Maa- ja metsätalousministeriölle
Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi elintarvikelain muuttamisesta (VN/22290/2026)
Hallituksen esitysluonnoksessa esitetään, että elintarvikelakiin lisättäisiin säännös käyttämättömien elintarvikkeiden luovuttamisesta uudelleenjakeluun. Lisäksi elintarvikelakiin lisättäisiin säännös siitä, ettei energiajuomia saa myydä, luovuttaa tai välittää alle 16-vuotiaille.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä MaRa) toteaa lausuntonaan seuraavaa:
1. Käyttämättömien elintarvikkeiden luovutus uudelleenjakeluun
Jäteasetuksen 29 §:ssä säädetään, että elintarvikelain (297/2021) 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun elintarvikealan toimijan on luovutettava käyttämättä jääneet elintarvikkeet uudelleenjakeluun ensisijaisesti ihmisravinnoksi, jos se voidaan tehdä elintarviketurvallisuutta vaarantamatta ja kohtuullisin kustannuksin.
Jäteasetuksen perustelumuistiossa todetaan, että säännöksellä pantaisiin täytäntöön jätedirektiivin 9 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetty jäsenvaltion velvoite kannustaa elintarvikkeiden lahjoittamista ja muuta uudelleenjakelua ihmisravinnoksi. Direktiivin tavoitteena on asettaa elintarvikkeiden käyttö ihmisravinnoksi ensisijaiseksi vaihtoehdoksi suhteessa niiden käyttöön eläinten rehuna tai muuhun käsittelyyn, jossa niistä tuotetaan muita kuin elintarvikkeita.
HE-luonnoksessa esitetään, että jäteasetuksen 29 §:ssä oleva sääntely siirrettäisiin sellaisenaan elintarvikelakiin.
MaRa kannattaa elintarvikejätteen vähentämistä ja käyttämättömien elintarvikkeiden uudelleenjakelun edistämistä vapaaehtoisin keinoin, ohjeistuksella ja yhteistyöllä. Samalla MaRa pitää tärkeänä, että syömäkelpoiset elintarvikkeet voidaan hyödyntää ihmisravinnoksi myös häiriötilanteissa. Tehokas uudelleenjakelu edellyttää kuitenkin toimivia vastaanottaja- ja logistiikkaketjuja, joita ei ole saatavilla kaikilla alueilla. Uudelleenjakelun muuttamista velvoittavaksi sääntelyksi ei voida harkita ennen kattavaa vaikutusarviointia.
Ehdotuksen valmistelu ei täytä hyvän lainvalmistelun periaatteita
Esitysluonnoksessa todetaan, että käyttämättömien elintarvikkeiden uudelleenjakeluvelvoitteen siirtämistä lain tasolle on keskusteltu, ja että ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön välisissä neuvotteluissa on todettu elintarvikelain olevan elintarviketta koskevalle sääntelylle jätelakia soveltuvampi paikka.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala on kirjalliseen kysymykseen KK 116/2025 vp antamassaan vastauksessa todennut, että kiertotalouslakiuudistuksen yhteydessä arvioidaan keinoja elintarvikejätteen vähentämiseen liittyvän sääntelyn kehittämiseksi, valvonnan tehostamiseksi sekä jätedirektiivin muutosten toimeenpanemiseksi kansallisesti. Vastauksessa korostetaan yhteistyötä elintarvikevalvonnan ja jätelain valvonnan välillä erityisesti valvontaresurssien rajallisuuden ja elintarvikealan toimijoiden suuren määrän vuoksi. Sen sijaan vastauksessa ei tuotu esiin tarvetta muuttaa elintarvikelakia uudelleenjakeluvelvoitteen osalta.
MaRa toteaa, että hallituksen esitysluonnoksen valmistelu ei täytä hyvän lainvalmistelun periaatteita. MaRaa ja ravintola-alaa ei ole pyydetty osallistumaan valmistelutyöhön ennen maa- ja metsätalousministeriön lausuntopyynnön julkaisemista. Laajasti ravintola-alaan vaikuttavaa elintarvikelain muutosehdotusta ei voida säätää ministeriöiden välisten keskustelujen perusteella. Elintarvikealan toimijat olisi tullut ottaa mukaan käyttämättömien elintarvikkeiden luovuttamista uudelleenjakeluun koskevan sääntelymuutoksen arviointiin ja valmisteluun jo aiemmin.
