Ympäristöministeriölle
Viite: dnro VN/30449/2023
Asia: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle yhdyskuntakehittämislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Ympäristöministeriö on laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi eduskunnalle yhdyskuntakehittämislaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä ”MaRa”) kiittää pyynnöstä lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi ja toteaa siitä seuraavaa:
1. Yleisiä huomioita
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki yhdyskuntakehittämisestä. Samalla voimassa oleva laki kaavojen toteuttamisesta (132/1999, entinen maankäyttö- ja rakennuslaki) kumottaisiin.
Yhdyskuntakehittämislaissa säädettäisiin kuntien maapolitiikasta, kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta, kehittämisalueesta, tonttijaosta sekä lain soveltamisalaan kuuluvasta maan luovuttamisesta ja lunastamisesta sekä kaavan toteuttamisesta johtuvasta korvauksesta.
MaRa pitää perusteltuna uuden lain säätämistä esityksessä ehdotetulla tavalla.
2. Maapolitiikka
Maapolitiikan harjoittaminen kuuluu kunnille jo nykyisen kaavojen toteuttamisesta annetun lain (132/1999) 20 §:n perusteella. Maapolitiikan sisältö on yleispiirteisesti määritelty lain 5 a §:ssä. Yhdyskuntakehittämislailla on tarkoitus täsmentää sitä, miten kunnan tulee maapolitiikkaa harjoittaessaan järjestää toimintansa.
Esityksen mukaan maapolitiikkaa harjoittavat kunnat velvoitettaisiin valmistelemaan maapolitiikkansa suuntaviivat ja periaatteet nykyistä avoimemmin. Maapolitiikalle asetettaisiin tavoitteita, joilla tuettaisiin alueidenkäyttölain ja sen perusteella valmisteltujen kaavojen tavoitteiden toteutumista.
Kuntien tulisi laatia, hyväksyä ja pitää saatavilla maapoliittinen ohjelma, ylläpitää sitä ajantasaisena ja seurata kunnassa tehtäviä maapoliittisia toimenpiteitä valtuustokausittain.
Kunta voisi tehdä päätöksen olla laatimatta maapoliittista ohjelmaa, jos laatiminen olisi kunnassa ilmeisen tarpeetonta sen vuoksi, että maapoliittisia toimia käytetään vain harvoin.
MaRa toteaa, että yhdyskuntakehittämislain säätäminen on yksi osa laajempaa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistusta, jonka tavoitteena on sujuvoittaa kaavoitusta ja lupien käsittelyä. Kaavoitukseen ja sen menettelyihin vaikuttaa keskeisesti myös se, miten maapolitiikkaa, kaavojen toteuttamista ja rakentamisen ohjausta säännellään. Kaavoituksella on merkittävä vaikutus asuntorakentamiseen ja asuntojen tarjontaan, työpaikkojen sijoittumiseen ja palvelujen saatavuuteen. Kaavoituksen ja luvituksen toimivuudella on siten suuri merkitys taloudelle, investoinneille ja työllisyydelle.
Kuntien maapolitiikalla on keskeinen merkitys hotelli- ja muiden matkailuinvestointien edistämisessä, sillä kunta päättää kaavoituksella ja tontinluovutuksella, minne uusia majoituspalveluja voidaan rakentaa. Aktiivisella maapolitiikalla, kuten tonttivarauksilla ja kumppanuuskaavoituksella, kunnat voivat houkutella matkailualan investointeja, jotka tukevat kunnan ja sen lähialueen elinvoimaa, työllisyyttä ja lisäävät verotuloja. Matkailuinvestoinnit ovat usein tärkeitä kilpailukykyyn ja vetovoimaan vaikuttavia tekijöitä monilla alueilla.
