen ja ilmaantuvuuden lasku sekä arvioida, onko rajoitusten voimassaolon jatkamiselle perusteita rokotustilanne sekä rajoituksista aiheutuvat taloudelliset haitat huomioiden.

Samalla valiokunta kuitenkin korostaa rajoitusten käyttöönoton korkeaa kynnystä. Säännösten voimassaolo ei itsessään merkitse rajoitustoimien käyttöönottoa, vaan valtioneuvostolla sekä toimivaltaisilla viranomaisilla on velvollisuus perustaa rajoitusten mahdollista käyttöönottoa koskevat päätöksensä epidemiatilanteeseen kytkeytyvään välttämättömyyspunnintaan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tartuntatautilain covid-19-epidemian torjumiseen liittyvät väliaikaiset säännökset eivät myöskään ole johdonmukaisia suhteessa tartuntatautilain toistaiseksi voimassa olevien säännösten kanssa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että rajoituksia koskevista säännöksistä ja myös niiden soveltamiskäytännöstä on muodostunut eri toimialojen välillä sekä myös toimialojen sisällä epidemian leviämisen estämisen näkökulmasta epäjohdonmukainen kokonaisuus. Myös talousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota eri toimialojen epäjohdonmukaiseen kohteluun (TaVL 15/2021 vp, s. 4).

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa kuitenkin, että edellä todetuista sääntelymekanismien ja säännösten sisältöjen eroavuuksista huolimatta kaikkia väliaikaisia rajoituksia yhdistävä säädöspohjainen edellytys on, että toimivaltaisella päätöksentekijällä ei ole oikeutta tehdä rajoituspäätöstä ennen välttämättömyyspunnintaa. Rajoitusten erilaiset soveltamisedellytykset luovat vasta perustan sille, että rajoitukset on mahdollista ottaa käyttöön. Rajoituspäätöksiä minkään toimialan osalta ei kuitenkaan ole oikeutta tehdä, jolleivat ne ole välttämättömiä epidemian leviämisen estämiseksi. Valiokunta korostaa, että sääntelymekanismien ja soveltamisedellytysten eroista huolimatta eri viranomaisten on käytettävä välttämättömyyttä arvioidessaan oikeudenmukaisia ja oikeasuhtaisia perusteita toimialasta riippumatta siten, että rajoitukset kohdistuvat epidemian torjunnan näkökulmasta eri toimialoihin johdonmukaisella tavalla. Kaikkia rajoituksia yhdistävän välttämättömyyspunninnan kautta tulee rajoitukset suhteuttaa toisiinsa siten, että niistä muodostuu epidemian leviämisen estämiseksi perusteltu ja oikeasuhtainen kokonaisuus.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että myös perustuslakivaliokunta on covid-19-epidemian torjuntaan liittyvistä esityksistä antamissaan lausunnoissa edellyttänyt rajoituksilta välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta. Oikeasuhtaisuuteen sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan kuuluu, että rajoitukset ovat oikeassa suhteessa tartuntariskiin. Sen lisäksi oikeasuhtaisuus tarkoittaa, että eri toimialoja sekä erityyppisiä tapahtumia, palveluja tai tiloja koskevat rajoitukset ovat keskenään johdonmukaisia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että ravitsemisliikkeitä koskevien rajoitusten kohdalla on lisäksi edellytetty, että erityyppisiä ravitsemisliikkeitä tulee eriyttää siten, että rajoitukset kohdistuvat eri tavoin epidemian torjunnan näkökulmasta erityyppisiin ravitsemisliikkeisiin (PeVL 31/2020 vp, s. 5, StVM 27/2020 vp, s. 4 sekä StVM 9/2021 vp, s. 6—10). Valiokunta korostaa, että myös muita toimialoja koskevat rajoituspäätökset tulee kohdentaa välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuuspunninnalla erityyppisiin toimijoihin eriytetysti nimenomaisesti epidemian torjunnan näkökulmasta. Rajoitusten kohdentuminen on epidemian aikana vaihdellut. Rajoitukset ovat kuitenkin kohdistuneet esimerkiksi tapahtuma- ja kulttuurialaan sekä urheilutapahtumiin epäjohdonmukaisesti suhteessa ravitsemisliikkeisiin. Myöskään sallittujen yleisö- tai asiakasmäärien rajoitukset eivät ole olleet johdonmukaisia suhteessa esimerkiksi tapahtumapaikan tai palvelunantajan tilan kokoon. Rajoitukset eivät siten valiokunnan näkemyksen mukaan ole kohdentuneet epidemian leviämisen estämisen näkökulmasta oikeudenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla toimialojen kesken tai toimialojen sisällä.  Valtioneuvoston lisäksi aluehallintovirastojen sekä liikenne- ja viestintäviraston tulee käyttää harkintavaltaansa siten, että rajoitukset muodostuvat epidemian torjunnan kannalta johdonmukaisiksi suhteessa eri toimialoihin sekä toimialojen sisällä erityyppisiin toimijoihin.

Valtioneuvoston sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten tulee hyödyntää sairaanhoitopiirien alueellisten covid-19-epidemian torjunnan yhteistyöryhmien asiantuntemusta rajoitusten alueellisesta sekä toimialakohtaisesta välttämättömyydestä ja oikeasuhtaisuudesta.

Välttämättömyysarvioinnissa on valiokunnan näkemyksen mukaan huomioitava myös, että tuoreimpien tietojen valossa näyttää siltä, että rokotuskattavuudessa päästään varsin hyvälle tasolle jo kesän aikana. Uusimmat variantit näyttävät voivan levitä entistä tehokkaammin, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan kahden rokotuksen jälkeen suoja niitäkin vastaan on hyvä. Rokotuskattavuuden joutuisa eteneminen asettaa arviot virustartuntojen luomasta terveydenhuoltojärjestelmän kuormituksesta erilaiseen valoon. Vaikka virusmuunnosten leviämistä on vaikea ennakoida, näyttäytyy rokotusten vaikutus ennen kaikkea vakavampien taudinkuvien vähenemisenä, mikä heijastuu myös sairaanhoidon ja tehohoidon kuormitukseen. Näin ollen valtioneuvoston sekä toimivaltaisten viranomaisten tulee valiokunnan näkemyksen mukaan jatkossa seurata ja uudelleenarvioida esimerkiksi ilmaantuvuuslukujen suhteellista merkitystä ja raja-arvoja rajoitusten välttämättömyydelle.

Tartuntatautilain 58 a §:n voimassaolo on päättynyt 31.12.2021, mutta sen voimassaoloa on eduskunnan päätöksellä jatkettu 1.1.2022 alkaen 30.6.2022 saakka. Ravintolarajoituksia koskevien säännösten sisältöön ei ole tullut muutoksia, joten aiemmat lain esitöissä mainitut seikat tulee huomioida myös annettaessa asetuksia, jotka ovat voimassa 1.1.2022 alkaen.

MaRa toteaa, että valtioneuvosto ei ole noudattanut eduskunnan vastauksessa (EV 35/2021 vp) olevaa lausumaa, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa lain perusteella annettavissa asetuksissa huomioon eri ravintolatyyppien (ravitsemisliikkeet, joiden pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota maksusta alkoholijuomia sekä muut ravitsemisliikkeet) sekä sisä- ja ulkotilojen erilaiset riskiprofiilit ja vähäriskisempään toimintaan suunnataan kevyempiä aukiolo- ja anniskeluaikarajoituksia. Valtioneuvosto on asettanut ruokaravintoloille ankaria aukioloaika- ja anniskeluaikarajoituksia tartuntatautilain 58 a §:n nojalla annetulla asetuksella, vaikka ruokaravintoloissa on tapahtunut vain vähän tartuntoja ja ruokaravintolat ovat THL:n riskipotentiaalitaulukon mukaan vähäriskisiä tiloja.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön (StVM 27/2020 vp) mukaan jäljitysten alkuperätiedot on otettava huomioon rajoitusten välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta harkittaessa. 

MaRa toteaa, että valtioneuvosto on kesästä 2021 alkaen perustanut ravintoloiden rajoitukset yksinomaan alueen koronakoordinaatioryhmien kannanottoihin. Eri alueilla olevien koronakoordinaatiotyöryhmien harkinta on vaihdellut. Jotkut ryhmät ovat ottaneet huomioon muitakin näkökohtia kuin pelkän ilmaantuvuusluvun, kuten rajoitusten erittäin negatiiviset vaikutukset ravintolayrittäjiin, työntekijöihin ja heidän perheisiinsä. Tästä on aiheutunut merkittävä epätasa-arvo maan eri osissa toimivien yrittäjien ja työntekijöiden välillä. Valtioneuvoston tehtävänä on tehdä kokonaisharkinta rajoitustoimien hyödyistä ja haitoista. Tämän tehtävän valtioneuvosto on laiminlyönyt.

4. Valtioneuvoston uusi hybridistrategia ja STM:n päivitetty toimintasuunnitelma

Valtioneuvosto on 9.9.2021 hyväksynyt uuden hybridistrategian toimintasuunnitelman.  Uudessa toimintasuunnitelmassa alueita ei ole enää jaoteltu perustasoon ja kiihtymis- ja leviämisvaiheisiin. STM hybridistrategian täysimääräistä soveltamista koskevassa ohjauskirjeessä on määritelty leviämisalueen epidemiologiset kriteerit.

STM on antanut 11.11.2021 ohjauskirjeen uudistetun hybridistrategian toimintasuunnitelman täysimääräisestä soveltamisesta^[3]. Kirjeessä todetaan, että uudistetussa hybridistrategian toimintasuunnitelmassa todetaan, että toimintasuunnitelma otetaan täysimääräisesti käyttöön, kun rokotusten kohderyhmään kuuluvien 12 vuotta täyttäneiden vähintään 80 prosentin rokotuskattavuus saavutetaan tai kaikilla halukkailla kohdeväestöön kuuluvilla on ollut mahdollisuus saada kaksi rokoteannosta. Koronarokotukset ovat edenneet hyvin, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan edellä mainittu tavoite 80 prosentin rokotuskattavuudesta saavutettiin 10.11.2021. Tavoitteen saavuttamisen myötä STM ohjaa tällä kirjeellä toimintasuunnitelman soveltamista 15.11.2021 alkaen.

Ohjauskirjeessä todetaan, että toimintasuunnitelman täysimääräisen soveltamisen tavoitteena on epidemian alueellisista vaihekuvauksista, valtakunnallisista rajoituksista ja kattavista suosituksista luopuminen kokonaan. Ministeriö on valmistellut aiempien vaihekriteereiden tilalle nykyiseen tautitilanteeseen paremmin soveltuvat epidemian leviämisalueiden epidemiologiset tunnusmerkit (liite).^[4] Tunnusmerkkejä voidaan käyttää suuntaa antavana apuna niiden toimenpiteiden tarpeen arvioinnissa, joita tulee harkita koronaepidemian hallitsemattoman ja vakavaa sairastavuutta merkittävästi lisäävä kasvun riskin johdosta alueellisesti tai joissakin alueen toimintaympäristöissä (väestöryhmässä tiloissa tai toiminnoissa). Ministeriö pyytää alueellisia viranomaisia koronakoordinaatioryhmissä seuraamaan edelleen alueen epidemiatilannetta ja harkitsemaan sen perusteella, mitä suosituksia ja rajoituksia tarvitaan epidemian hillitsemiseksi.

Ministeriö suosittelee, että rajoitustoimenpiteitä toteutetaan merkittävissä paikallisissa tautirypästilanteissa, ja varsinaisia hallintopäätöksin asetettavia rajoitustoimia tehdään, jos se on välttämätöntä. Toimenpiteet ovat lyhytkestoisia ja ne kohdennetaan ja painotetaan riskiperusteisesti. THL:n riskipotentiaalin arviointimalli ohjaa ja tukee rajoitusten ja informaatio-ohjauksen kohdentamista ja sisällöstä päättämistä.

