Eduskunnan ympäristövaliokunnalle
Asia: Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi alueidenkäyttölaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 70/2026 vp)
Eduskunnan ympäristövaliokunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi alueidenkäyttölaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä ”MaRa”) kiittää pyynnöstä antaa eduskunnan ympäristövaliokunnalle kirjallinen lausunto ja toteaa asiasta seuraavaa:
Yleisiä huomioita
Alueidenkäytön suunnittelun ja erityisesti kaavoitusta koskevan sääntelyn uudistaminen on tarpeen. Kaavapäätökset koskevat kauttaaltaan lähes kaikkea elinkeinotoimintaa ja ovat siten merkittävä osa yritysten investointihankkeiden lupapäätösten kokonaisuutta. Lupajärjestelmän hitaus ja ennakoimattomuus ovat laajalti tiedossa.
Kaavoituksella on merkittävä vaikutus asuntorakentamiseen ja asuntojen tarjontaan, työpaikkojen sijoittumiseen ja palvelujen saatavuuteen. Kaavoituksen ja lupajärjestelmän toimivuudella on siten suuri merkitys taloudelle, investoinneille ja työllisyydelle. Kuntien liian hidas ja yksityiskohtainen kaavoitusmenettely sekä kaavoitusta koskevien resurssien vähäisyys vaikeuttavat investointien tekemistä ja samalla myös aluekehitystä.
MaRa pitää tärkeänä huomioida matkailukeskusten erityispiirteet alueidenkäytön suunnittelussa. Matkailuinvestoinnit ovat monesti laajempia hankkeita, jotka muodostavat pitkällä aikavälillä alueelle kehittyvän kokonaisuuden, joka käsittää majoitus-, rinne- ja muut ohjelmapalvelut, liikennejärjestelyt, energian ja muun infrastruktuurin luomisen sekä sitä ympäröivän luonnon vetovoiman. Kaavoituksen ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys ovat matkailukeskusten tekemien investointien ja kehittämisen kannalta erityisen tärkeitä.
Investointihankkeiden vauhdittamiseksi ei kaavoituksen sujuvoittaminen yksin riitä. MaRa saa jäseninään olevilta yrityksiltä paljon palautetta kuntien rakennusvalvontaviranomaisten toiminnasta, mikä eri kunnissa poikkeaa huomattavasti toisistaan. Joissakin kunnissa myös rakennusvalvontaviranomaiset ymmärtävät rakentamisinvestointien taloudellisen merkityksen ja käyvät rakennuttajan kanssa rakentavaa ja ohjaavaa keskustelua. Heidän pyrkimyksenään on auttaa rakennuttajaa sekä välttää viivästyksiä ja ylimääräisiä kustannuksia. Joissakin toisissa kunnissa on taas rakennusvalvontaviranomaisia, joiden toiminta ei ole nykyaikaista eikä hyvän hallinnon mukaista. Nämä usein esittävät rakentamishankkeen edetessä aina vain uusia vaatimuksia piittaamatta hankesuunnitelman aikataulusta ja uusien vaatimusten aiheuttamista kustannuksista. Näitä tapauksia on viime aikoina käsitelty myös julkisuudessa. Rakennuttaja on heidän kanssaan vaikeassa asemassa, sillä puuttuminen heidän toimintaansa saattaa vaikeuttaa rakentamishankkeen läpivientiä.
MaRa pitää tärkeänä, että rakennusvalvontaviranomaisten toimintaa tulee yhtenäistää. Suomi tarvitsee uusia investointeja, joiden tahallinen viivyttäminen ei näin ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
MaRa katsoo kuitenkin, että eduskunnan ympäristövaliokunnan käsiteltävänä nyt oleva esitys on myönteinen kokonaisuus ja siinä on useita uusia elementtejä, jotka voivat toteutuessaan sujuvoittaa kaavoitusta ja mahdollistaa uusien investointihankkeiden nopeamman etenemisen.
4 luku. Maakuntakaava
Maakuntakaava rajattaisiin ehdotuksen mukaan koskemaan vain valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä asioita ja myös maakuntakaavan oikeusvaikutuksia rajattaisiin.