Esityksen vaikutukset yrityksille ja valvontaviranomaiselle ovat jääneet selvittämättä
MaRa toteaa, että Suomen ravintolayrityksistä 93 prosenttia on alle kymmenen henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä, jotka vastaavat noin puolesta toimialan liikevaihdosta. Käyttämättömien elintarvikkeiden uudelleenjakeluvelvoitteen lisääminen elintarvikelakiin kasvattaisi ravintoloiden hallinnollisia velvoitteita ja kustannuksia. Valtaosalla ravintoloista ei nykyisillä resursseilla ole edellytyksiä toteuttaa uudelleenjakelua säännöllisesti.
MaRa katsoo, että uudelleenjakeluvelvoite lisäisi väistämättä ravintoloiden kustannuksia sekä henkilöstö- ja tilaresurssien tarvetta. Haasteita aiheuttaisivat erityisesti ravintoloiden rajalliset säilytys- ja kylmätilat sekä pitkät etäisyydet ruoan luovuttajan ja vastaanottajan välillä. Velvoite voisi käytännössä edellyttää lisäinvestointeja kylmäsäilytykseen tai muihin tilaratkaisuihin. Suurimmassa osassa paikkakunnista ei ole toimittajaa, jolle käyttämättä jääneitä elintarvikkeita voisi luovuttaa elintarviketurvallisuutta vaarantamatta.
Ruokaviraston ruoka-apuohjeistuksessa asetettujen lämpötila- ja muiden elintarviketurvallisuusvaatimusten noudattaminen edellyttäisi käytännön järjestelyjä, joiden toteuttaminen voi erityisesti pienille yrityksille olla vaikeaa. Samalla logistiset haasteet, rajalliset tilat ja lisääntyvät työvaiheet voivat vaikeuttaa elintarviketurvallisuuden varmistamista koko luovutusketjun ajan.
Uudelleenjakeluvelvoite lisäisi henkilöstön työmäärää erityisesti ravintoloiden sulkemisvaiheessa, jolloin henkilöstö huolehtii jo kassojen sulkemisesta, keittiön siivouksesta, omavalvonnasta ja seuraavan päivän valmisteluista. Ylijäämäruoan lajittelu, jäähdytys, pakkaaminen, merkitseminen, kirjaaminen ja luovutuksen järjestäminen edellyttäisivät lisätyötä ja aiheuttaisivat toimijoille todellisia työvoimakustannuksia.
Esitysluonnoksen mukaan sääntelyn sisältämä joustavuus säilyisi ennallaan, koska uudelleenjakeluvelvoite koskisi vain tilanteita, joissa elintarviketurvallisuus ei vaarannu ja uudelleenjakelu voidaan toteuttaa kohtuullisin kustannuksin. Lisäksi esityksessä arvioidaan, ettei sääntelystä aiheutuisi toimijoille kohtuutonta hallinnollista tai taloudellista rasitusta.
MaRa katsoo, ettei esityksessä tehtyä johtopäätöstä sääntelyn vähäisistä vaikutuksista voida perustella ilman kattavaa vaikutusarviointia. Esitysluonnoksessa ei ole arvioitu riittävästi sääntelyn taloudellisia, hallinnollisia eikä käytännön vaikutuksia. Erityisesti henkilöstöresursseihin, tilatarpeisiin, logistiikkaan ja elintarviketurvallisuuden varmistamiseen liittyvät vaikutukset ovat jääneet arvioimatta.
Esitykseen sisältyvä kohtuullisten kustannusten käsite jää epäselväksi. Esityksestä ei käy ilmi, millä perusteilla kustannusten kohtuullisuutta arvioitaisiin tai miten toimija voisi osoittaa kustannusten ylittävän kohtuullisuuden rajan. Kustannusten arvioinnissa huomioon otettavat tekijöitä ei ole yksilöity lainkaan. Koska kustannuksiin vaikuttaa toimipaikan sijainti, koko ja toiminnan luonne, kustannusten kohtuullisuutta tulee aina arvioida toimipaikkakohtaisesti. Ravintolalle ei saa syntyä velvollisuutta järjestää ruoan vastaanottajaa, kuljetusta tai pitkäaikaista säilytystä.