STM:n ohjauskirjeen mukaan viranomaistoimien tulee olla ripeitä ja tilannetta ennakoivia sekä käyttää viranomaiselle osoitettua toimivaltaa viipymättä, mutta noudattaen suhteellisuus-, välttämättömyys- ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteita sekä muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Tartuntojen leviämistä ja sen haitallisia vaikutuksia voidaan tehokkaasti estää ottamalla käyttöön hybridistrategian mukaiset toimenpiteet oikea-aikaisesti. Toimenpiteet tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi ovat edelleen tehokkaita ja niiden käyttö voi edelleen olla välttämätöntä. Arviointiin ja toimenpiteisiin kuuluu myös toimenpidetarvearvioiden ja ehdotusten tekeminen valtioneuvostolle asioissa, joissa silla on toimivalta päättää rajoitusten käytöstä (ravitsemistoiminta korkean tartuntariskin toimintana).

 

5. THL:n lausunto valtioneuvostolle hätäjarrumekanismin käyttöönotosta ei oikeuta asettamaan ruokaravintoloihin ankaria rajoituksia

Valtioneuvosto on pyytänyt THL:ltä lausuntoa hätäjarrumekanismin käyttöönotosta. THL on antanut lausuntonsa valtioneuvostolle 20.12.2021.[5]

THL toteaa lausunnossaan, että ottaen huomioon, että toistaiseksi ei ole näyttöä, että omikronmuunnos aiheuttaisi aikaisempia muunnoksia

vakavampaa tautia, ja alustavat tiedot viittaavat lähinnä samankaltaiseen tai lievempään taudinkuvaan, erilaisten rajoitustoimenpiteiden huomattavat perusoikeudelliset, sosiaaliset, taloudelliset ja muut yhteiskunnalliset seurannaisvaikutukset olisi arvioitava ja kirjattava tarkkaan ja poikkihallinnollisesti.

Valtioneuvosto on tiedustellut THL:ltä ”voidaanko vallitsevassa tilanteessa epidemiaa ja sen aiheuttamaa erittäin merkittävää vakavan sairastavuuden, hoidon tarpeen kasvun ja kuolleisuuden sekä muiden haittavaikutusten uhkaa väestölle (laajojen hyvinvointivaikutusten torjunta, hengen ja terveyden suojeleminen) riittävästi torjua käytössä olevin keinoin?”

THL toteaa, että näiden jo tehtyjen tuoreimpien rajoitusten vaikutuksia epidemian kulkuun ei vielä ole mahdollista arvioida, mutta erikoissairaanhoidon kuormituksen kasvun taittuminen jo yli kuukausi sitten kuvastaa mahdollisesti sitä, että tartuntojen kasvua on viime aikoina todettu etenkin vakavaa tautia vastaan hyvän rokotesuojan omaavien henkilöiden piirissä. Vaikka sekä havaittujen tartuntojen, että samalla myös havaitsematta jääneiden tartuntojen määrä on kasvanut, on tämä kasvu ollut odotetustikin lineaarista eikä eksponentiaalista, mitä selittää korkea rokotuskattavuus sekä rokotteiden merkittävä kyky estää myös tartuntoja. Lisäksi on ollut ilmeistä, että rokotuksin on pystytty suojaamaan merkittävimmässä vakavan tautitaakan riskissä olevaa väestöä. Tästä johtuen, vaikka pääosin vielä deltamuunnoksen aiheuttamat tartuntamäärät ovat nousseet, sairaalataakka on pysytellyt samassa suuruusluokassa jo yli kuukauden. Aivan tuoreimmat luvut tältä päivältä (20.12.2021) kuvastavat hienoista nousutrendiä sekä erikoissairaanhoidon että tehohoidon kuormitusta koskien.

THL toteaa, että aikaisemmissa epidemian pahenemisvaiheissa toteutettuihin rajoituksiin verrattuna on koronapassin käyttöönotto mahdollistanut monien elinkeinojen ja toimintojen jatkamisen yhteiskunnassa aiempaa

kattavammin terveysturvallisella tavalla. Omikronmuunnos leviää hyvin nopeasti ja sen tartuttavuus on korkea, samalla kun koronapassin käytön mahdollistama viranomaisten asettamien rajoitusten ohittaminen on nyt vallitseva käytäntö, on todennäköisenä seurauksena, että tämä menettely ei

käytännössä nyt tehokkaasti estä rokottamattomien altistumisia, vaan päinvastoin lisää niiden todennäköisyyttä. Kun täysi rokotussarjakaan ei täysin estä tartunnan saamista rokotteen saaneilla, mahdollistaa koronapassin käyttö tällä hetkellä epätarkoituksenmukaisella tavalla runsaan määrän henkilöiden välisiä kohtaamisia ja kontakteja korkean ja kohtalaisen riskin ympäristöissä. Erityisesti ja ensisijaisesti tämä tulee huomioida nyt ravitsemisliiketoiminnoissa. Kun virusta liikkuu väestössä runsaasti, niin kuin tilanne tällä hetkellä on, myös rokotettujen tartunnat voivat nopeasti lisääntyä ja lisätä kiertoa edelleen, mikäli ravintoloissa ei nyt tehokkaasti rajoiteta henkilömäärää ja/tai aukioloaikoja.

THL pitää tärkeänä mahdollisuutta rajoittaa korkean riskin toimintoja, kuten erityisesti alkoholinmyyntiin keskittyviä ravitsemisliikkeitä koronapassin käytöstä riippumatta. Tämä olisi hyvä toteuttaa säätämällä asiasta valtioneuvoston asetuksella mahdollisimman nopealla aikataululla tartuntatautilain 58 i § mukaisten edellytysten ja perusteiden THL:n näkemyksen mukaan tällä hetkellä täyttyessä, erityisesti uhkan suhteen.

THL katsoo, että se, mitä rokotuksilla kuitenkin pystytään saavuttamaan myös omikronmuunnosta koskien, on vakavien tautitapausten ja niihin liittyvien kuolemien ehkäisy (kuva 1). Ensimmäisiä, toisia ja kolmansia

rokotuskertoja nopeuttamalla pystytään estämään sairaalataakkaa tehokkaasti ja pitkäkestoisesti. Paikallisia ei-lääkinnällisiä toimia tehostamalla tulee tämän rinnalla pyrkiä vähentämään tartuntoja etenkin rokottamattoman väestön parissa.

Hätäjarrumekanismista THL on todennut, että hätäjarrumekanismin käyttöönoton perusteena tulisi olla sairaalahoitotaakan niin merkittävä kasvu tai sen uhka, että se vakavasti haittaa terveydenhuollon toimintaa. Havaittujen tartuntojen lineaarisen kasvun ei tulisi yksinään olla perusteena hätäjarrumekanismin käyttöönotolle.

THL toteaa, että on todennäköistä, että hätäjarrumekanismin käyttöönotto mahdollistaa kansallisesta näkökulmasta rajoitustoimien koordinoidumman ja kattavamman käyttöönoton, ja näin ollen sen epidemiaa hillitsevä

vaikutus voisi olla nykyistä menettelyä jossain määrin voimakkaampi. Tärkeä kysymys on kuitenkin, olisivatko laajat keskitetyt rajoitustoimia koskevat ratkaisut nykyisiä paremmin epidemiologisesti ja lääketieteellisesti perusteltavissa, tarpeeksi ripeästi toimeenpantavissa, tarkemmin kohdentuvia, oikea-aikaisia, oikeasuhteisia ja tulisivatko niiden välttämättömyys, hyödyt ja haitat riittävän perusteellisesti punnituiksi.

Kunnallisesti ja alueellisesti jo nyt monin paikoin pahimmilla epidemia-alueilla käyttöön otetut ja suunnitellut varsin voimakkaat ja tarkasti kohdennetut viranomaisten määräämät rajoitukset ja sulut sekä toimijoiden ja elinkeinonharjoittajien vapaaehtoisesti toteuttamat terveysturvallisuutta lisäävät

toimet ovat todennäköisesti haittavaikutuksiltaan pienempiä kuin laajalti kansallisesti ohjatut ja toteutetut rajoitukset. Nykyisessä tilanteessa olemassa olevien ja par’aikaa käyttöön otettavien rajoitusten ja sulkujen

vaikutusta ei vielä voida tarkkaan myöskään arvioida. On kuitenkin selvää, että omikronmuunnos tulee lisäämään lähiviikkoina tartuntoja. Epidemia leviää laajalti väestössä ja tulee aiheuttamaan sairaalahoitotarpeita erityisesti rokottamattomien parissa aikaisempaa nopeammalla vauhdilla. Erityisesti rokottamattomien henkilöiden kontakteja tulisikin pyrkiä rajoittamaan, heidän itsensä suojaamiseksi, eri keinoin nyt hyvin nopeasti.

On huomioitava, että väestöimmuniteetti on tällä hetkellä oleellisesti erilainen kuin keväällä 2020 laajojen sulkujen tullessa käyttöön. Valtaosa väestöstä on nyt rokotteiden avulla varsin hyvässä suojassa vakavalta taudilta. Suomalaiset ovat keskimäärin hyvin valistuneita ja sitoutuneita yhteiseen hyvään, ja siksi jälleen omaehtoisuuden lisäämisellä ja vetoamisella kansalaisten omaan kontaktien rajoituskykyyn ja hygieniatoimiin saavutettaneen tälläkin kertaa tartuntojen torjunnassa hyvin merkittäviä tuloksia melko vähäisillä niistä aiheutuvilla haitoilla. Alueellisesti toteutetut rajoitukset tuottavat sen kontaktien aleneman, mikä rajoituksin on parhaimmillaankin saavutettavissa.

THL toteaa, että kontaktien vähentämistoimien rinnalla rokotussuojaa tulee nyt, omikronvariantin mahdollisiin riskeihin ja uhkiin liittyen, nopeasti tehostaa etenkin ikääntyneillä ja muilla lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvilla, jotta pystytään rajoittamaan sairaaloihin keskittyvää tautitaakkaa maksimaalisesti. Tämä on erittäin tärkeä ja oikea-aikainen toimi juuri nyt. Keskittämällä rokotukset koordinoidusti em. riskiryhmiin kuuluville vältetään eniten kuolemia sekä pitkittyviä teho- ja sairaalahoitoja väestössä. Kolmansien rokoteannosten kautta haettava kaikkien tartuntojen vähentäminen ei todennäköisesti toimi kovin tehokkaasti nykyisiä muunnoksia (delta ja omikron) vastaan. Rokottamattomia voidaan suojata merkittävästi ja pitkäaikaisesti vain rokottamalla heitä itseään. Lyhytaikaisesti paras suojaus heille on heidän omien kontaktiensa jyrkkä vähentäminen.

THL toteaa, että jos nykytieto omikronvariantin vahvasta leviämiskyvystä osoittautuu paikkansa pitäväksi, hätäjarrumekanismin mukaisten laajan ohjauksen ja rajoitusten käyttökään ei estä sen leviämistä, mutta mahdollisesti madaltaa epidemiahuippua siirtämällä tartuntoja joidenkin väestöryhmien ja yksilöiden kohdalla tuonnemmaksi.

THL katsoo, että huomiota tulee, myös viestinnällisesti, keskittää kansalaisten kannustamiseen omaehtoiseen toimintaan ja kotihoitoisten hengitystie-infektiotartuntojen, aiheuttajasta riippumatta, hoitamiseen kotona eristäytyneenä, kuten tavanomaisesti jokavuotisia ns. flunssakausien tautipiikkejä on totuttu aiemminkin hoitamaan. Omikron tullee lisäämään, nopeasti levitessään ja herkästi tarttuessaan, lähiviikkoina merkittävästi myös sattumalöydöksinä todettuja koronatartuntojen muiden sairauksien ja niihin liittyvien tutkimusten ja hoidon yhteydessä.