MaRa kannattaa sitä, että maakuntakaavaa kehitetään strategisemmaksi alueidenkäytön suunnitelmaksi. Näin siinä korostuisi maankäytön suunnittelun kohdentuminen vain merkitykseltään maakunnallisten asioiden käsittelyyn. Maakuntakaavan rooli olisi muuta suunnittelua ohjaavana kaavana nykyistä rajatumpi.
MaRa kannattaa maakuntakaavan oikeusvaikutteisuuden vähentämistä. Maakuntakaavassa voisi esittää maakunnan aluerakenteen, valtakunnallisen ja maakunnallisen liikennejärjestelmän ja liikenneverkon kehittämisperiaatteiden lisäksi muitakin maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia asioita, mutta ne eivät olisi oikeusvaikutteisia eli ne eivät olisi sitovana ohjeena kuntien laatimille yleis- ja asemakaavoille tai muulle alueidenkäytön suunnittelulle.
Maakuntakaavan sisältövaatimuksiin ehdotetaan joitain lisäyksiä ja tarkennuksia. Voimassa olevan lain sisältövaatimusten lisäksi säädettäisiin muun muassa ilmastonmuutoksen hillintää ja ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä luonnon monimuotoisuuden vaalimista koskevia sisältövaatimuksia. Maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa maiseman vaalimiseen.
MaRa esittää myös, että maakuntakaavan sisältövaatimuksiin tulee lisätä äänimaisema. Sen säilyttämiselle ei ole nykyisellään annettu juurikaan merkitystä. Äänivaikutusta on arvioitu lähinnä vain terveysperusteisesti. Äänimaisema ei ole vain ympäristöarvo vaan se on myös matkailuelinkeinon tuotannontekijä. Hiljaisuus, luonnonrauha ja erämaisuus ovat kaupallisesti merkittäviä vetovoimatekijöitä.
5 luku. Yleiskaava
MaRa on pitänyt tärkeänä kaavojen sisältövaatimusten kehittämistä. Kuntakaava-alueelle ei saa sijoittaa toimintoja, jotka aiheuttavat haittaa kaavassa osoitetulle muulle alueidenkäytölle tai kaavan sisältövaatimuksista ilmeneville sisällöllisille tavoitteille. Edelleen kaava-alueelle ei saa sijoittaa toimintoja, jotka ovat haitallisten tai häiriöitä aiheuttavien ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista koskevien kuntakaavamääräysten vastaisia. Tämä edistää osoitetun maankäytön edellytysten säilyttämistä.
Yleiskaavan sisältövaatimuksiin ehdotetaan joitain muutoksia. Voimassa olevan lain yleiskaavan sisältövaatimusten lisäksi säädettäisiin olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämistä, luonnon monimuotoisuuden vaalimista, lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin ja tulvariskeihin varautumista sekä kunnan hulevesijärjestelmän edellytyksiä koskevista sisältövaatimuksista.
MaRa toteaa, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on perusteltua sisältyä jatkossa yleiskaavan lisäksi kaikkien muidenkin kaavatasojen sisältövaatimuksiin. Luonnonarvojen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää, että kuntakaavassa varmistetaan valtakunnallisten luonnonarvojen ja luonnon monimuotoisuuden suojelun kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden arvojen säilyminen.
Kaavojen sisältövaatimukset yhdessä kaavamääräysten kanssa tarjoavat jossain määrin nykyistä paremmat keinot matkailun toimintaedellytysten turvaamiseen ja kehittämiseen. Luontoon perustuvan matkailun toimintaedellytysten turvaaminen kaavojen sisältövaatimuksilla ovat keskeisiä arvioitaessa esimerkiksi matkailun ja kaivostoiminnan yhteensovittamisen edellytyksiä samalla alueella. Tämä on erityisen tärkeää sellaisilla alueilla, jossa kaivostoimintaa suunnitellaan lähelle matkailukeskuksia ja joissa alueelle on tehty useiden vuosikymmenten aikana huomattavia yksityisiä ja julkisia investointeja ja joiden toiminta perustuu pitkälti ympäröivän alueen vetovoiman säilymiseen. Yleensä kaivostoimintaa lukuun ottamatta muu alueidenkäyttö ei olennaisesti heikennä matkailun pitkäjänteisiä toimintaedellytyksiä eikä niitä vetovoimatekijöitä, joihin alueen matkailu perustuu. Näitä ovat esimerkiksi puhdas luonto, maisema ja äänimaisema sekä erämaisuuden kokemus.