Esityksen mukainen maapolitiikkasääntely mahdollistaisi yritystoimijoiden nykyistä paremman osallistumisen kuntien maapoliittisten linjausten valmisteluun. Osallistumismahdollisuus olisi laaja ja vastaisi osallisuutta kaavoitushankkeiden valmistelussa. Velvoitteet ohjelman ja siihen liittyvän seurannan saatavilla pitämisestä lisäisivät tiedon saatavuutta millä olisi positiivisia vaikutuksia erityisesti ammattimaisiin toimijoihin. Tämä lisäisi myös kunnan maapolitiikan johdonmukaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja ajantasaisuutta. Tämä olisi omiaan lisäämään yritysten toimintaympäristön vakautta ja ennakoitavuutta.
MaRa pitää perusteltuna ja tärkeänä esityksen mukaan lisätä kunnan maapolitiikan avoimuutta ja maapolitiikkatoimista päättämisen vuorovaikutteisuutta. MaRa kannattaa myös kunnille asetettavaa velvoitetta laatia maapoliittinen ohjelma valtuustokausittain. Maapolitiikkatoimet tulevat näin aiempaa läpinäkyvimmiksi. Maapolitiikkatoimien nykyistä suurempi läpinäkyvyys tarjoaa nykyistä paremmat edellytykset kiinteistönomistajien yhdenvertaisuuden toteutumisen arvioimiselle. Myös tiedonsaanti kunnan maapolitiikasta helpottuu.
3. Yhdyskuntarakentamisesta kunnalle aiheutuvien kustannusten korvaaminen
Esityksen mukaan kiinteistönomistajan velvollisuus osallistua kunnalle aiheutuviin yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin säilyisi ennallaan. Osallistumisesta sopiminen olisi edelleen ensisijainen toteutustapa. Kehittämiskorvauksen määrääminen olisi toissijaista kuten nykyisinkin.
Maankäyttösopimuksella voitaisiin edelleenkin sopia kehittämiskorvausta koskevien säännösten rajoittamatta laajemminkin sopimusosapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista.
MaRa pitää perusteltuna, että maankäyttö- ja kehittämiskorvauksen perusteet säilyvät pääosin ennallaan. Kehittämiskorvaukseen sisällytettävien kustannusten aikamääräisten rajoitteiden täsmentäminen helpottaa kustannusten kohdentamista yksittäisissä soveltamistilanteissa.
Kehittämiskorvaus olisi edelleen kustannuksiin perustuva maksu. Kehittämiskorvauksen määräämisen edellytyksenä olevaksi merkittäväksi arvonnousuksi katsottaisiin edelleen 500 kerrosneliömetrin lisärakennusoikeus asuntorakentamiseen taikka muun rakentamismahdollisuuden tuottama, tähän rinnastuva arvonnousu. Kehittämiskorvauksen enimmäismäärä säilyisi 60 %:na arvonnoususta. Kunta voisi päättää maapoliittisessa ohjelmassaan tai kaavoitettavan alueen osalta erillisellä päätöksellä muuttaa näitä arvoja kiinteistönomistajan eduksi.
MaRa pitää tärkeänä, että maankäyttö- ja kehittämiskorvaukset vastaavat todellisia kunnalle aiheutuvia kustannuksia, ja että ne ovat kohtuullisia ja läpinäkyviä.
Esityksen mukaan maankäyttö- ja kehittämiskorvauksen käyttöalaa laajennettaisiin asemakaavoituksen ohella rakentamislain 57 §:n mukaiseen poikkeamislupaan ja 43 a §:n mukaiseen puhtaan siirtymän sijoittamislupaan.
MaRa toteaa, että poikkeamislupia koskeva maksuvelvoite on uusi ja käytännössä uusi maksu rakentamisluvasta. Korvauksen soveltamisalan laajennuksella on kustannuksia lisäävä vaikutus maanomistajille.
MaRa ei katso perustelluksi lisätä ehdotettuun yhdyskuntakehittämislakiin säännöstä siitä, että maankäyttö- ja kehittämiskorvauksen soveltamisalaa laajennetaan koskemaan myös rakentamislain 57 §:n mukaisia poikkeamislupia.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Timo Lappi Sami Hämäläinen
toimitusjohtaja lakimies