Uudelleenjakeluvelvoite lisäisi yritysten ja viranomaisten hallinnollista taakkaa
Esitysluonnoksessa ei ole arvioitu riittävästi uudelleenjakeluvelvoitteen vaikutuksia elintarvikevalvontaan. Velvoitteen valvonta edellyttäisi tapauskohtaista arviointia muun muassa kustannusten kohtuullisuudesta, toimipaikan resursseista ja uudelleenjakelun toteuttamismahdollisuuksista. Vastaanottajatahojen saatavuuteen ja paikallisiin olosuhteisiin liittyvät rajanvetotilanteet lisäisivät valvonnan tulkinnanvaraisuutta. Samalla Ruokaviraston olisi päivitettävä valvontaohjeitaan. Koska elintarvikevalvonnalle osoitetaan jatkuvasti uusia tehtäviä ilman vastaavaa resurssien lisäystä, valvonnan toimivuuteen kohdistuvat vaikutukset tulisi arvioida huomattavasti nykyistä perusteellisemmin.
MaRa on useissa yhteyksissä tuonut esiin elintarvikevalvonnan rajalliset resurssit sekä tarpeen keskittää Oiva-tarkastukset elintarviketurvallisuuden kannalta olennaisiin asioihin. Saman näkemyksen MaRa toi esille myös ympäristöministeriölle 25.3.2026 antamassaan lausunnossa EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetusta täydentävästä lainsäädännöstä.
Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus sitoutuu siihen, että yritysten hallinnollinen taakka ei hallituskauden aikana kasva. Hallitus sitoutuu koko valtioneuvoston tasolla ”yksi sisään, yksi ulos” -periaatteeseen, jolla huolehditaan, että uutta sääntelyä esitettäessä velvoitteita kevennetään muualta. Uuden lainsäädännön yritysvaikutusten sekä kustannus- ja kilpailukykyvaikutusten arviointia vahvistetaan, jotta uudella sääntelyllä yrityksille tuleva hallinnollinen taakka ja kustannukset tunnistetaan.
MaRa toteaa, että esitetty velvoite lisäisi hallitusohjelman vastaisesti ravintola-alan yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia.
Jätedirektiiviin perustuva ympäristöministeriön säädöshanke on vasta alussa
EU:n jätedirektiivi hyväksyttiin 10.9.2025, ja se sisältää tarkennettuja säännöksiä elintarvikejätteen vähentämisestä. Direktiivin johdanto-osan 15 perustelukappaleessa korostetaan, että elintarvikejätteen vähentämistavoitteiden tulee olla oikeasuhteisia, saavutettavia ja toteuttamiskelpoisia sekä ottaa huomioon erityisesti mikro- ja pienyritysten valmiudet. Tämän vuoksi direktiivissä katsotaan, että tavoitteita on tarkoituksenmukaista toteuttaa vaiheittain. Tämä osoittaa, että myös EU-lainsäätäjä pitää tärkeänä sitä, että uudet velvoitteet perustuvat realistiseen etenemiseen ja huolelliseen vaikutusten arviointiin.
Jätedirektiivin täytäntöönpanoa varten on perustettu ympäristöministeriön hanke 12.1.2026, jossa saatetaan direktiivin säännökset Suomen lainsäädäntöön. Hanke on vasta perusvalmistelussa.
MaRa katsoo, ettei lakimuutosta tule edistää ennen jätedirektiivin kansallisen täytäntöönpanon valmistumista. EU-lainsäädännössä korostetaan vaiheittaista etenemistä, oikeasuhtaisuutta ja huolellista vaikutusten arviointia, minkä vuoksi yksittäisten sääntelymuutosten tekeminen kesken kansallisen säädöshankkeen ei ole perusteltua.
Ehdotettu velvoite ei perustu EU-lainsäädäntöön
Elintarvikelaki perustuu EU:n elintarvikelainsäädäntöön, jonka keskeisenä tavoitteena on elintarviketurvallisuuden varmistaminen. EU:n elintarvikelainsäädännössä ei säädetä elintarvikealan toimijoihin kohdistuvasta elintarvikkeiden uudelleenjakeluvelvoitteesta.
EU:n jätedirektiivi velvoittaa jäsenvaltiot edistämään ja kannustamaan elintarvikkeiden lahjoittamista ja muuta uudelleenjakelua ihmisravinnoksi, mutta se ei edellytä jäsenvaltioiden säätävän elintarvikealan toimijoille uudelleenjakeluvelvoitetta. Se, että asiasta säädetään nykyisin jäteasetuksen 29 §:ssä, ei sellaisenaan perustele jätelainsäädännön alaan kuuluvan sääntelyn siirtämistä elintarvikelakiin.
Vastaavaa elintarvikealan toimijoihin kohdistuvaa elintarvikkeiden uudelleenjakeluvelvoitetta ei ole säädetty muissa EU-jäsenvaltioissa.