Yleis- ja asemakaavan sisältövaatimuksissa säädettäisiin maiseman, kulttuuriperinnön sekä rakennettuun ympäristöön sisältyvien erityisten arvojen vaalimista koskevista vaatimuksista. Näiden vaatimusten huomioon ottaminen edellyttää, että kuntakaavassa varmistetaan maiseman ja kulttuuriperinnön valtakunnallisten arvojen säilyminen ja otetaan huomioon niiden maakunnalliset arvot siten, että arvojen säilymistä edistetään.
MaRa toteaa, että rakennettuun ympäristöön sisältyvien erityisten arvojen vaaliminen edellyttää riittävien suojelumääräysten antamista silloin kuin kuntakaavaa varten laaditut selvitykset osoittavat, että kaava koskee aluetta, jolla on erityisiä maisemallisia, kulttuurihistoriallisia tai ympäristöarvoja. Kuntakaavan määräykset voivat olla myös erityislainsäädännön nojalla toteutettua suojelua tukevia suunnittelumääräyksiä tai kohteen ympäristöä turvaavia suojelumääräyksiä.
Uudeksi menettelyksi ehdotetaan yleiskaavan ja asemakaavan yhteiskäsittelyä. Yleiskaava ja asemakaava voitaisiin laatia yhtä aikaa ja hyväksyä samalla päätöksellä. Yleiskaavan hyväksymistä koskevassa päätöksessä voisi samalla päättää alueella voimassa olevan asemakaavan kumoamisesta. MaRa kannattaa näitä ehdotuksia, mitkä sujuvoittaisivat kaavoitusta. Samalla ne vähentäisivät kaavaprosesseihin liittyvää byrokratiaa ja nopeuttaisivat käsittelyaikoja.
Yleiskaavaa voisi ehdotuksen mukaan käyttää suoraan rakentamisluvan perusteena. Sen edellytyksenä olisi kuitenkin se, että yleiskaavassa on asiasta erikseen määrätty. Yleiskaavaa olisi perusteltua käyttää rakentamisluvan perusteena myös silloin kun yleiskaavassa ei ole tällaista nimenomaista mainintaa, mutta se ohjaa muutoin riittävästi rakentamista. Muussa tapauksessa rakentamisluvan käyttö edellyttää yleiskaavan tai osayleiskaavan uudelleen laatimista. MaRa kannattaa ehdotusta käyttää yleiskaavaa suoraan rakentamisluvan perusteena. MaRa pitää lisäksi yleiskaavan ja asemakaavan keskinäisen suhteen joustavoittamista kannatettavana ehdotuksena.
6 luku. Asemakaava
Alueidenkäyttölakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset asemakaavan ja yleiskaavan laatimisaloitteesta ja yleiskaavan laatimisesta yhteistyössä maanomistajan kanssa.
Maanomistajalla olisi oikeus tehdä kunnalle perusteltu aloite asemakaavan tai suoraan rakentamista ohjaavan yleiskaavan laatimiseksi tai muuttamiseksi omistamalleen alueelle. Kunnan olisi päätettävä aloitteen hyväksymisestä tai hylkäämisestä monijäsenisessä toimielimessään ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään neljän kuukauden kuluessa aloitteen saapumisesta. Kunta voisi maanomistajan pyynnöstä päättää antaa asemakaavaa tai suoraan rakentamista ohjaavaa yleiskaavaa koskevan ehdotuksen maanomistajan laadittavaksi tämän omistamalleen alueelle. Kunnan olisi päätettävä pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä monijäsenisessä toimielimessään.