THL:n lausunnosta käy ilmi, että valtaosa väestöstä on nyt rokotteiden avulla varsin hyvässä suojassa vakavalta taudilta. THL toteaa myös, että suomalaiset ovat keskimäärin hyvin valistuneita ja sitoutuneita yhteiseen hyvään, ja siksi jälleen omaehtoisuuden lisäämisellä ja vetoamisella kansalaisten omaan kontaktien rajoituskykyyn ja hygieniatoimiin saavutettaneen tälläkin kertaa tartuntojen torjunnassa hyvin merkittäviä tuloksia melko vähäisillä niistä aiheutuvilla haitoilla. Ravintolarajoitusten osalta THL pitää tärkeänä mahdollisuutta rajoittaa korkean riskin toimintoja, kuten erityisesti alkoholinmyyntiin keskittyviä ravitsemisliikkeitä, koronapassin käytöstä riippumatta.

MaRa katsoo, että THL:n lausunnosta ei löydy perusteita, joiden mukaan voidaan katsoa tartuntatautilain 58 a §:n nojalla välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi rajoittaa ruokaravintoloiden toimintaa määräämällä anniskelu päättymään klo 20 ja velvoittamaan sulkemaan ruokaravintolat klo 21. THL keskittyy lausunnossaan vain korkean riskin toimintojen rajoittamiseen, koska epidemiologisia perusteita ruokaravintoloiden rajoituksille ei ole.  

 

6. THL lausunto 17.1.2022 valtioneuvostolle epidemiologisesta tilanteesta ja toimintastrategian mahdollisista muutostarpeista

THL on pääministerin 14.1.2022 esittämän arviointipyynnön nojalla antanut valtioneuvostolle lausunnon epidemiologisesta tilanteesta ja toimintastrategian mahdollisesta muutostarpeesta.

THL toteaa 17.1.2022 antamassaan lausunnossaan valtioneuvoston kanslialle, että koronatartuntamäärät lisääntyvät Suomessa nopeasti, ja niiden huippu saattaa olla edessä jo tammi-helmikuun taitteessa. THL:n tekemien laskennallisten arvioiden perusteella sairaalakuormitus ei nouse nykytasoon verrattuna kuitenkaan yhtä paljon, sillä sairaalahoitojen odotetaan olevan aikaisempaa lyhyempiä. Tehohoitokuormitus on selvästi maltillisempaa kuin aikaisemmilla varianteilla. Tärkeää sairaalataakan vähentämisen kannalta on ikääntyneiden ja riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden kolmansien rokoteannosten mahdollisimman nopea toteuttaminen. Äärimmäisin rajoitustoimin viruskiertoa voidaan saada väliaikaisesti vähennettyä, mutta sulkutoimet todennäköisesti pitkittäisivät tilannetta samalla nostaen myöhemmin vakavien tautitapausten riskiä laskevan rokotevasteen myötä.

Nykyisten rajoitusten osalta etenkin suurimman riskin tapahtumia on edelleen tarpeellista rajoittaa, ainakin siihen asti, että COVID-19 sairaalakuormitus lähtee selkeään laskuun. THL toteaa, että nykytilanteessa epidemian torjunnassa toiminnan strategisten painopisteiden olisi oltava seuraavia: 

1) Rokotusten edistäminen ja toteuttaminen;

2) Väestön ohjeistaminen kotieristykseen oireiden perusteella; ja

3) Aikuisväestön korkean riskin tilanteiden rajoittaminen tartunnan mahdollistamien kontaktien vähentämiseksi, kunnes ylikuormittumisen uhka sairaaloissa väistyy

THL toteaa lausunnossaan, että väestön kontaktien rajoittamisella, joka edelleen on tarpeen, on ollut kaksi tavoitetta: 1) siirtää epidemiaa ajallisesti niin, että siirron aikana ensisijaisesti em. ryhmien rokottaminen edistyy ja sen jälkeen väestöllä on parempi rokotussuoja tautia vastaan; ja/tai 2) viivästyttää tartuntojen leviämistä niin, että sairaalataakka jakautuu pidemmälle ajanjaksolle ja näin madaltaa kuormituksen huippua. THL:n mukaan omikronin nopeasta tartuntojen leviämisestä johtuen vaadittaisiin oletettavasti erittäin voimakasta väestötason kontaktien määrän rajoittamista, jotta tartuntojen leviäminen merkittävästi hidastuisi. Tämän hyödyllisyys ei kuitenkaan ole yksiselitteistä.

THL toteaa, että rokotusten edistymisen kannalta kontaktien laajamittaisella rajoittamisella lienee saavutettavissa vain vähän hyötyä. Puutteellisen rokotussuojan kansalaiset, jotka eivät ole motivoituneita ottamaan rokotetta, eivät todennäköisesti ota rokotetta epidemiahuipun mahdollisen madaltumisen ja siirtymisenkään aikana. Vaihtoehtona yleisille hyvin laajamittaisille rajoitustoimille, rokottamiseen motivoituneita kansalaisia, joiden sairaalahoitoon joutumisen riski on vähintään kohtuullinen (aikuisella alle 2 annosta tai ikääntynyt/riskiryhmää alle 3 annosta), tulisi kehottaa omaehtoiseen eristäytymiseen ja kontaktien välttämiseen siihen saakka, kunnes ovat saaneet rokotussuojansa parannetuksi.

THL toteaa, että laajamittaisella kontaktien rajoittamisella saattaisi olla mahdollista madaltaa sairaalahoitojen kuormituksen huippua. Madaltamisella ei kuitenkaan vaikuteta toteutuviin sairaanhoitojen totaalilukumääriin, vaan sairaalatapausten jakautumiseen ajassa ja mahdollisesti hieman pidempään poikkeustilanteen kestoon sairaaloissa. Lisäksi mitä pidemmälle tartuntoja siirretään, sitä matalammalle jo rokotettujen rokotevasteet laskevat, mikä puolestaan voi lisätä sairaalahoidon tarvetta.

MaRa toteaa, että valtioneuvoston olisi ravintolarajoituksia määrätessään tullut ottaa huomioon THL:n 17.1 antama lausunto. THL:n lausunnosta ei löydy perusteita sille miksi vähäriskisenä toimintana pidettävien ruokaravintoloiden toimintaa olisi välttämätöntä rajoittaa tartuntatautatautilain 58 a § nojalla.

7. THL:n lausunto alueellisesta epidemiatilanteesta ei oikeuta rajoittamaan ruokaravintoloiden toimintaa

THL toteaa lausunnossaan (26.1.2022), että havaitut koronatartunnat ovat lisääntyneet voimakkaasti omikronmuunnoksen leviämisen myötä. Nyt rokotetuilla havaitaan tartuntoja lähes samoilla ikäryhmäkohtaisilla ilmaantuvuuksilla kuin rokottamattomilla. Rokotteen kolmosannoskaan ei näyttäisi oleellisesti vähentävän tartuntojen ilmaantuvuutta. Toisaalta myös rokottamattomilla tartuntojen ilmaantuvuuden nousu on jyrkentynyt. Rokotetehon alhaisuus omikrontartuntaa vastaan tarkoittaa, että rokotetut ovat muutamien viikkojen kuluttua rokottamisesta suunnilleen yhtä alttiita omikrontartunnalle kuin rokottamattomatkin, eikä rokottamalla juurikaan voida vaikuttaa omikronin kohdalla tartuntojen leviämiseen väestötasolla. Suuri alttiiden määrä yhdessä omikrontartunnan nopeasti kehittyvän tartuttavuuden kanssa vaikuttavat siten, että tartunnat todennäköisesti nousevat edelleen ja käyvät väestön läpi nopeasti ennemmin muutamissa viikoissa kuin muutamissa kuukausissa.

Lausunnossa on käsitelty ravitsemisliikkeiden roolia covid-19 epidemian leviämisessä.

Suomessa on aluehallintoviranomaisten mukaan lähes 10 000 anniskelulupaa ja niiden piirissä 3,2 miljoonaa asiakaspaikkaa. THL:llä ei ole käytettävissä ajankohtaisia tietoja tilanteista, paikoista tai tapahtumista joissa

altistumistilanteita tai tartuntoja tapahtuu, eikä ravitsemisliikkeiden toiminnan asiakasmääristä nykyisten voimassa olevien rajoitusten ajalta. Ravitsemisliikkeitä koskevat rajoitukset ovat tiukentuneet asteittain loppuvuodesta 2021 ja alkuvuodesta 2022. Edellä mainittujen syiden ja muun muassa ravintoloiden edellä esitetyn toiminnan luonteen vuoksi, nykyisten ravintolarajoitusten vaikutusten arviointi on tämänhetkisessä, nopeasti edenneessä epidemia-aallossa erittäin hankalaa.

THL toteaa lausunnossaan, että Nature-tiedelehdessä marraskuussa 2020 julkaistun yhdysvaltalaista mobiilidataa hyödyntävän analyysin^[6] perusteella ravitsemisliikkeet muodostavat yhden merkittävimmistä ihmisten kontaktipisteistä ja levittävät näin tartuntoja erityisen tehokkaasti.  

MaRa toteaa, että THL:n mainitsema mobiilidataan perustuva analyysi Yhdysvalloista on hypoteesi, jota ei ole vahvistettu oikean maailman datan perusteella eikä sitä ole testattu.^[7] Samassa artikkelissa mainitaan toisen suuntainen analyysi Saksasta, jonka mukaan ravintolat eivät ole olleet siellä tartuntojen päälähde.^[8] Valtioneuvoston päättämien rajoituksien tulee perustua Suomessa tehtyihin tutkimuksiin ja todennettuun tietoon siitä missä tartuntoja on tapahtunut ja kuinka paljon. Virus ei ole levinnyt ruokaravintoloissa Suomessa, mitä osoittaa se, ettei MaRa ole saanut lukuisista pyynnöistä huolimatta tietoa STM:ltä ravintoloissa ja erityisesti ruokaravintoloissa tapahtuneiden tartuntojen määrästä.

THL:n lausunnossa mainitaan, että Eurosurveillance-tiedelehdessä joulukuussa 2021 julkaistun raportin^[9] mukaan 74 % ravintolassa järjestettyyn joulujuhlaan osallistuneesta 117 työikäisestä henkilöstä sai tartunnan täydestä rokotussuojasta ja ennakkoon tehdystä pikatestistä huolimatta. Yksi juhlaan osallistuneista oli saanut omikronmuunnostartunnan aiemmalla matkallaan Etelä-Afrikkaan. Tartuntojen arvioitiin levinneen erityisen herkästi tapahtumapaikan luonteen (sisätila, pitkä altistumisaika, tungos, kovaääninen puhe) vuoksi.

MaRa toteaa, että raportista käy ilmi, että joulujuhlaan osallistuneille oli järjestetty ravintolassa oma tila klo 18.00–22.30, jonka jälkeen ravintola oli avattu yleisölle klo 22.30–03.00. Illallisen jälkeen ravintolassa oli avattu baari ja tanssilattia ja juhlaan osallistuneet liikkuivat koko alueella. MaRa toteaa, että tapausesimerkin olosuhteet eivät ole olleet ruokaravintolatoimintaan verrattavia.

THL mainitsee Science - lehdessä helmikuussa 2021 julkaistun 41 maan tietoja käsittävän tutkimuksen, jonka mukaan ravitsemisliikkeiden sulkeminen tai merkittävä rajoittaminen voi yksinomaisena toimena hillitä epidemian leviämistä 31 prosentilla. MaRa toteaa, että tutkimuksessa tietoja kerättiin epidemian alkuvaiheissa (maaliskuu – toukokuu 2020), jolloin viruksen leviämiseen vaikuttavat riskitekijät eivät olleet vielä kunnolla tiedossa ja myös väestö oli kokonaan ilman rokotussuojaa. Tutkimuksen mukaan korkean riskin liiketoimintojen sulkeminen laski tarttuvuuslukua (R) 31 prosentilla (vaihteluväli 13–46 prosenttia). MaRa toteaa, että tutkimus ei ole relevantti ruokaravintoloiden osalta, koska niitä ei ainakaan Suomessa voida pitää korkean riskin toimintoina THL:n riskipotentiaalitaulukon mukaisesti.