Hallitusohjelmassa todetaan, että ”vältetään EU-lainsäädännön toimeenpanon yhteydessä kansallista lisäsääntelyä. Toteutetaan voimassa olevan lainsäädännön ”Suomi-lisä”-kartoitus. Puretaan EU-sääntelyn päälle lisättyä kansallista sääntelytaakkaa, joka haittaa yritysten kilpailukykyä tai ihmisten arkea.”
MaRa toteaa, että elintarvikelakiin lisättäväksi ehdotettu velvoite on EU:n lainsäädännön toimeenpanon yhteydessä tehtävää ns. Suomi-lisää, jota ei tule hallitusohjelman nojalla säätää.
Lakiehdotusta ei tule viedä eteenpäin
Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut välttämään yritysten hallinnollisen taakan ja kustannusten lisäämistä sekä pidättäytymään EU-sääntelyä pidemmälle menevien kansallisten velvoitteiden säätämisestä.
MaRa toteaa, että esitys lisäisi yritysten kustannuksia ja hallinnollista taakkaa, kasvattaisi elintarvikevalvonnan työmäärää sekä laajentaisi sääntelyä EU:n jätedirektiivin vähimmäisvaatimuksia pidemmälle ilman riittävää vaikutusarviointia. Näin ollen esitys on ristiriidassa hallitusohjelman kirjauksen kanssa.
MaRa vastustaa lakiehdotusta. Esityksen vaikutuksia yrityksiin, valvontaviranomaisiin ja elintarvikevalvonnan toimivuuteen ei ole arvioitu riittävästi, eikä toimialaa ole otettu valmisteluun mukaan. Lisäksi ehdotus sisältää EU-lainsäädännön vaatimukset ylittävää kansallista lisäsääntelyä, joka lisäisi yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Lakiehdotusta ei tule viedä eteenpäin ennen kuin sen vaikutukset on arvioitu kattavasti ja sääntelyn tarpeellisuus osoitettu. Elintarvikelakiin ei tule säätää EU:n vähimmäisvaatimukset ylittäviä kansallisia velvoitteita yrityksille.
2. Energiajuomia koskeva sääntely
2.1 Energiajuomien ikäraja
MaRa esittää, että ehdotettua 16 vuoden myynnin ikärajaa energiajuomille ei tule säätää elintarvikelakiin. MaRa perustelee kantaansa seuraavasti:
Energiajuomien valikoima on laaja ja uusia tuotteita tulee jatkuvasti markkinoille. Tunnetuilla energiajuomabrändeillä on myös täysin kofeiinittomia tuotteita ja osa urheilujuomista sisältää kofeiinia yli määritellyn rajan. Se, mikä yksittäinen tuote on ikärajavalvottava ja mikä ei, olisi henkilökunnan osaamisen varassa ja altis virheille. Henkilökunnan osaamisesta riippumattoman ikärajavalvonnan toteuttaminen edellyttäisi puolestaan teknisiä investointeja kassajärjestelmiin ja itsepalvelukassoille. Kaikilla yrityksillä ei ole taloudellisia resursseja tehdä tällaisia investointeja järjestelmiinsä. Ehdotus pakottaisi myös luopumaan energiajuomien myynnistä valvomattomissa juoma- ja ruoka-automaateista, koska niissä ei voida myydä ikärajavalvottavia tuotteita. Esitys on vastoin hallitusohjelmaa, jonka tavoitteena on sääntelyn purkaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen.
Energiajuomat ovat tavallisia elintarvikkeita. Elintarviketietoasetuksen nojalla energiajuomiin, joissa on kofeiinia yli 150 mg/l, on kuitenkin tehtävä merkintä ”Korkea kofeiinipitoisuus (…mg/100 ml)” ja ”Ei suositella lapsille, eikä raskaana oleville tai imettäville”. Energiajuomia ei myöskään saa markkinoida lapsille. Euroopan komissio katsoo, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen vuonna 2015 antama tieteellinen lausunto kofeiinin turvallisuudesta on riittävä, eikä se näe tässä vaiheessa tarvetta lisätoimille EU:n tasolla (EPRS | European Parliamentary Research Service, Energy drinks consumption in minors: EU and national approaches, joulukuu 2025).
