Valtiovarainministeriölle
Viite: diaarinro VN/35084/2025-VM-157
Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle matkailijaveroa koskevaksi lainsäädännöksi
Valtiovarainministeriö on pyytänyt Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:ltä (jäljempänä MaRa) lausuntoa otsikkoasiassa. MaRa lausuu luonnoksesta seuraavan.
Mitä MaRa lausuu hotelleista, soveltuu myös huoneistohotelleihin, hostelleihin, leirintäalueisiin ja mökkikyliin.
MaRa esittää, että hallitus ei anna esitystä eduskunnalle matkailijaveroa koskevaksi lainsäädännöksi.
MaRa perustelee esitystään seuraavasti:
- Suomen majoitustoimiala on EU:n kireimmin verotettua. Kun esimerkiksi hotellien myynnistä jopa puolet on ruokaa ja alkoholia, Suomi kilpailee hotellien verotuksessa Tanskan kanssa EU:n kireimmän maan asemasta.
- Pääministeri Petteri Orpon hallitus on jo nostanut hotellimajoituksen arvonlisäveron 10 prosentista 13,5 prosenttiin. Suomalaisilla hotelleilla sujuu huonosti koronarajoitusten aiheuttaman velkataakan, Venäjän hyökkäyssodan epäsuorien vaikutusten ja Suomen pitkään jatkuneen huonon talouden kasvun takia Pohjois-Suomen lumellista aikaa lukuun ottamatta. Hotellien liiketulos oli keskimäärin 5,2 prosenttia miinuksella vuosina 2020–24. Pitäisi olla selvää, ettei tällaisessa taloudellisessa tilanteessa oleva toimiala kestä uusia veroja etenkin, kun eduskunta on korottanut majoitustoimintaan sovellettavan arvonlisäveron 10 prosentista 13,5 prosenttiin.
- Heikoin tilanne on Itä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla, jossa hotellihuoneiden määrä on noin 40 prosenttia suurempi kuin vuonna 2018.
- Matkailijavero vääristää entisestään kilpailua hotellien ja asuinkerrostalomajoitusta harjoittavien yrittäjien kesken. Viimeksi mainitussa veron maksamatta jättäminen on helppoa ja viranomaisvalvonta mahdotonta muun muassa toiminnan rekisteröitymisvelvoitteen puuttumisen takia.
- Hotellitoimiala on vientitoimiala, joka on alttiina tiukalle kansainväliselle kilpailulle. Hotellitoimialan kilpailukyky on ilman matkailijaveroakin heikko.
- Vero kiihdyttää hotellien lopettamisia pienillä paikkakunnilla. Erityisesti perheomisteiset hotellit kärsisivät matkailijaverosta.
- Työllistävä hotelliala maksaa jo nykyisin suuren määrän veroja. Oikeampi tapa kuin uuden veron käyttöönottaminen, on hotellien maksamien verojen jakaminen valtion ja kuntien kesken.
- Matkailun mukanaan tuomat ongelmat (esimerkiksi Rovaniemellä) aiheutuvat nopeasti kasvaneesta asuinkerrostaloissa harjoitetusta majoitustoiminnasta, jota eduskunta vielä kiihdyttää rakentamislain muutoksella, joka käytännössä vapauttaa ammattimaisen majoitustoiminnan asuinkerroistaloissa kaavan ja rakentamisluvan vastaisesti. Hotellimajoitus ja hotelleissa majoittuvat vieraat eivät aiheuta hallituksen esityksessä kuvattuja yliturismiin liittyviä ongelmia. Matkailijavero kohdistuu kuitenkin käytännössä lähes yksinomaan hotelleihin.
- Matkailu on tuonut useiden suosittujen matkailukuntien (esimerkiksi Rovaniemi ja Kuusamo) vakituisille asukkaille monipuolisen ja rikkaan palveluvalikoiman, jota ei olisi ilman matkailua.