MaRa kannattaa näitä ehdotuksia kaavoituksen sujuvoittamiseksi. Aloiteoikeuden tulee koskea asemakaavan laatimisen lisäksi myös asemakaavan muuttamista. Se nopeuttaisi yksityisen kiinteistönomistajan hankkeiden välttämätöntä kaavoitusta ja samalla kannustaisi yksityisiä toimijoita saattamaan maa-alueita kaavoituksen piiriin. Yksityisten toimijoiden aloitemahdollisuuksien lisääminen myös kaavoituksessa olisi perusteltua, sillä kaupunkirakenteen tiivistäminen ja tyhjien tilojen vähentäminen käyttötarkoituksen muutosten vuoksi vaativat usein kaavamuutoksia.
MaRa pitää myös perusteltuna ehdotusta lisätä lakiin yksityisen kiinteistönomistajan mahdollisuus laatia kaavaehdotus. Se ei heikentäisi kuntien kaavamonopolia, sillä yksityisen kiinteistönomistajan suunnitelma toteutettaisiin ja päätettäisiin samalla tavalla kunnan päätöksellä kuin kunnan itsensäkin tekemä suunnitelma. Se lisäisi myös kaavoituksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
Kasvavilla kaupunkiseuduilla on jo pitkään laadittu kaavoja erilaisilla kuntien ja rakennusyhtiöiden välisillä kumppanuusmalleilla. Muiden teollisuushankkeiden vaatimia niin sanottuja hankekaavoja kunnat eivät laadi eikä kilpailuta nytkään. Hankkeiden toteuttaja laatii kaavaehdotuksen ilman lain tukea. MaRa pitää perusteltuna, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä kaavoituksessa tulee edistää laissa. Yksityisten toimijoiden osaamisen ja resurssien hyödyntäminen olisi myös kunnille mahdollisuus tehostaa maankäytön tavoitteiden toteuttamista. Tämä myös sujuvoittaisi kaavoitusta, mikä osaltaan lisäisi maankäytön tuottavuutta ja tuloksellisuutta, lisäisi kunnan verotuloja ja elinvoimaa ilman siitä kunnalle tulevia lisäkustannuksia.
Alueidenkäyttölakia koskevan lakiluonnoksen 50 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen saavutettavuudelle ja liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen, jalankulun ja pyöräliikenteen järjestämiselle.
Eduskunnan ympäristövaliokunnan käsiteltävänä on samaan aikaan myös hallituksen esitys laiksi rakentamislain muuttamisesta (HE 83/2026 vp), johon liittyvä lakiehdotus sallisi laajalti asuntojen lyhytvuokrauksen ja käytännössä vapauttaisi majoitustoiminnan harjoittamisen asuinkerrostaloissa. Sen mukaan asuinkerrostaloissa voisi harjoittaa hotellien kanssa kilpailevaa majoitustoimintaa 90 päivää ja kunnan päätöksellä jopa 180 päivää kalenterivuodessa, vaikka asuinkerrostaloa ei ole kaavassa tai rakentamisluvassa hyväksytty majoitustoimintaan. Tämä mahdollistaa jopa kokonaisen asuinkerrostalon muuttamisen huoneistohotelliksi kaavan ja rakentamisluvan vastaisesti.
MaRa toteaa, että lakiehdotus toteutuessaan pudottaisi aiemmin koskemattomana pidetyltä kaavoitus- ja rakentamislupasääntelyn legitimiteetiltä pohjan pois. Samalla se tekisi asemakaavan sisältövaatimuksista merkityksettömiä ja eikä myöskään toteuttaisi alueidenkäyttölakia koskevan lakiluonnoksen 50 §:n 2 momentissa mainittuja asemakaavan sisältövaatimuksia terveellisestä, turvallisesta ja viihtyisästä elinympäristöstä.
MaRa viittaa tältä osin myös eduskunnan ympäristövaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi rakentamislain muuttamisesta 6.5.2026 antamaansa lausuntoon, jossa asuntojen lyhytvuokraukseen liittyviä ongelmia on kuvattu tarkemmin.