THL katsoo lausunnossaan, että vain korkean tai merkittävän riskin ravitsemisliiketoimintojen rajoituksille on perusteita ja koronapassin käyttö merkittävän riskin ympäristöissä aiheuttaa haasteita:

• Koska täysikään rokotussarja ei täysin estä tartunnan saamista rokotteen saaneilla, mahdollistaisi koronapassin käyttö tällä hetkellä edelleen epätarkoituksenmukaisella tavalla runsaan määrän henkilöiden välisiä kohtaamisia ja kontakteja merkittävän riskin ympäristöissä. Näin ollen koronapassin käyttöön liittyy tällä hetkellä haasteita etenkin merkittävän riskin tilanteissa, erityisesti sen käyttöön vaihtoehtona rajoituksille ravitsemisliiketoiminnoissa. Kun virusta liikkuu väestössä runsaasti, niin kuin tilanne nyt on, myös rokotettujen tartunnat voivat lisääntyä, mikäli merkittävän riskin ravitsemisliikkeissä ei rajoiteta henkilömäärää tai aukioloaikoja.
• THL pitää tärkeänä mahdollisuutta rajoittaa merkittävän riskin toimintoja, kuten erityisesti alkoholinmyyntiin keskittyviä ravitsemisliikkeitä, koronapassin käytöstä riippumatta. Tämä olisi hyvä toteuttaa säätämällä asiasta valtioneuvoston asetuksella tartuntatautilain 58 i § mukaisten edellytysten ja perusteiden THL:n näkemyksen mukaan tällä hetkellä täyttyessä, erityisesti uhkan suhteen.
• Kokonaisuutena THL arvioi, että nykytilanteessa epidemian torjunnassa toiminnan strategisten painopisteiden olisi oltava seuraavia: 1) Rokotusten edistäminen ja toteuttaminen; 2) Väestön ohjeistaminen kotieristykseen oireiden perusteella; ja 3) Aikuisväestön korkean riskin tilanteiden rajoittaminen tartunnan mahdollistamien kontaktien vähentämiseksi, kunnes ylikuormittumisen uhka sairaaloissa väistyy.

THL katsoo, että korkean riskitason ravitsemisliikkeitä koskevat rajoitukset ovat edelleen tarpeen vähentämään tartuntojen voimakasta leviämistä asiakkaiden keskuudessa, ja siten vähentämään huomattavaa uhkaa ihmisen hengelle ja terveydelle sekä sairaalahoidon kantokyvylle. Ko. ravitsemisliikkeisiin kohdistuvien rajoitusten asteittaista lieventämistä voidaan kuitenkin harkita niillä alueilla, joissa sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon kuormituksen arvioidaan vähentyneen. Alueelliset terveysviranomaiset ovat avainasemassa kuormituksen kehityssuunnan arvioimisessa. Lisäksi matalan riskin ravitsemisliikkeisiin kohdistuvia aukioloaikojen rajoituksia voidaan lieventää asiakaspaikkarajoitusten ollessa edelleen voimassa. Ks. Arvio tapahtumien ja kokoontumisten koronavirukseen liittyvästä riskistä (THL).

THL luokittelee tartuntariskin suuruuden ja leviämispotentiaalin arvioinnin perusteella baarien ja pubien, karaokebaarien ja yökerhojen sisätilat merkittävän riskitason ympäristöiksi^[10], ulkoilma-anniskeluterassit kohtalaisen riskitason ympäristöiksi ja vastaavasti henkilöstöravintolat sekä ruokaravintoloiden sisätilat ja ulkoilmaruokailuterassit vähäisen riskitason ympäristöiksi. THL:n arvio on, että nykyisessä epidemiatilanteessa, erityisesti alueilla, joilla sairaalahoidon kantokyvyn arvioidaan olevan vaarassa, merkittävän riskitason ravitsemisliikkeitä koskevat rajoitukset ovat tarpeen vähentämään tartuntojen leviämistä asiakkaiden keskuudessa, ja siten vähentämään huomattavaa uhkaa ihmisten hengelle ja terveydelle sekä sairaanhoidon kantokyvylle. THL arvioi lisäksi, että epidemian nykytilanteessa matalimman riskitason ravitsemisliikkeiden osalta rajoitusten keventäminen on mahdollista siten, että aukioloaikoja jatketaan nousevan sairaalahoitotaakan alueilla esim. klo 21:een saakka. Mikäli alueella on ko. kuorman osalta tasainen tai laskeva sairaanhoidon kuormitus, olisi harkittavissa näiden liikkeiden aukioloaikaa jatkettavan esim. klo 24:ään saakka (ks. liite 2).

Harkittaessa rajoitusten lieventämistä tulee ottaa huomioon muut alueilla voimassa olevat rajoitukset; matalan riskin tapahtumiin ja tilanteisiin kohdistuvien rajoitustoimien purkamisen tai lieventämisen tulisi olla ensisijaista verrattuna merkittävän riskin tapahtumiin ja tilanteisiin, joiden rajoittamisella on merkittävämpi rooli epidemian hillitsemisessä.

MaRa toteaa, että lausunnossa nousevan sairaalahoidon taakan alueita ovat Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa ja Länsi-Pohja, Satakunta ja Varsinais-Suomi. Muilla alueilla on tasannevaihe tai laskeva vaihe.  Valtioneuvosto on vastoin THL:n lausuntoa määrännyt matalan riskin ravintolat eli ruokaravintolat sulkemaan ovensa myös laskevan sairaanhoidon kuormituksen ja tasannevaiheen alueilla jo kello 21. Myös tämä osoittaa, että valtioneuvoston asetus ei ole ollut tartuntatautilain 58 a §:n nojalla välttämätön ja oikeasuhtainen.

MaRa korostaa, että ruokaravintoloiden rajoituksille ei ole ollut perusteita missään päin Suomea, ei edes nousevan sairaanhoidon kuormituksen alueilla, koska ruokaravintolat ovat matalan riskin tilanteita. Ruokaravintoloissa asiakkaiden kontaktit toisiin asiakkaisiin ovat tyypillisesti lyhytaikaisia, kun asiakkaat istuvat omissa seurueissaan pöytien ääressä ruokaillen. Alkoholijuomien anniskelu ei lisää riskitasoa, koska alkoholijuomia nautitaan ruokaravintoloissa keskimäärin vain vähän. Ruokaravintoloissa keskustelu normaalilla äänenvoimakkuudella on myös mahdollista, jolloin riittävien etäisyyksien ylläpitäminen keskustelun aikana on mahdollista. Valtaosassa ruokaravintoloita on keittiö, jolloin tilan ilmanvaihdon on oltava myös hyvällä tasolla. Huonosti ilmastoituja ruokaravintoloita ei säädösten mukaan voi olla.

Ruokaravintoloiden tulee tartuntatautilain 58 a §:n nojalla huolehtia siitä, että asiakkaiden saapuminen ja oleskelu järjestetään yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi riittävän väljästi ja asiakaspaikat sijoittuvat riittävän etäälle toisistaan. Ruokaravintoloissa tämän toteuttaminen on helppoa, kun asiakkaat ja seurueet istuvat omissa pöydissään.

8. Asetuksen perustelumuistiossa virheellisiä väitteitä ravintoloiden riskialttiudesta

Valtioneuvoston asetuksen perustelumuistion (27.1.2022) (jäljempänä muistio) sivulla 5 todetaan, että ravitsemisliikkeisiin liittyvien altistumistilanteiden määrän arviointi on haasteellista. Altistuneiden todellisen määrän arvioidaan olevan raportoitua määrää huomattavasti suurempi, sillä pienempiä altistustilanteita on paljon ja hyvin usein altistuneiksi voidaan nimetä tai tunnistaa vain oman seurueen jäsenet eikä muita, toisilleen tuntemattomia asiakkaita. Sama koskee myös ravitsemisliikkeissä tapahtuneiden tartuntojen määrää, joka on todennäköisesti aliarvio johtuen sekä raportoinnin puutteesta että siitä, että tartunnan lähde jää usein selvittämättä.

MaRa toteaa, että tartuntatautilain rajoitusten välttämättömyyttä koskevassa arviossa keskeistä on tartunnat, ei altistukset. Esimerkiksi ravintoloiden omavalvonnalla, johon sisältyy hygienia- ja etäisyydenpitovelvoitteet, voidaan vaikuttaa siihen, että altistustilanteet eivät johda tartuntoihin. Se millaisessa ympäristössä ja toiminnassa altistuksia tapahtuu, vaikuttaa myös siihen, johtavatko altistukset tartuntoihin. THL:n riskipotentiaalitaulukon mukaisissa matalan riskin toiminnoissa riski tartuntojen saamiseen on pieni ja ruokaravintolat ovat matalan riskin toimintoja.

Muistiossa (sivu 5) todetaan, että erityisen riskialttiita ajankohtia tai muita olosuhteita ravitsemisliikkeissä on haasteellista yksityiskohtaisesti eritellä altistumisten ja tartuntojen aliraportoinnin vuoksi. Ravintoloissa, kuten muissakin rajatuissa ympäristöissä, tartuntariskiä lisääviä tekijöitä ovat ahtaat, huonosti ilmastoidut sisätilat, kovaääninen puhe ja turvaväleistä lipsuminen.

MaRa toteaa, että ruokaravintoloissa ei ole ahtaita ja huonosti ilmastoituja sisätiloja. Ravintolassa on ruoanvalmistuskeittiön asettamien ilmanvaihtovaatimuksien takia oltava hyvä ilmanvaihto. Ruokaravintoloissa asiakkaat istuvat omissa pöydissään ja tartuntatautilaki velvoittaa huolehtimaan siitä, että asiakaspaikat sijoittuvat riittävän etäälle toisistaan. Ruokaravintoloissa ei ole ahdasta.

Ruokaravintoloissa asiakkaat aterioivat ja nauttivat ruokajuomia pöytien ääressä. Jos ravintolassa on musiikkia, se on taustamusiikkia, jota soitetaan pienellä äänenvoimakkuudella. Asiakkaiden on mahdollista keskustella normaalilla äänenvoimakkuudella. Kun asiakkaat istuvat omissa pöydissään ja kontaktit muihin asiakkaisiin ovat tyypillisesti lyhytaikaisia, turvaväleistä lipsumista ei tapahdu.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tartuntatautilain 58 a §:n 4 momenttia säädettäessä todennut mietinnössään, että jos saman seurueen kesken on vaikea kuulla toisten puhetta ulkopuolisen melun vuoksi, lisääntyy riski asiakkaiden etäisyyksien pienenemisestä sekä puheen voimakkuuden lisääntymisestä. Asetuksella voidaan siten tarkemmin säädettävin tavoin ehkäistä esimerkiksi äänentoistoon ja kovaäänisiin musiikkiesityksiin sekä karaokelaulamiseen liittyviä tartuntariskejä. MaRa toteaa, että ruokaravintoloissa olosuhteet eivät ole sellaisia, että saman seurueen kesken olisi vaikea kuulla toisten puhetta ulkopuolisen melun takia.

Muistiossa (sivu 5) todetaan, että Suomessa on aluehallintoviranomaisten mukaan lähes 10 000 anniskelulupaa ja niiden piirissä 3,2 miljoonaa asiakaspaikkaa. MaRa toteaa, että suuri asiakaspaikkojen määrä ei lisää tartuntojen riskiä vaan päinvastoin osoittaa, että ravintoloissa on paljon tilaa. Asiakaspaikkamäärä ei tarkoita samaa kuin asiakasmäärä. Esimerkiksi 200 asiakaspaikkaisessa ravintolassa voi olla paikalla 50 asiakasta, jolloin ravintolassa on hyvin väljää.