- Hotellit tarvitsevat asiakkailta saamansa tulot liiketoiminnan kehittämiseen ja palvelun parantamiseen julkistalouden ylläpitämisen sijaan.
- Jos laki kuitenkin säädetään, veron tulee olla prosenttimäärän sijaan euromääräinen.
- Jos laki kuitenkin säädetään, veron tuotto pitäisi käyttää matkailumarkkinointiin, muuhun matkailun edistämiseen sekä infran rakentamiseen ja ylläpitoon luonnon- ja kansallispuistoissa.
Hotellialan taloudellisesta tilanteesta
Hallituksen esitysluonnoksessa vähätellään uuden matkailijaveron vaikutuksia hotelliyritysten talouteen.
Esitysluonnoksessa ei ole tehty minkäänlaista analyysiä hotelliyritysten taloudellisesta tilanteesta. Taloudellinen vaikutusarviointi perustuu teoreettisiin taloustieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa käytettyihin malleihin. Tämä ongelma on tosin kaikissa VM:ssä valmistelluissa esityksissä. Päätöksenteko perustuu näin ollen virheellisille ja puutteellisesti selvitetyille perusteille.
Hotellien liiketulos oli keskimäärin 5,2 prosenttia miinuksella vuosina 2020–24.
Suomen hotelliala on selvästi heikommassa taloudellisessa tilanteessa kuin muissa Pohjoismaissa. Sama koskee vertailua useisiin muihin EU-maihin, joissa majoitusalan verotus on olennaisesti lievempää kuin Suomessa ja joissa on asiakkaita paljon enemmän kuin Suomessa. Heikkoon taloudelliseen tilanteeseen on useita syitä.
Hotelliyritykset saivat Suomessa tuntuvasti pienemmät korvaukset koronarajoitusten aiheuttamista taloudellisista tappioista kuin muissa Pohjoismaissa. Kun korvaukset olivat pieniä, hotelliyritykset joutuivat ottamaan runsaasti velkaa selviytyäkseen koronarajoitusten aiheuttamista tappioista. Yritykset joutuivat ottamaan velkaa juoksevien kulujen kattamiseksi, ei liiketoiminnan kehittämiseen. Nämä velat painavat hotelliyrityksiä raskaasti ja ovat johtaneet useiden hotelliyritysten konkursseihin, pakkomyynteihin ja lopettamisiin.
Baltian maita ja Suomea lukuun ottamatta eurooppalaiset hotelliyritykset toipuivat nopeasti koronasta, kun rajoitukset poistuivat. Baltian maiden ja etenkin Suomen hotellit eivät kuitenkaan toipuneet Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamien epäsuorien vaikutusten takia. Sodan takia hotellit menettivät yli 800 000 venäläisten yöpymistä vuodessa. Finnairille asetettu Venäjän ylilentokielto vei useita satoja tuhansia aasialaisten yöpymisiä vuodessa. Tämä oli raskas isku koronan heikentämille hotelliyrityksille etenkin Itä-Suomessa, mutta myös pääkaupunkiseudulla, jossa venäläisten ja aasialaisten asiakkaiden määrä oli aiemmin huomattava. Pääkaupunkiseudulle on lisäksi investoitu uusiin, usein korkean hintakategorian hotelleihin siten, että hotellihuoneita on tänä vuonna noin 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018.
Toipuminen koronarajoitusten aiheuttamasta yöpyjien romahtamisesta on kestänyt lähes neljä vuotta. Yöpymisten määrä saavutti viime vuonna vuoden 2019 tason. Huoneita on kuitenkin paljon enemmän. Hotellien huonetuotto on Suomessa pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Helsingissä huonetuotto myytyä huonetta kohti ilman arvonlisäveroa on noin 70 euroa, kun se on Oslossa ja Tukholmassa noin 100 euroa.