11 luku. Kaavoitusmenettely ja vaikutusten selvittäminen kaavaa laadittaessa
Kaavoitusmenettelyä ja vaikutusten arviointia koskeviin säännöksiin ehdotetaan joitain selkeyttäviä ja sujuvoittavia muutoksia ja lisäksi osa nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksessa olevista säännöksistä ehdotetaan nostettavaksi lakiin.
Lakiin ehdotetaan myös lisättäväksi säännös, jonka mukaan asemakaavaa laadittaessa on arvioitava kaavan todennäköisesti merkittävät vaikutukset rakentamisen kustannuksiin.
MaRa kannattaa ehdotusta.
18 luku. Muutoksenhaku
Muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotetaan muutoksia. Valitusoikeus rajattaisiin asianosaisiin sellaisten asemakaavojen osalta, jotka laaditaan voimassa olevan yleiskaavan alueelle yleiskaavan ohjausvaikutuksesta poikkeamatta. Valitusoikeutta ei siis enää olisi mainittujen asemakaavojen osalta kunnan jäsenillä, vaan ainoastaan asianosaisilla eli niillä, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.
MaRa kannattaa valitusoikeuksien rajaamista ehdotetulla tavalla kaavoitusmenettelyjen vauhdittamiseksi ja investointien edistämiseksi nopeammin. Kaavavalitukset hidastavat investointihankkeita. Muutoksenhaku kestää nykyisellään liian pitkään. Hallintotuomioistuinten resurssien lisääminen on sekin keskeistä käsittelyaikojen lyhentämiseksi. Maankäyttöasioissa kaikkia kuntalaisia koskeva valitusoikeus kattaa paitsi kaavapäätökset myös rakennusjärjestyksen hyväksymisen. Kaavavalitukset voivat nykyisellään venyä jopa vuosien mittaisiksi prosesseiksi. Kaavavalitusten jälkeen on lisäksi mahdollista valittaa niin rakentamisluvasta kuin poikkeamispäätöksistäkin. Monissa tapauksissa valitusten taustalla on jokin muu motiivi kuin aito halu saada muutosta tehtyihin päätöksiin.
Usein näissä valituksissa on kyse yhden kunnan jäsenen näkemyksestä, joka on ristiriidassa useiden muiden tahojen intressien kanssa esimerkiksi investoinnin tekevän yrittäjän, investoinnissa työpaikan saavien kymmenien, jopa satojen henkilöiden toimeentulon ja julkisen vallan saamien verotulojen kanssa. Investoinnin viivästyminen tai pahimmillaan päätös olla toteuttamatta sitä aiheuttaa muiden oikeutetuille intresseille suurta vahinkoa. Punnittaessa intressien oikeutusta ja painavuutta, yhden kunnan jäsenen, jonka oikeutta tai etua investointihanke ei välittömästi koske, ei ole painavampi kuin parhaimmillaan satojen muiden intressi – ja vielä valtion ja kuntien intressin verotulojen saajana.
On lisäksi täysin ammattimaisia valitusten tekijöitä, jotka käyvät kauppaa valitusoikeudella investointia suunnittelevan kanssa. Kun valitusta suunnitteleva saa riittävän rahasumman tai muun edun, hän jättää valituksen tekemättä tai peruuttaa sen. Tästäkin on esimerkkejä. Näin toimimalla ja lukuisia valituksia tekemällä tai niillä uhkaamalla, voi aiheuttaa kunnassa suurta vahinkoa muiden oikeutetuille intresseille ja eduille.
MaRa kannattaa sitä, että viranomaisten valitusoikeuksiin ei esitetä muutoksia.
MaRa kannattaa myös ehdotusta, että yhdistyksille säädettäisiin valitusoikeutensa säilyttämiseksi velvoite tehdä asemakaavaehdotuksesta muistutus eräitä ehdotuksessa mainittuja tilanteita lukuun ottamatta.
MaRa kannattaa myös ehdotusta, jonka mukaan elinkeinoelämän toimintaedellytysten kannalta merkittäväksi katsottavaa asemakaavaa koskeva valitus olisi käsiteltävä kiireellisenä.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Kai Massa Sami Hämäläinen
lakiasiainjohtaja lakimies