Muistiossa (sivu 5) todetaan, että ravitsemistoiminnan rajoitusten jatkamisen yhteydessä on otettu huomioon erityisesti se, että maskin käyttö on käytännön syistä kaikissa ravintoloissa haasteellista, kun syödään ja juodaan. Ravintoloissa syöminen ja juominen on toiminnan päätarkoitus ja ruokaa tai juomia nautitaan suuri osa vietetystä ajasta. Suojamaskin käyttöaikaa on siten ravintoloissa tyypillisesti pienempi osuus ajasta kuin esimerkiksi teatterissa.

MaRa toteaa, että perustelumuistiossa mainitut suojamaskin käyttöön liittyvät asiat eivät ole tekijöitä, jotka nostaisivat ruokaravintoloiden riskipotentiaalia vähäriskisestä toiminnasta muuksi.  Ruokaravintoloissa asiakkaat ja seurueet istuvat omissa pöydissään ja kontaktit muihin asiakkaisiin ovat tyypillisesti ravintolakäynnin aikana lyhytkestoisia. Ruokaravintoloita kuten muitakin ravintoloita koskevat tartuntatautilain yleiset hygieniavelvoitteet ja asiakaspaikkojen riittävästä etäisyydestä huolehtiminen. Suojamaskin käytöllä voidaan toki riskiä edelleen madaltaa vähäriskisessä toiminnassa.

Muistiossa (sivu 8) todetaan, että epidemiatilanne on edelleen huomattavan riskialtis. Sairaanhoidon kuormitus on lisääntynyt eikä ole kääntynyt merkittävään laskuun. Erityisesti rokottamattomien henkilöiden saamat tartunnat uhkaavat edelleen kuormittaa terveydenhuollon voimavaroja siten, että kansalaisten terveydenhuolto vaarantuu yleisesti. Uusin uhka liittyy hoitohenkilöstön riittävyyteen tilanteessa, jossa he saavat laajasti tartuntoja ja joutuvat olemaan poissa töistä. Vaikka ravintoloissa tapahtuneiden tartuntojen ja altistumisten määrä on vaihtelevasti ollut joistakin prosenteista joihinkin kymmeniin prosentteihin kaikista tartunnoista, epidemia voi sekä kansallisten että kansainvälisten arvioiden mukaan edelleen levitä juuri ravitsemistoiminnan tietyissä olosuhteissa.

MaRa toteaa, että ne tietyt olosuhteet, jotka voivat aiheuttaa korkean riskin tartuntojen leviämiselle, eivät liity ruokaravintoloihin. Perustelumuistiossa tai THL:n lausunnossa ei ole osoitettu, että ruokaravintoloissa olisi tapahtunut niin paljon tartuntoja, että niiden toiminnan rajoittaminen asetuksessa määrätyillä rajoituksilla olisi välttämätöntä ja oikeasuhtaista.

Muistiossa (sivu 8) todetaan, että koska terveydenhuollon kuormitus on leviämisalueilla edelleen koko epidemian ajan vakavimmalla tasolla, leviämisalueita koskevien anniskelu- ja aukioloaikojen rajoitusten arvioidaan edelleen olevan riittäviä vain, jos ne pidetään laissa säädetyn enimmäismäärän tasolla. MaRa toteaa, että laissa säädetyn enimmäismäärän tasolla olevat rajoitukset eivät ole välttämättömiä matalan riskin eli ei-anniskelupainotteisten ravintoloiden kohdalla. Huomioon tulee lisäksi ottaa, että osa potilaista on sairaanhoidossa muun syyn kuin koronan takia. Nämä potilaat on laskettu mukaan koronapotilaita koskeviin tilastoihin.

Muistion sivulla 8-9 todetaan, että koronavirusepidemian tartuntamäärät ovat viime viikkojen aikana saavuttaneet huippunsa ja joillakin alueilla jo laskeneet. Silti päivittäiset tartuntamäärät lasketaan tuhansissa eikä vastaavia lukuja ole esiintynyt koskaan aiemmin pian kaksi vuotta kestäneen epidemian aikana. Uuden koronavirusvariantin on havaittu yhtäältä olevan aiempia variantteja helpommin leviävä, mutta toisaalta sen on todettu aiheuttavan vähemmän vakavia tautitapauksia. Vastaavasti terveydenhuollon kuormitus on aluksi suurten tapausmäärien johdosta lisääntynyt merkittävästi, mutta aivan viime päivinä sen on todettu tasaantuneen ja jopa kääntyneen laskuun. Silti sairaalahoidossa on edelleen yli 600 potilasta, joista yli 50 tehohoidossa.

Rokotuskattavuus on samaan aikaan lisääntynyt ja kun se edelleen lisääntyy, on odotettavissa tautitaakan pienentymistä. Arvioiden mukaan tartuntojen huippuvaihe voi kuitenkin edelleen olla joidenkin viikkojen päässä ja kaikista tehohoidon potilaista koronapotilaita on edelleen noin neljäsosa. Jos terveydenhuollon kuormitus lisääntyy lähiviikkojen aikana esimerkiksi sen vuoksi, että tautiin sairastuu nykyistä enemmän keski-ikäisiä edelleen rokottamattomia ihmisiä, tämä vaikuttaa koko terveydenhuollon toimintakykyyn. Vaikka jotkin tiedot ja kehityskulut viittaavat siihen, että epidemiatilanne on parantumassa, nämä tiedot eivät vielä muuta sitä tosiasiaa, että epidemia on kaikkien aikojen huipun tuntumassa.

Yllä mainitut seikat puoltavat STM:n mukaan sitä, että ravitsemistoimintaa koskevia merkittäviä rajoituksia on välttämätöntä jatkaa ainakin joitakin päiviä sekä sen vuoksi, että epidemian kulkua koskevaa tietoa on saatava lisää, että sen vuoksi, että epidemian laantumista koskevan trendin pysyvyys voidaan varmistaa. Toisaalta rajoituksia on tässä tilanteessa jo mahdollista kohdennetusti keventää ilman, että kevennykset johtavat epidemian leviämisen riskin kasvuun. Asteittaisia kevennyksiä puoltaa myös se, että ihmisten käyttäytymiseen ja liikkumiseen liittyviä äkkinäisiä suuria muutoksia samoin kuin rajoitusten nopeasti sahaavaa liikettä on epävarmassa tilanteessa vältettävä.

STM:n mukaan näiden seikkojen arvioinnin jälkeen on selvää, että ravitsemistoiminnan ja muiden toimintojen rajoituksia voidaan alkaa purkaa siten, että epidemiatilanteen heikentyessä on myös mahdollista korjata rajoituksia vastaavasti. Rajoitusten purkamiseen vaikuttaa paitsi rajoitusten välttämättömyyttä koskeva arviointi, myös rajoitusten oikeasuhtaisuuteen liittyvä arviointi. Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ovat huomauttaneet aiheellisesti rajoitusten aiheuttamista taloudellisista ja muista vahingoista alalle. Järjestöt ovat esittäneet, että ruokapainotteisissa ravintoloissa anniskelu sallittaisiin klo 22:een asti ja aukiolo klo 23:een asti 1.2.2022 lukien. Lisäksi järjestöt esittivät, että kaikki aukiolo- ja anniskelurajoitukset poistettaisiin 15.2.2022 lukien. Oikeasuhtaisuuden kannalta kyseiset rajoitukset ovat eniten vaikuttaneet alan toimintaedellytyksiin. Tämän vuoksi niiden keventämistä on esityksen valmistelussa erityisesti arvioitu.

Muistiossa (sivu 9) todetaan että THL on 26.01.2022 antamassaan lausunnossa korostanut merkittävän riskin toimintojen rajoitusten säilyttämistä. Tilanteessa, jossa anniskelu- ja aukioloaikaa koskevia rajoituksia on mahdollista ja oikeasuhtaisuuden arvioinnin perusteella välttämätöntä keventää, kevennykset kohdistettaisiin ehdotuksen mukaan muihin kuin sellaisiin liikkeisiin, joiden pääasiallinen toiminta liittyy alkoholijuomien anniskeluun. Rajoitusten tavoitellun vaikutuksen kannalta on pidetty lähtökohtana THL:n lausunnossa esitettyä päätavoitetta: Ylikuormittumisen uhka sairaaloissa ei ole vielä väistynyt. Arvioinnin kannalta on merkitystä myös sillä, että anniskelupainotteisten ravitsemisliikkeiden enimmäisaukioloaika olisi edelleen klo 18 asti. Ottaen huomioon, että anniskelupainotteisten ja muiden ravitsemisliikkeiden välinen erottelu ei ole yksiselitteinen, on katsottu, että ero aukiolo- ja anniskeluajoissa näiden kahden ravitsemisliiketyypin välillä ei voi olla kovin suuri, eikä siten ole tässä vaiheessa mahdollista pidentää vähäriskisten ravitsemisliikkeiden aukioloaikaa klo 21 myöhemmäksi.

MaRa toteaa, että kireiden anniskelu- ja aukioloaikarajoitusten ylläpitäminen ruokaravintoloissa ja aukioloajan rajaaminen ruokaravintoloissa klo 21:een ei voi perustua siihen, että STM tai valtioneuvosto ei pidä anniskelupainotteisten ja muiden ravitsemisliikkeiden välistä erottelua yksiselitteisenä. Ruokaravintoloiden toiminnan kireiden rajoitusten jatkaminen ei voi perustua tällaiseen ajatuksenjuoksuun, jonka johtopäätös on vieläpä väärä.

MaRa toteaa, että eduskunta on jaotellut lainsäädännössä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön perusteella ei-anniskelupainotteiset ja anniskelupainotteiset ravintolat toisistaan ja niihin kohdistuvien rajoitusten välttämättömyyttä on arvioitava ravintolatyypeittäin. Toisin kuin STM toteaa, jako on yksiselitteinen eikä viranomaisvalvonnassa ole asiasta esiintynyt epäselvyyttä. Oikeusasiamies voi tarkastaa tämä asian ottamalla yhteyttä aluehallintovirastojen alkoholitarkastajiin.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kuvannut mietinnössään (StVm 27/2020) jaottelua monipuolisesti, jonka perusteella jako ravintoloiden välillä on käytännössä helppo tehdä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut mietinnössään seuraavaa:

• Ehdotetussa säännöksessä ravitsemisliikkeet jaotellaan niiden ravitsemistoiminnan luonteeseen liittyen sillä perusteella, pidetäänkö niissä pääsääntöisesti tarjolla nautittavaksi ravitsemisliikkeen tiloissa alkoholijuomia. Tiukemman rajoituksen piirissä oleva ravitsemistoiminta eroaa valiokunnan näkemyksen mukaan koronaviruksen leviämisriskin suhteen olennaisesti sellaisesta ravitsemistoiminnasta, jossa ravitsemisliikkeen toimintamalli perustuu lähtökohtaisesti siihen, että ne myyvät asiakkaille pääasiassa aterioita tai esimerkiksi kahvilatuotteita. Pääasiallisuutta ei valiokunnan näkemyksen mukaan ole tarkoitus arvioida yksistään perustuen esimerkiksi määrälliseen tai taloudelliseen osuuteen myynnistä, vaan punninta tulee tehdä ensisijaisesti ravitsemistoiminnan luonteen perusteella. Siten ratkaisevaa säännöksen soveltamisen kannalta ei olisi esimerkiksi alkoholijuomien osuus liikevaihdosta, vaan olennaista olisi ravintolan toiminnallisuuteen liittyen se, kokoontuvatko asiakkaat kyseiseen ravitsemisliikkeeseen pääasiassa aterioimaan omissa pöytäseurueissaan vai ovatko ravitsemisliikkeet toimintaperustaltaan sellaisia, että niiden pääasiallinen ravitsemistoiminta on alkoholijuomien myyntiä. Viimeksi mainittuihin liittyy usein muun toiminnallisuuden kautta yleisesti laajempaa ihmisten välisten sosiaalisten kontaktien ja fyysisen läheisyyden muodostumista sekä esimerkiksi tanssimista tai laulamista, jotka voivat olla merkityksellisiä tartuntataudin leviämisriskin todennäköisyyden kannalta.
• Koska ratkaisevaa arvioinnin kannalta olisi ravitsemistoiminnan luonne, valiokunta toteaa, että pelkästään se, että maksusta saatavilla pidetään esimerkiksi vähäisessä määrin ruokaa, ei muuta ravitsemistoimintaa pääasiallisesti ruoan saatavilla pitämiseksi. Myöskään yksistään merkityksellistä ei olisi se, millä nimikkeellä ravitsemisliikettä kutsutaan.
• Tiukimman rajoituksen piiriin kuuluisivat valiokunnan näkemyksen mukaan sellaiset ravitsemisliikkeet, jotka toimialalla mielletään käytännössä lähinnä yökerhoiksi, anniskelubaareiksi tai pubeiksi. Pienemmän rajoituksen piiriin kuuluvien ravitsemisliikkeiden ryhmään kuuluisivat sellaiset ravitsemisliikkeet, jotka alalla mielletään käytännössä esimerkiksi ruokaravintoloiksi, pizzerioiksi, hampurilaisravintoloiksi, kahviloiksi tai lounasruokaloiksi.