Heikko taloudellinen tilanne, verojen korotukset ja myös matkailijavero iskevät erittäin ikävällä tavalla erityisesti perheomisteisiin hotelliyrityksiin ja muihin pk-yrityksiin. Erityisen heikko tilanne on pienissä muuttotappiokunnissa, joissa hotelliyrittäjät joutuvat miettimään, kannattaako toimintaa jatkaa, kun hotellirakennus tulee taloudellisen käyttöikänsä päähän. Verojen korotukset ja uudet verot kiihdyttävät hotellien lopettamisia. On hyvin todennäköistä, että pienissä kunnissa, joissa ei ole elinvoimaista elinkeinoelämää tai matkailua, ei ole tulevaisuudessa lainkaan hotelleja.
Lukuisat hotelliyritykset tekevät tappiota ympäri Suomea Pohjois-Suomea lukuun ottamatta. Tämä näkyy myös henkilöstön irtisanomisina ja osa-aikaistamisina.
MaRa katsoo, että uuden veron käyttöönottaminen hotellialan heikossa taloudellisessa tilanteessa osoittaa hallitukselta välinpitämättömyyttä alan yrittäjiä kohtaan. Esitysluonnoksesta puuttuu kunnollinen taloudellinen analyysi kokonaan.
Hotellialan kilpailutilanteesta
Hallituksen esitysluonnoksessa ei ole lainkaan analysoitu hotellialan kilpailutilannetta yhtäältä Suomen sisällä ja toisaalta kansainvälisillä markkinoilla. Esitysluonnoksessa todetaan, että veron vaikutukset matkailijamääriin jäisivät todennäköisesti suhteellisen pieniksi.
Esitysluonnoksessa oleva arvio on tuulesta temmattu. Tästäkään asiasta ei ole tehty minkäänlaista analyysiä, jossa olisi otettu huomioon hotellialan kotimainen ja kansainvälinen kilpailutilanne. Suomen hotellialalla on korkea verojen ja muiden kustannusten taso suhteessa kilpailijamaihin sekä niihin maihin, jotka ovat suomalaisten suosikkikohteita ulkomailla.
Hotellitoimiala on Suomen matkailun veturitoimialoja. Ilman kansainvälisesti kilpailukykyisiä hotelleja Suomen matkailu ei voi menestyä. Toimiala on erittäin kovassa kilpailutilanteessa niin Suomen sisällä kuin etenkin kansainvälisesti. Hotellitoimiala on vientiala.
Matkailutoimiala on yksi maailman kilpailluimmista toimialoista. Suomalainen matkailuala kilpailee yhtäältä kotimaisista asiakkaista ja toisaalta ulkomaisista asiakkaista muiden maiden kanssa. Suomalaiset ovat EU:n innokkaimpiin kuuluvia ulkomaan matkailijoita. Yksi tärkeä syy ulkomaan matkailun suosioon on kotimaan matkailupalvelujen korkea hintataso, joka aiheutuu EU:n kireimmästä verotuksesta ja yleissitovien työehtosopimusten mukanaan tuomista kustannuksista, joita monilla muilla kilpailijamailla ei ole. Matkailijavero heikentäisi edelleen Suomen matkailun ja hotellitoimialan hintakilpailukykyä.
Suomi on ulkomailla huonosti tunnettu matkailukohde. Kuitenkin Suomella on mahdollisuus kasvattaa ulkomaalaisten matkailijoiden määrää, jos myös lainsäätäjä luo edellytyksiä kasvulle. Lisäksi Suomen heikkoutena on saavutettavuus, koska Suomi on kaukana kaikesta eikä ole saavutettavissa kohtuullisella matka-ajalla kuin lentäen. Siten Suomen saavuttaminen maksaa ulkomaalaiselle matkailijalle enemmän kuin kilpailijamaiden saavuttaminen. Myös hintataso on Suomessa korkea, kolmanneksi korkein EU:ssa suhteessa kansalaisten ostovoimaan. Kustannustasoa ei pidä nostaa uusilla veroilla.