Kielto myydä energiajuomia alle 16-vuotiaille johtaisi epätoivottuihin lieveilmiöihin ja lisäisi tuotteiden houkuttelevuutta nuorten keskuudessa kiellettyinä tuotteina. Nuorten tekemät myymälänäpistykset voisivat lisääntyä ja sääntely johtaisi energiajuomien elintarvikelain säännöksen vastaiseen välitykseen, kun 16 vuotta täyttäneet nuoret hakisivat energiajuomia alle 16-vuotiaille korvausta vastaan. Energiajuomien hallussapitoa alle 16-vuotiailta ei ole kielletty eikä säännöksen vastaista välitystä ole sanktioitu, joten kiellon merkitys nuorten keskuudessa voi jäädä merkityksettömäksi. Sanktioinnille ei ole myöskään perusteita, koska energiajuomat ovat tavallisia elintarvikkeita.
Harvalla nuorella on muuta henkilötodistusta kuin passi. Nuoret eivät kanna mukanaan passia muuten kuin ulkomaan matkoille lähdettäessä. Kun nuorella ei ole mukanaan henkilötodistusta, hän ei voi ostaa energiajuomia, vaikka hän olisi täyttänyt jo 16 vuotta. Tämä taas voisi lisätä edelleen näpistyksiä.
Ehdotuksen nojalla ikärajojen noudattamista valvoisivat kunnalliset elintarvikeviranomaiset. Tämä lisäisi rajallisilla resursseilla toimivien elintarvikeviranomaisten työmäärää. Elintarvikeviranomaisten ensisijaisena tehtävänä on valvoa elintarviketurvallisuutta ja hygieniasääntelyn noudattamista, eikä ikärajavalvonta luontevasti kuulu tähän tehtäväkenttään tai tue valvontaresurssien tarkoituksenmukaista kohdentamista.
Suomen naapurimaissa Ruotsissa tai Virossa ei ole säädetty energiajuomien myynnille ikärajaa. Ehdotettu ikäraja ei koskisi myöskään sellaisia risteilyaluksia, joihin ei sovelleta Suomen elintarvikelakia. Ehdotettu ikäraja aiheuttaisi kilpailuvääristymän ja houkuttelisi nuoria hankkimaan energiajuomia matkustajatuontina. Alle 16-vuotiaat voisivat tuoda laatikkokaupalla energiajuomia matkustajatuontina tai ostaa niitä ulkomaisista verkkokaupoista.
Elinkeinovapauden nojalla yritys voi jo tällä hetkellä itse halutessaan määrittää myynnin ikärajan energiajuomille. Energiajuomien oikeasta käytöstä tulisi valistaa nuoria ja lisätä energiajuomien käyttöä koskevaa opastusta esimerkiksi koulujen terveyskasvatukseen.
2.2 Energiajuoman määritelmä
Ehdotuksen mukaan energiajuomalla tarkoitettaisiin alkoholitonta juomaa, jossa on kofeiinia mistä tahansa lähteestä enemmän kuin 150 mg/l, pois lukien kahvi tai tee.
Perusteluissa todetaan, että kahvi ja tee sellaisenaan poissuljetaan määritelmästä, koska niitä ei kuluteta samalla tavalla kuin energiajuomia. Tämän takia niiden kulutuksesta ei ole havaittu syntyvän samankaltaisia haittavaikutuksia, kuin energiajuomien kulutuksesta.
MaRa pitää kannatettavana ja välttämättömänä, että energiajuoman määritelmä ei koske kahvia eikä teetä. Ehdotus jättää kuitenkin epäselväksi tarkoittaako poissulkeminen kahvia ja teetä juomana vai juomassa olevaa kofeiinin lähdettä. Perusteluja tulee täsmentää niin, että energiajuomaksi ei kahvin ja teen lisäksi lueta mitään kahvi- tai teepohjaisia juomia, joiden valmistukseen on muiden raaka-aineiden lisäksi käytetty kahvia tai teetä ja joissa juoman kofeiini on peräisin joko teestä tai kahvista. Näitä juomia on esimerkiksi jäälatte tai jäätee. Ne eivät ole energiajuomia vaan tavallisia kahvilatuotteita. Tavallisten kahvilatuotteiden lisääminen energiajuomien määritelmän piiriin ei ole perusteltua ja se johtaisi kohtuuttomaan hallinnolliseen taakkaan ja kustannuksiin matkailu- ja ravintola-alan yrityksille.
Lisätietoja antaa Ulla-Maija Kostiainen, ulla-maija.kostiainen@mara.fi, 09 6220 2013
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Kai Massa Veli-Matti Aittoniemi
Lakiasiainjohtaja Lakimies