STM:n mukaan (muistio sivu 14) ravitsemistoiminnan rajoittaminen covid-19-epidemian leviämisen estämiseksi perustuu niihin kansainvälisiin ja kansallisiin kokemuksiin ja tutkimustuloksiin, että epidemiaa voivat kiihdyttää merkittävästi tilanteet, joissa ihmiset viettävät vapaa-aikaansa pitkään ahtaissa sisätiloissa, joissa on paljon ihmisiä tiiviissä kontaktissa. Tällaisissa tilanteissa yksikin tartuttava henkilö voi altistaa virukselle suuren joukon ihmisiä, joista voi käynnistyä laajoja tartuntaketjuja. Erityisen riskialttiita ajankohtia tai muita olosuhteita ravitsemisliikkeissä on haasteellista yksityiskohtaisesti eritellä altistumisten ja tartuntojen aliraportoinnista johtuen. Vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei tilastoi ravitsemisliikkeissä tapahtuneita tartuntoja tai niissä syntyneitä tartuntaketjuja ravitsemisliikkeen tyypin mukaan, erityisesti myöhäisen illan ja öisen anniskelun yhteydessä riskit ovat realisoituneet laajoinakin tartuntaketjuina.

MaRa toteaa, että ruokaravintoloissa asiakkaat eivät vietä aikaa ahtaissa sisätiloissa eivätkä ole tiiviissä kontaktissa toisiinsa. Ruokaravintoloissa on helppoa pitää riittävää etäisyyttä toisiin asiakkaisiin tai seurueiden kohdalla toisiin seurueisisiin, ja kontaktit toisiin asiakkaisiin ovat lyhytaikaisia. Tätä osoittaa sekin, että STM ei pysty toimittamaan todennettua tietoa ruokaravintoloissa tapahtuneista tartunnoista.

Muistiossa (sivu 15) todetaan, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on aiemmin arvioinut, että mikäli epidemiaa pyritään edelleen hillitsemään siten, että tavoitteena on estää tartuntojen laaja leviäminen keskisuuressa vakavamman sairastumisen riskissä oleviin ikäryhmiin, tulee ensisijaisiin toimiin kuulua juuri ravitsemisliikkeiden toimintaan liittyvien rajoitusten käyttö (erityisesti alkoholin myyntiin keskittyvät ilta- ja yöaikaan toimivat ravitsemisliikkeet, ts. baarit, pubit, yökerhot ja vastaavat). Tätä puoltaa se, että saadut tiedot[11] viittaavat vahvasti niihin merkittävänä Covid-19-tartunnan riskiympäristönä nuorten aikuisten kohdalla.

MaRa toteaa, että ruokaravintolat eivät ole alkoholin myyntiin keskittyviä, eivätkä ne ole merkittävä covid-19 tartunnan riskiympäristö nuorten aikuisten kohdalla.

Muistiossa (sivu 15) todetaan, että esimerkiksi henkilöstöravintoloiden, lounasravintoloiden ja pikaruokapaikkojen toimintaa rajoitettaisiin leviämisalueilla ainoastaan edellyttämällä asiakkailla olevan oma istumapaikka (joka heillä toiminnan luonteen vuoksi yleensä on) sekä rajoittamalla asiakasmäärä näissä paikoissa kolmeen neljäsosaan normaalista. Kuten toisaalla on todettu, tämä rajoitus koskee ainoastaan niitä tilanteita, joissa asiakasmäärä sisätiloissa lähestyy maksimia.

MaRa toteaa, että tämä ei pidä paikkaansa. Pikaruokapaikat ovat auki pidempään kuin 21:een, joten aukioloaikarajoitus koskee myös niiden toimintaa. Anniskelu- ja aukioloaikarajoitukset rajoittavat ankaralla tavalla illallista tarjoavien ravintoloiden toimintaa. Hotelleissa ja muissa majoitusliikkeissä rajoitukset vaikeuttavat olennaisesti ravintolapalveluiden tarjoamista majoittuville asiakkaille.

Muistiossa (sivu 18) todetaan, että rajoitusten välttämättömyysarvioinnissa tulee tarkastella aluetason epidemiatietojen lisäksi niitä ravintolatyyppejä, joita rajoitukset koskisivat. Tartuntatautilain 58 a §:n 2 momentissa ravitsemisliikkeet jaotellaan niiden ravitsemistoiminnan luonteeseen liittyen sillä perusteella, pidetäänkö niissä pääsääntöisesti tarjolla nautittavaksi ravitsemisliikkeen tiloissa alkoholijuomia. Laissa asiakaspaikkamäärän rajoituksia koskevan eriytetyn sääntelyn kriteeriksi säädettyä tunnusmerkistöä on käytetty voimassa olevassa asetuksessa myös muiden rajoitusten – erityisesti aukioloajan ja anniskeluajan rajoitusten - välttämättömyyden arvioinnissa. Tämä johtuu siitä, että muita ravitsemistoiminnan olennaisia piirteitä huomioon ottavia kriteerejä ei ole olemassa. Lisäksi laissa jo säädetystä kriteeristä poikkeavat muut määritelmät johtaisivat todennäköisesti sekaannuksiin säännösten noudattamisessa ja soveltamisessa.

Muistiossa todetaan, että rajoitusten on tartuntatautilain 58 a §:n 5 momentin mukaan oltava välttämättömiä myös niissä ravitsemisliikkeissä, joita ne koskevat. Ravintolan toiminta-ajatukseen ja sen tilojen luonteeseen perustuvan erottelun taustalla on tarve kohdistaa rajoitukset mahdollisimman tarkasti ja tehokkaasti sellaiseen toimintaan, jossa tautiriskejä syntyy. Tartuntatautilain uusimman muutoksen yhteydessä eduskunta edellytti lausumassaan, että hallitus ottaa lain perusteella annettavissa asetuksissa huomioon eri ravintolatyyppien (ravitsemisliikkeet, joiden pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota maksusta alkoholijuomia sekä muut ravitsemisliikkeet) sekä sisä- ja ulkotilojen erilaiset riskiprofiilit ja vähäriskisempään toimintaan suunnataan kevyempiä aukiolo- ja anniskeluaikarajoituksia. (EV 35/2021 vp).

Muistiossa (sivu 18) todetaan, että koska altistumiset ja tartuntaluvut ovat aliraportoituja, on haasteellista eritellä erityisen riskialttiita ajankohtia tai muita olosuhteita ravitsemisliikkeissä. Ravintoloissa, kuten muissakin ympäristöissä, tartuntariskiä lisääviä tekijöitä ovat joka tapauksessa ahtaat, huonosti ilmastoidut sisätilat, kovaääninen puhe ja turvaväleistä lipsuminen. MaRa toistaa kantelussa aiemmin toteamansa seikat siitä, että mainitut tartuntariskiä lisäävät tekijät eivät liity ruokaravintoloihin.

STM toteaa muistiossa (sivu 18), että kun ravitsemisliikkeet olivat 9.3.–18.4. suljettuina, koronavirustartunnat vähenivät 57 %: Ravintolasulkua edeltävällä viikolla (vko 9) tartuntoja ilmeni yhteensä 4 463 ja sulun viimeisellä viikolla (vko 15) enää 1 931. Kaikista rajoitustoimista ravintolasululla näyttää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan olleen kaikkein suurin vaikutus tartuntariskien vähentämiseen. Todennäköisesti tämä on liittynyt erityisesti alkoholin myyntiin sekä ohjelmapalveluita tarjoavien erikoistuneiden baarien, pubien, klubien ja yökerhojen sulkemiseen.

STM toteaa muistiossa (sivu 18) että hygieniatoimista ja rajoituksista huolimatta on silti todettu lukuisia ravitsemisliikkeistä alkunsa saaneita laajoja tartuntaketjuja ja altistumistilanteita, joissa lähes kaikki ravitsemisliikkeessä asioineet ovat saaneet tartunnan. Riski on ollut suurin niissä ravitsemisliikkeissä, joissa alkoholin anniskelu muodostaa suuren osan tuloista. Tartuntoja on todettu myös pääasiassa ruokailuun keskittyvissä ravitsemisliikkeissä.^[12] Ravintolasulun jälkeisenä aikana (19.4. alkaen) sekä tartuntoja että joukkoaltistumisia, joissa vähintään 10 henkilöä on voitu tunnistaa ravitsemisliikkeessä altistuneiksi, on raportoitu tapahtuneen sekä ruoka- että anniskeluravintoloissa. Tämän vuoksi ja uuden virusmuunnoksen leviämiskyvyn vuoksi rajoitukset ovat osaltaan välttämättömiä kaikissa ravitsemisliikkeissä, joissa ihmiset siis kohtaavat toisiaan.

MaRa toteaa, että tilanne maalis-huhtikuussa ja keväällä 2021 oli täysin erilainen kuin tammi-helmikuussa 2022. Maaliskuun 11. päivänä Suomessa rokotuksia oli annettu vasta yksi annos 500 000 henkilölle (8,9 prosenttia 16 vuotta täyttäneestä väestöstä).  Huhtikuun 22. päivä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa kerrottiin, että Suomessa ensimmäisen annoksen rokotetta saanut yli 1,3 miljoonaa henkilöä (n. 30 prosenttia 16 vuotta täyttäneestä väestöstä).   Alkukeväästä rokotuksia olivat saaneet vasta iäkkäät ja riskiryhmät. Maalis-huhtikuussa 2021 suurin osa väestöstä on ollut ilman rokotussuojaa, mikä on vaikuttanut myös ravintoloissa tapahtuneiden tartuntojen määrään.

STM:n ja THL:n 27.1.2022 antamassa tiedotteessa^[13] on todettu, että Suomessa 26.1. mennessä 18 vuotta täyttäneistä ja sitä vanhemmista 86,7 prosenttia on saanut vähintään ensimmäisen rokoteannoksen, 84,1 prosenttia on saanut vähintään kaksi rokoteannosta ja 51,4 prosenttia on saanut kolme rokoteannosta.

MaRa katsoo, että ottaen huomioon väestön korkea rokotekattavuus ja se, että valtioneuvosto tai THL eivät ole osoittaneet, että vähäriskisenä tiloina pidettävissä ruokaravintoloissa olisi tapahtunut paljon tartuntoja väestön rokotekattavuuden lisäännyttyä vuoden 2021 syksyllä / talvella osoittaa, että rajoituksille ei ole lain mukaisia edellytyksiä.