Hotellihuoneiden määrä on kasvanut etenkin pääkaupunkiseudulla. Investointipäätökset tehtiin hyvin erilaisessa markkinatilanteessa mikä on nyt ja lähitulevaisuudessa. Moni hotelliyritys on vaihtanut omistajaa viimeisten vuosien aikana, usein taloudellisten syiden pakottamana. Kun hotellihuoneita on paljon enemmän kuin asiakkaita, hotellien kilpailutilanne on ankara. Hotelliyritysten toimintaa ei pidä vaikeuttaa ottamalla käyttöön uusia veroja.
MaRa toteaa, että hotelliala on tiukassa kilpailutilanteessa sekä kotimaassa että kansainvälisillä markkinoilla. Suomen hotellitoimialan hintakilpailukyky on jo valmiiksi heikko. Hotellitoimialalle ei pidä säätää uusia veroja. Matkailijavero iskee erityisesti kotimaisiin matkailijoihin ja perheomisteisiin hotelleihin. Ulkomaan matkailu on yhä houkuttelevampaa. Esitysluonnoksesta puuttuu kokonaan analyysi hotellialan kilpailutilanteesta.
Matkailijavero kohdistuu väärin ja heikentää hotellien hintakilpailukykyä
Hallituksen esitysluonnoksessa matkailijaveron käyttöönottoa perustellaan matkailun kunnille aiheuttamilla kustannuksilla ja kunnallisten palvelujen tarpeen lisääntymisellä.
Nämä eivät kuitenkaan ole seurausta siitä, että hotellien asiakasmäärät olisivat kasvaneet. Nämä ilmiöt ovat aiheutuneet esimerkiksi Rovaniemellä asuinkerrostaloissa tapahtuvan majoitustoiminnan rajun kasvun takia. Asuinkerrostaloissa tapahtuvan majoitustoiminnan lisääntyminen on johtanut asuntopulaan paikallisten asukkaiden, sesonkityöntekijöiden ja opiskelijoiden keskuudessa. Asuinkerrostalot on tehty asumista, ei majoitustoimintaa varten. Majoitustoiminnan harjoittaminen on ärsyttänyt asukkaita, jotka pitävät asuntoa kotinaan.
Esitysluonnoksen mukaan matkailijavero kohdistuisi myös asuinkerrostaloissa harjoitettavaan majoitustoimintaan, mikä on sinänsä hyvä asia. Suomessa ei kuitenkaan ole asuinkerrostalomajoituksessa rekisteröintijärjestelmää. Lisäksi yöpymisten määrän ilmoittaminen on majoitustoiminnan harjoittajan tehtävänä. Yöpymisten määrän viranomaisvalvonta ei ole mahdollista. Siten vero kohdistuu lähes yksinomaan hotelleihin ja heikentää niiden hintakilpailukykyä entisestään.
Suomen valtio tukee matkustajalaivoja vuosittain noin 250–300 miljoonalla eurolla. Suurimmat valtiotuet ovat verotukia. Kun matkustaja-alus käy Ahvenanmaalla, esimerkiksi ravintolapalvelut ja majoittautuminen ovat verovapaita. Näin valtio tukee matkustamista ulkomaille kotimaan sijaan, samoin kuin juhlimista ja kokousten pitämistä matkustaja-aluksilla. Joka kerta, kun verot nousevat Suomessa, kilpailuvääristymä vain pahenee. Suomen matkailutase onkin vuosittain 1,6–1,9 miljardia euroa alijäämäinen.
Esitysluonnoksessa risteilyaluksilla tapahtuvista yöpymisistä ei tarvitsisi periä matkailijaveroa toisin kuin esimerkiksi Islannissa. Myös Norjassa on ehdotettu, että matkailijavero koskisi myös risteilyaluksia. Esitysluonnoksessa poisjättämistä perusteellaan sillä, että matkustaja-alus kulkee useiden kuntien alueella. Perustelu on erittäin ontuva, koska suurin kilpailuvääristymä aiheutuu kansainvälisessä liikenteessä olevien risteilyalusten ja hotellien välillä. Veron perusteena voisi olla esimerkiksi Suomessa olevan lähtösataman verokohtelu ainakin Suomen lipun alla olevissa aluksissa. Kun matkailijaveroa peritään risteilyaluksilta ulkomaillakin, totta kai se olisi mahdollista myös Suomessa. Veron perimättä jättäminen heikentää edelleen kotimaan matkailun hintakilpailukykyä ja suosii ulkomaan matkailua.