STM:n muistion (sivu 19) mukaan on siis ilmeistä, että herkemmin tarttuva virusmuunnoksen runsastuminen on entisestään lisännyt tartuntariskejä kaikissa ravitsemisliikkeissä ja se lisää riskiä myös liikkeiden ulkotiloissa kuten terasseilla, joissa vietetään runsaasti aikaa, sekä muissa tiloissa missä aikuisväestö kohtaa ja kokoontuu. Tämä arvio on perusteltu erityisesti epidemian pahimmilla alueilla.

MaRa katsoo, että THL lausunnoista tai muustakaan materiaalista ei ilmene mihin tämä ilmeisyysarviointi perustuu. Ruokaravintoloihin ei liity sellaisia tekijöitä (ahtaat tilat, turvaväleistä lipsuminen yms), jotka lisäisivät tartuntariskiä. Ne ovat THL:n riskipotentiaalitaulukon mukaan vähäriskisiä tiloja.

Muistiossa todetaan, että ehdotuksen mukaan asetuksessa säädettäisiin edelleen mittavista anniskelu- ja aukioloaikojen rajoituksista leviämisvaiheen alueille eli tällä hetkellä koko maahan. Epidemiatilanteen muututtua rajoituksia ehdotetaan lievennettäviksi nimenomaan muissa kuin alkoholijuomien anniskeluun keskittyvissä ravitsemisliikkeissä. Kun anniskelu- ja aukioloaikarajoitukset koskevat anniskelupainotteisten ravintoloiden kohdalla myös alkuiltaa, rajoitukset kohdistuisivat edelleen jonkin aikaa korostetusti niihin.

MaRa toteaa, että aukioloaika- ja anniskeluaikaa koskevat rajoitukset koskisivat yhtä lailla myös ruokaravintoloita estäen niiltä normaalin liiketoiminnan klo 20 jälkeen ja pakottaen ne sulkemaan ovensa kokonaan klo 21.

Asiakaspaikkarajoitusten välttämättömyyden osalta muistiossa on todettu, että asiakaspaikkarajoitusten oikeasuhteisuuden arvioinnissa on jo aiemmin otettu huomioon se, että koronavirustartunta on levinnyt ryväsmäisesti sekä niissä maakunnissa, joissa tartuntoja on todettu suhteessa enemmän, että niissä maakunnissa, jotka ovat olleet huomattavastikin matalamman ilmaantuvuuden alueita. Tämän vuoksi ihmisten etäisyyden pitämiseen liittyvien velvoitteiden jatkamisen pahimmilla epidemia-alueilla arvioidaan erityisesti muiden rajoitusten purkamisen jälkeen olevan välttämätöntä.

Muistiossa todetaan, että juuri asiakasmääriä koskevien rajoitusten myönteisiä puolia on, että ne koskevat vain sellaisia tilanteita, joissa asiakkaita on nimenomaan liikkeen sisätiloissa paljon ja tiheässä. Joka tapauksessa ne rajoittavat elinkeinon harjoittamista sekä anniskeluvaltaisissa että ns. ruokaravintoloissa vain silloin ja siltä osin kuin tällaista rajoittamista voidaan pitää epidemian leviämisen estämiseksi välttämättömimpänä. Esimerkiksi ruokaravintoloissa, joissa riskit ovat pienemmät, rajoitus koskee vain tilanteita, joissa ravintola olisi lähes täysi. Kaikkia ravitsemisliikkeitä edellä mainituilla alueilla koskevia rajoituksia säädettäessä on otettu huomioon myös se, että ravintolat tarjoavat otollisen ympäristön tartuntaketjujen muuttumiselle yhteisöleviämiseksi (suuri kerralla altistuneiden määrä, tartuntaketjujen jäljitettävyys katkeaa, kun altistuneita ei voida nimetä) sekä se, että kaikki ravintolat voivat nyt vapautua rajoitusten noudattamisesta ottamalla käyttöön koronapassin. Näin toimien epidemian leviämisen riskejä voidaan joka tapauksessa pienentää vastaavasti.

MaRa toteaa, että ruokaravintolat eivät muodosta otollista ympäristöä tartuntaketjujen muuttumiselle yleisöleviämiseksi johtuen ruokaravintoloiden olosuhteista ja siitä, että asiakkaat istuvat omissa pöydissään ja kontaktit toisiin asiakkaisiin ovat tyypillisesti lyhytaikaisia. Ruokaravintoloissa toiminnan luonteesta johtuen etäisyyksien ylläpitämien muihin asiakkaisiin on helpompaa kuin esimerkiksi yökerhoissa. Asiakaspaikkarajoituksille ruokaravintoloissa ei ole perusteita, koska ravintolaa koskee lakisääteinen (58 a § 2 momentti) velvoite huolehtia siitä, että asiakkaiden saapuminen ja oleskelu järjestetään yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi riittävän väljästi, asiakaspaikat sijoittuvat riittävän etäälle toisistaan ja tartuntariski pidetään ravitsemisliikkeen toiminnassa mahdollisimman pienenä. Ei ole osoitettu, että yleiset hygienia- ja etäisyydenpitovelvoitteet eivät olisi riittäviä. STM ei ole koko pandemian aikana laatimissaan valtioneuvoston asetusten perustelumuistioissa käsitellyt sitä miksi yleiset hygienia- ja etäisyydenpitovelvoitteet eivät olisi riittäviä ravintoloissa ja erityisesti ruokaravintoloissa.

MaRa toteaa, että asiakaspaikkarajoitus voidaan määrätä ei-anniskelupainotteisiin ravintoloihin vain, jos se on välttämätöntä. Valtioneuvoston asetuksen perustelumuistiosta tai muusta päätösmateriaalista ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että asiakaspaikkarajoitukset ruokaravintoloissa olisivat välttämättömiä koronaviruksen leviämisen estämiseksi.

Muistiossa (sivu 20) todetaan, että ihmisten välisten kontaktien ehkäisemisen kannalta on riskialtista, jos aukioloaikojen ja mahdollisesti siihen liittyvän anniskelun takia asiakaskontaktit muodostuvat epidemian leviämisen kannalta relevantisti sellaisiksi, että etäisyys- tai hygieniavaatimuksistakaan ei tartuntataudin leviämisen estämiseksi voida kunnolla huolehtia. Suomalaisten alkoholinkäyttö on yöaikaan tyypillisesti humalajuomista sekä kodeissa että anniskelupaikoissa. Päihtymys vähentää estoja ja heikentää harkintakykyä, mikä voi johtaa varotoimien, kuten turvavälien ja käsihygienian, laiminlyöntiin. Tämänhetkisen tiedon mukaan kovaääninen puhe ja huutaminen levittävät koronavirusta tehokkaammin kuin rauhallinen puhe. Tartuntariski voi tällaisissa tilanteissa olla suuri, vaikka etäisyys virusta kantavaan ihmiseen olisi useita metrejä.

Muistiossa todetaan, että sen lisäksi, että ihmisten pitkäaikaiseen oleskeluun samoissa sisätiloissa liittyy yleisesti riskejä, erityisesti myöhäisillalla ja aamuyön tunteina ravitsemisliikkeiden aukiolo- ja anniskeluaikaa koskevien rajoitusten tarkoituksena on ollut rajoittaa asiakkaiden altistumisaikaa ja -tapoja sekä sisä- että ulkotiloissa silloin, kun ravitsemisliikkeissä tyypillisesti nautitaan yhdessä alkoholijuomia tai jolloin ravitsemisliikkeen asiakkaat muutoin voisivat olla päihtyneitä. Kun kysymys on alkoholin keskimääräisestä vaikutuksesta ihmisten käyttäytymiseen, vaikutus ei suoranaisesti riipu siitä, onko ravitsemisliikkeen pääasiallinen toiminta tarjota asiakkaille alkoholijuomia vai ei. Ratkaisevampaa on keskimäärin, tarjoillaanko alkoholijuomia asiakkaalle pidempään. Tartuntataudin leviämisen kannalta riskejä voi myös syntyä siitä, että jotkut ravintolat joutuisivat lopettamaan anniskelunsa aikaisemmin samalla, kun asiakkaat voisivat siirtyä jatkamaan alkoholijuomien nauttimista toisiin ravintoloihin.

Muistiossa todetaan, että näiden seikkojen vuoksi alkoholijuomien anniskeluaikoja koskevien rajoitusten säätäminen on tasapainottelua sen suhteen, mitä hyötyjä ja haittoja voi esiintyä erityyppisten ravitsemisliikkeiden ja sisä- ja ulkotilojen rajoitusten erottelun tuloksena. Leviämisvaiheen alueilla ankaria ravitsemisliikkeiden anniskelu- ja aukioloaikaa koskevia rajoituksia pidettiin keväällä 2021 välttämättöminä, mutta epidemiatilanne parantui, eivätkä huomattavat ja laajat rajoitukset olleet alkukesästä enää välttämättömiä.

Muistiossa todetaan, että rajoitusten välttämättömyysarvioinnissa on tässä yhteydessä kiinnitetty huomiota ensinnä siihen, että ravitsemisliikkeiden aukioloajan rajoittamisella on yhteys alkoholijuomien anniskeluaikaan ja niihin tartuntariskeihin, jotka liittyvät alkoholin nauttimiseen yhdessä. Rajoitus koskee nykyisin ainoastaan leviämisvaiheen alueita. Edellä mainitut kasvaneet riskit koskevat tällä hetkellä leviämisalueita ja juuri niiden kohdalla rajoituksia on edelleen pidettävä välttämättöminä ja oikeasuhtaisina

MaRa toteaa, että valtioneuvoston tulee arvioida riskejä ravintolatyypeittäin eli millaisen riskin alkoholijuomien anniskelu (myöhään) aiheuttaa anniskelupainotteisissa ravitsemisliikkeissä (esimerkiksi yökerhot) ja ei-anniskelupainotteisissa ravintoloissa (ruokaravintolat).

MaRa toteaa, että ruokaravintoloissa ei käytännössä synny tilanteita tai ajankohtia, joissa etäisyys- tai hygieniavaatimuksista ei voisi kunnolla huolehtia.

MaRa toteaa, että muistiossa väitetään virheellisesti, että suomalaisten alkoholinkäyttö on yöaikaan tyypillisesti humalajuomista sekä kodeissa että anniskelupaikoissa. Tämä väite ei pidä paikkaansa ja ruokaravintoloiden osalta ei vähäisissäkään määrin. Ruokaravintolaan tullaan syömään ja aterioinnin yhteydessä voidaan nauttia alkoholijuomia. Ruokaravintoloissa humalajuominen ei ole tyypillistä mihinkään kellonaikaan. Perustelumuistiossa luodaan täysin perusteeton kuva ruokaravintoloiden riskeistä ja asiakkaiden käytöksestä siellä.   

Se, että anniskelupainotteiset ravintolat joutuisivat lopettamaan anniskelun aikaisemmin kuin ruokaravintolat ja että osa asiakkaista voisi siirtyä anniskelupainotteisista ravintoloista niiden sulkeutuessa ruokaravintoloihin ei ole laillinen peruste rajoittaa ruokaravintoloiden toimintaa. MaRa toteaa, että rajoitusten on oltava välttämättömiä juuri niissä ravintolatyypeissä, joita ne koskevat. Vaikka anniskelupainotteiset ravintolat sulkeutuisivat aikaisemmin, ei se nosta ruokaravintoloiden riskitasoa eikä valtioneuvosto ole tätä pystynyt näyttämään. Ruokaravintoloiden toimintaa ei voida rajoittaa pelkkien arvailujen perusteella.