MaRa toteaa, että vero kohdistuu väärin ja heikentää hotellien kilpailukykyä entisestään. Viranomaisten on mahdotonta valvoa veron perimistä asuinkerrostaloissa tapahtuvassa majoitustoiminnassa. Matkustaja-alusten jättäminen veron soveltamisalan ulkopuolelle heikentää kotimaan matkailun kilpailukykyä ja edistää matkustamista ulkomaille sekä juhlimista ja kokousten pitämistä matkustaja-aluksilla. Jos hallitus ottaa matkailijaveron käyttöön, sen soveltamisalan tulee olla mahdollisimman laaja kilpailuvääristymien vähentämiseksi.
Hallitus on jo korottanut hotellien verorasitusta korottamalla arvonlisäveron 13,5 prosenttiin ja on heikentämässä hotellien kilpailukykyä vapauttamalla asuinkerrostaloissa harjoitettavan majoitustoiminnan.
Kuinka moni kunta ottaa matkailijaveron käyttöön?
Hallituksen esitysluonnoksessa vähätellään sitä, kuinka moni kunta ottaisi matkailijaveron käyttöön.
Suomen kuntien taloudellinen tilanne on heikko muun muassa työttömyyden kasvun ja väestön ikääntymisen takia. Lukuisat kunnat käyvät henkilöstöään koskevia yt-menettelyjä ja ajavat palvelujaan alas. On selvää, että tällaisessa tilanteessa moni kunta tekee päätöksen veron käyttöönottamisesta sellaisissa kunnissa, joissa on tarpeeksi verotettavia hotelleja.
Esimerkiksi matkailumyönteisenä kaupunkina itseään markkinoiva Vantaa on ilmoittanut ottavansa veron käyttöön, koska kunnan talouden alijäämä on niin suuri. Tämä siitä huolimatta, että Vantaalle on rakennettu uusia hotelleja viime vuosina tarkoituksena palvella muun muassa aasialaisia vaihtomatkustajia. Heitä on noin puolet vähemmän kuin ennen koronapandemiaa arvioitiin. Vantaan hotellien heikko taloudellinen tilanne ei vaikuta kaupungissa päätöksentekoon. Myös useat lappilaiset kunnat ovat ilmoittaneet veron käyttöönotosta.
Veron käyttöönottaminen osoittaa kunnilta täydellistä ymmärtämättömyyttä hotellien kilpailutilanteesta ja taloudellisesta tilanteesta. MaRan hallitus keskusteli syvällisesti matkailijaverosta eikä voinut ymmärtää, miksi pääministeri Petteri Orpon hallitus haluaa rangaista vaikeuksissa olevaa toimialaa ja sen työntekijöitä uudella verolla. Liiton hallitus tekikin päätöksen suosituksesta, jonka mukaan MaRa ei suosittele hotelli-investointeja sellaisiin kuntiin, jotka ottavat matkailijaveron käyttöön.
MaRa toteaa, että kunnat, joissa on tarpeeksi monta hotellia, ottaisivat matkailijaveron käyttöön. MaRa suosittelee jäsenyrityksilleen, etteivät ne rakentaisi uusia hotelleja tällaisiin kuntiin.
Prosentti- vai euromääräinen vero?
Hallituksen esitysluonnoksessa esitetään, että veron määrä olisi 2–5 prosenttia sen mukaan, mitä kunta päättää. Toisaalta esityksessä todetaan, että vero olisi maltillinen.
Jos vero on prosenttiperusteinen ja kunta ottaa käyttöön neljän tai viiden prosentin veron huoneen arvonlisäverottomasta hinnasta, vero ei ole ”joitakin euroja”. Prosenttiperusteinen vero kohdistuu vaikeasti juuri kalliimman hintatason hotelleihin, joissa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ei ole tarpeeksi asiakkaita. Esimerkiksi 350 euron huoneen arvonlisäverottomasta hinnasta matkailijaveron määrä olisi viidellä prosentilla laskettuna 17,5 euroa, mikä ei ole maltillinen vero. Tällaisesta huoneesta maksettaisiin lisäksi 47,25 euroa arvonlisäveroa. Jos verot lisättäisiin huoneen hintaan, verojen osuus huoneen hinnasta olisi 18,5 prosenttia. Se on EU-maiden vertailussa todella paljon, vain Tanska pystyy kilpailemaan Suomen kanssa. Erona on vain se, että Tanskan hotellien asiakasmäärät ovat paljon suurempia kuin Suomessa.
Jos hallitus kuitenkin päättää ottaa matkailijaveron käyttöön, sen määrä tulee olla euromääräinen ja perustua majoitusvuorokausien määrään. Kun hallituksen esityksessäkin puhutaan muutamista euroista, oikea veron määrä voisi vaihdella kahden ja viiden euron välillä per myyty majoitustila yhdeltä majoitusvuorokaudelta. Majoitustilana pidettäisiin hotellihuonetta, loma-asuntoa, asuinhuoneistoa kerrostalomajoituksessa tai hyttiä matkustaja-aluksessa.
MaRa katsoo, että matkailijaveron määrän tulee olla euromääräinen. Veron käyttöönottavat kunnat voisivat päättää määrän kahden ja viiden euron välillä per myyty majoitustila yhdeltä majoitusvuorokaudelta.
Matkailijaveron käyttötarkoitukset
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan matkailijaveron tuottoa voitaisiin käyttää yleiskatteellisesti kunnan menoihin. Monissa maissa matkailijaveron tuotto on kohdistettu matkailun edistämiseen. Näin pitäisi tehdä myös Suomessa, jos matkailijaverolaki säädetään.
MaRa esittää, että kunnan tulee käyttää matkailijaveron tuotto matkailumarkkinointiin, muuhun matkailun edistämiseen sekä infran rakentamiseen ja ylläpitoon luonnon- ja kansallispuistoissa.
Säännöskohtaiset kommentit
2 § Veronalainen majoittaminen
Säännösluonnoksen mukaan matkailijavero ei koskisi matkustaja-aluksissa tapahtuvaa majoittumista.
Matkustaja-aluksilla on jo nykyisin lukuisia suoria ja epäsuoria veroetuja ja muita valtion tukia, jotka vääristävät kilpailua. Jos matkailijavero ei koske matkustaja-aluksilla tapahtuvaa majoittumista, kilpailun vääristymä kasvaa entisestään. Monissa maissa matkailijavero koskee myös matkustaja-aluksissa tapahtuvaa majoittumista. Kun matkailijaveron periminen onnistuu muissakin maissa matkustaja-aluksilta, onnistuu se Suomessakin.
MaRa esittää, että matkailijavero koskee myös matkustaja-aluksissa tapahtuvaa majoittamista. Veron periminen perustuisi esimerkiksi Suomessa olevan lähtösataman kunnan päätökseen.
6 § Veron määrä
Säännösluonnoksen 3 momentin mukaan kunnanvaltuusto voi määrätä matkailijaveroprosentiksi vähintään 2 prosenttia ja enintään 5 prosenttia.
Veron määrä nousee liian korkeaksi. Esitysluonnoksessa mainitaan, että veron määrän tulisi olla maltillinen ja vain joitakin euroja myytyä huonetta kohti majoitusvuorokaudelta. Prosenttiperusteinen vero ei täytä tätä edellytystä.
MaRa esittää, että veron määrä olisi kahden ja viiden euron välillä myytyä majoitushuonetta kohti majoitusvuorokaudelta.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Timo Lappi Kai Massa
toimitusjohtaja lakiasiainjohtaja