STM:n muistiossa todetaan (sivu 22), että ravitsemistoiminnan rajoittaminen covid-19-epidemian leviämisen estämiseksi perustuu kansainvälisiin ja kansallisiin kokemuksiin ja tutkimustuloksiin siitä, että epidemiaa voivat kiihdyttää merkittävästi tilanteet, joissa ihmiset viettävät vapaa-aikaansa pitkään ahtaissa sisätiloissa, joissa on paljon ihmisiä tiiviissä kontaktissa. Kuten edellä todettiin, Suomessakin koronavirustartunnat vähenivät 57 prosenttia sinä aikana, jolloin ravitsemisliikkeet olivat kokonaan suljettuina. Aikaisempien havaintojen perusteella on todettu, että riski tartunnan saamiseen ja altistumiseen on ollut suurin niissä ravitsemisliikkeissä, joissa alkoholin anniskelu muodostaa suuren osan tuloista. Tartuntoja on kuitenkin todettu myös pääasiallisesti ruokailuun keskittyvissä ravitsemisliikkeissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kaikista rajoitustoimista juuri ravintolasululla vaikuttaisi olleen kaikkein suurin vaikutus tartuntariskien vähentämiseen. Rajoitukset eivät enää sulje ravitsemisliikkeiden toimintaa, vaan niillä pyritään mahdollisimman vähäisillä rajoitustoimilla ehkäisemään tehokkaasti epidemian leviäminen pahimmilla alueilla ja siten turvaamaan alueella olevien terveyttä ja henkeä, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuutta.

MaRa on pyytänyt saada tietoonsa yksityiskohtaiset tiedot siitä, kuinka paljon tartuntoja on jäljitetty ruokaravintoloihin, mutta tätä tietoa ei ole annettu (asiaa käsitelty tarkemmin kohdassa 2. Anniskelupainotteisissa ravintoloissa tapahtuneita tartuntoja ei voi käyttää perustelemaan ruokaravintoloiden toiminnan rajoittamista.

MaRa toteaa, että edellä tässä kantelussa mainituilla perusteilla ruokaravintoloiden toiminnan rajoittamiselle ei ole perusteita ottaen huomioon ruokaravintoloiden toiminnan matala riski.

9. Koronavirus aiheuttaa sairaalahoitoa rokottamattoman väestön keskuudessa

THL:n ravintolarajoituksia koskevassa lausunnossa valtioneuvostolle (6.10.2021) todettiin, että ravitsemisliikkeissä tapahtuneiden tartuntojen määrä on pysynyt viimeisten viikkojen aikana alhaisena, mikä on todennäköisimmin seurausta niihin kohdistuvista rajoituksista. THL lausui valtioneuvostolle 13.10.2021, että ravitsemisliikkeissä tapahtuneiden tartuntojen määrä on pysynyt viimeisten viikkojen aikana alhaisena, mikä voi liittyä rajoituksiin. 

THL on jättänyt tämän jälkeen lausunnoissaan (20.10.2021[14], 27.10.2021[15] ja 3.11.2021[16] ja edelleen 15.11.2021[17], 20.12.2021 ja nyt 27.11.2021) valtioneuvostolle mainitsematta sen, että ravintoloissa tapahtuneiden tartuntojen määrä on pysynyt edelleen alhaisena. THL ei ota kantaa tartuntojen alhaiseen määrään ja rajoitusten väliseen yhteyteen. MaRan käsityksen mukaan THL:n lausunnon sisällön muuttaminen johtuu siitä, että syy-seuraussuhdetta rajoituksille ja ravintolassa tapahtuneiden tartuntojen vähäiselle määrälle ei voida osoittaa. 

Faktapohjainen tieto tartunnoista osoittaa, että virus leviää muualla kuin ruokaravintoloissa. Ruokaravintoloiden asiakaskunta koostuu pääosin täysi-ikäisistä asiakkaista. THL:n lausunnon mukaan 12- vuotta täyttäneistä 83 % on saanut vähintään kaksi rokoteannosta. Täysi-ikäisellä lukema on tätä vieläkin korkeampi. Illalla myöhempään auki olevien illallista tarjoavien ruokaravintoloiden asiakaskunta koostuu suurimmalta osin täysi-ikäisistä. Väestön hyvä rokotekattavuus vähentää koronaviruksen leviämistä myös ravintoloissa ja estää ainakin vakavia tartuntoja, kun asiakaskunnasta suurin osa on suojautunut rokotteilla.

Koronatartuntojen määrä ravintoloissa on pysynyt usean viikon ajan alhaisena, vaikka ilmaantuvuusluvut ovat joillakin alueilla olleet korkeita, kun virus on levinnyt rokottamattomassa väestössä muualla kuin ravintoloissa. Vaikuttaa siltä, että enemmistö ravintola-asiakkaista on suojannut itsensä täydellä rokotussarjalla. 

MaRa katsoo, että asetusta annettaessa koronavirusepidemia on muuttunut rokottamattomien epidemiaksi ainakin vakavan taudinmuodon osalta. Tartuntojen ja sairaalahoitoon joutuneiden potilaiden määrän perusteella ei ole enää välttämätöntä ja oikeasuhtaista rajoittaa ravintolayritysten, yrittäjien ja työntekijöiden perustuslaillisia oikeuksia. Etenkään ruokaravintoloiden toiminnan rajoittaminen ei ole välttämätöntä eikä oikeasuhtaista millään alueella, koska viruksen ei ole osoitettu leviävän ruokaravintoloissa.

Rokottamattomien riskillä saada tartunta ei voida perustella ruokaravintolatoiminnan rajoituksia.  Alueiden epidemiatilanteesta saatujen tietojen perusteella ei voida katsoa välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi rajoittaa ruokaravintoloiden toimintaa leviämisalueilla. Suurin osa tartuntatapauksista ja sairaalahoitoon joutuneista on rokottamattomia.
 

Yhteenveto

Ravintoloita koskevien rajoituksien säätäminen tartuntatautilain 58 a §:n nojalla ei ole tarkoituksenmukaisuusharkintaa vaan laillisuusharkintaa. Valtioneuvoston tulee tarkoin noudattaa lakia rajoituksista päättäessään.

MaRa katsoo, että tartuntatautilain 58 a §:n nojalla ei ole ollut välttämätöntä ja oikeasuhtaista määrätä ravintolatoimintaa koskevia erityisiä rajoituksia ei-anniskelupainotteisten ravintoloiden aukioloaikaan, anniskeluaikaan, asiakaspaikkamäärään ja vaatimalla jokaiselle asiakkaalle omaa istumapaikkaa pöydän tai muun tason ääressä ravintoloiden sisätiloissa. Ruokaravintoloihin kohdistetut aukioloaika- ja anniskeluaikarajoitukset ovat joka tapauksessa olleet liian kireitä. Rokottamattomien saamilla tartunnoilla ja sairaalahoidolla ei voi perustella kireitä ravintolarajoituksia. STM ei ole lukuisista pyynnöistämme huolimatta toimittanut todennettua tietoa ruokaravintoloissa tapahtuneista tartunnoista.

MaRa toteaa, että valtioneuvosto on kesästä 2021 alkaen perustanut ravintoloiden rajoitukset yksinomaan alueen koronakoordinaatioryhmien kannanottoihin. Eri alueilla olevien koronakoordinaatiotyöryhmien harkinta on vaihdellut. Jotkut ryhmät ovat ottaneet huomioon muitakin näkökohtia kuin pelkän ilmaantuvuusluvun, kuten rajoitusten erittäin negatiiviset vaikutukset ravintolayrittäjiin, työntekijöihin ja heidän perheisiinsä. Tästä on aiheutunut merkittävä epätasa-arvo maan eri osissa toimivien yrittäjien ja työntekijöiden välillä. Valtioneuvoston tehtävänä on tehdä kokonaisharkinta rajoitustoimien hyödyistä ja haitoista. Tämän tehtävän valtioneuvosto on laiminlyönyt.

THL:n riskipotentiaalin arviointitaulukossa ruokaravintolat on luokiteltu vähäisen riskin tiloiksi. Valtioneuvoston päätös rajoittaa ankarasti ruokaravintoloiden toimintaa ei ole tartuntatautilain, eduskunnan lausuman ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöjen mukainen.

MaRan näkemyksen mukaan on selvää, että erittäin ankarien ja ravintolayritysten perustuslaillisia oikeuksia loukkaavien ravintolarajoitusten määrääminen asetuksessa määrätyille alueille on ilmeisen epäjohdonmukaista rajoitustoimien kokonaisuus huomioiden. Ruokaravintoloiden toiminnan rajoittaminen näin voimakkaasti ei täytä perustuslaissa ja tartuntatautilaissa edellytettävää välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuuskriteeriä ottaen erityisesti huomioon, että tartunnat leviävät muualla kuin ruokaravintoloissa ja tartuntatapaukset ja koronaviruksen takia sairaalahoitoon ja erityisesti erikoissairaanhoitoon joutuneet ovat pääosin rokottamattomia. 

Ruokaravintoloiden anniskelu- ja aukioloajan ja asiakaspaikkamäärän rajoittaminen asetuksessa määrätyillä alueille ei ole ollut tartuntatautilain 58 a §:n nojalla välttämätöntä eikä oikeasuhtaista.  Näin kireät ja ravintolayrittäjien elinkeinovapauteen ja työntekijöiden työnteko-oikeuteen syvästi käyvät rajoitukset eivät ole välttämättömiä eivätkä oikeasuhtaisia tartuntataudin leviämisen estämiseksi.
 

Kunnioittavasti,

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry

                                       

Timo Lappi                                              Kai Massa    

toimitusjohtaja                                          lakimies

 

[1] https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f8079135e

[2] Ahvenanmaan maakunnassa olevien ravitsemisliikkeiden asiakaspaikkamäärää ei rajoiteta

[3] https://stm.fi/documents/1271139/92766528/11.11.2021+Uudistetun+hybridistrategian+toimintasuunnitelman+t%C3%A4ysim%C3%A4%C3%A4r%C3%A4inen+soveltaminen.pdf/1ba7d232-8049-2f8b-15a8-57743619c860/11.11.2021+Uudistetun+hybridistrategian+toimintasuunnitelman+t%C3%A4ysim%C3%A4%C3%A4r%C3%A4inen+soveltaminen.pdf?t=1636719014937

[4] https://stm.fi/documents/1271139/92766528/11.11.2021+Liite+Epidemian+levi%C3%A4misalueiden+epidemiologiset+tunnusmerkit.pdf/92afa727-147a-0f6f-c7ba-40bd0753ab9a/11.11.2021+Liite+Epidemian+levi%C3%A4misalueiden+epidemiologiset+tunnusmerkit.pdf?t=1636719042691

[5] https://valtioneuvosto.fi/delegate/file/100155

[6] https://www.nature.com/articles/d41586-020-03140-4

[7] mainittu artikkeli: “Christopher Dye, an epidemiologist at the University of Oxford, says these mobility patterns need to be validated with real-world data. “It is an epidemiological hypothesis that remains to be tested. But it is a hypothesis that is well worth testing,” he says”

[8] “Contact-tracing data from Germany has found that restaurants were not the primary source of infection in that country, says Moritz Kraemer, who models infectious diseases at the University of Oxford, UK.

[9] https://www.eurosurveillance.org/content/10.2807/1560-7917.ES.2021.26.50.2101147#html_fulltext

[10] MaRa ei tässä kantelussa käsittele sitä ovatko anniskelupainotteiset ravintolat korkean riskin tilanteita vai eivät.

[11] Epäselväksi jää mihin muistiossa viitataan saaduilla tiedoilla. STM ei ole pystynyt toimittamaan tietoa myöskään anniskelupainotteisissa ravintoloissa tapahtuneiden tartuntojen määristä.

[12] STM ei ole lukuisista pyynnöistä huolimatta toimittanut tietoa siitä kuinka paljon tartuntoja on todennettu tapahtuneen ruokaravintoloissa. 

[13] https://stm.fi/-/suomessa-viikossa-52-000-uutta-koronavirustapausta-tehohoidon-tarve-on-kaantynyt-laskuun

[14] https://valtioneuvosto.fi/delegate/file/96508

[15] https://valtioneuvosto.fi/delegate/file/96710

[16] https://valtioneuvosto.fi/delegate/file/96922

[17] https://valtioneuvosto.fi/delegate/file/97308