Ympäristöministeriölle
Viite: dnro VN/23992/2023
Asia: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta soidensuojelualueiksi annetun lain muuttamisesta
Ympäristöministeriö on laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi eduskunnalle eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta soidensuojelualueiksi annetun lain (851/1988) muuttamisesta.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä ”MaRa”) kiittää pyynnöstä lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi ja toteaa siitä seuraavaa:
Esityksessä ehdotetaan muutettavan eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta soidensuojelualueiksi annettua lakia (851/1988), jolla on perustettu 71 soidensuojelualuetta eri puolilla Suomea vuoden 1923 luonnonsuojelulain nojalla. Esityksen tavoitteena on saattaa soidensuojelualueiden rauhoitussäännökset asetuksesta perustuslain edellyttämällä tavalla lain tasolle sekä vastaamaan voimassa olevan luonnonsuojelulain (9/2023) säännöksiä. Sisällöllisesti rauhoitussäännökset säilyisivät pitkälti ennallaan, koska soidensuojelualueiden nykyiset rauhoitussäännökset vastaavat pääosin voimassa olevaa luonnonsuojelulakia.
MaRa pitää esitysluonnosta yleisesti perusteltuna saattaa soidensuojelualueiden rauhoitussäännökset asetuksesta perustuslain edellyttämällä tavalla lain tasolle ja vastaamaan voimassa olevan luonnonsuojelulain säännöksiä.
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi lakiin soidensuojelualueiden perustamistarkoitus niitä koskevien lupamenettelyjen selkeyttämiseksi. Perustamistarkoituksesta säädetään kansallis- ja luonnonpuistoja sekä valtion muita luonnonsuojelualueita perustettaessa alueiden perustamissäädöksissä. Luonnonsuojelulain luonnonsuojelualueiden rauhoitussäännöksiä koskevien poikkeusten edellytys on, että toimenpiteet eivät vaaranna alueiden perustamistarkoitusta.
MaRa pitää soidensuojelualueiden perustamistarkoituksen kirjaamista lakiin hyvänä ja kannatettavana.
Esityksen mukaan ympäristöministeriön ja Metsähallituksen välinen toimivallanjako muuttuisi siten, että Metsähallitus olisi jatkossa toimivaltainen käsittelemään soidensuojelualueilla kaikki rauhoitussäännöksistä poikkeamista koskevat lupa-asiat. Voimassa olevassa asetuksessa ympäristöministeriö on toimivaltainen käsittelemään liiallisen lisääntymisen vuoksi tai muutoin vahingollisen kasvi- tai eläinlajin vähentämistä sekä geologista tutkimusta ja malminetsintää koskevat luvat.
MaRa toteaa, että viranomaisten välinen toimivallanjako on ollut osin epäselvä ja se on edellyttänyt ympäristöministeriöltä yksittäistapauksissa päätöksentekoa erityisesti malminetsintää koskevissa luvissa. Soidensuojeluasetuksessa ei ole myöskään säädetty tarkemmin rauhoitussäännöksistä poikkeamisen edellytyksistä, mikä on voinut vaikeuttaa viranomaisen lupaharkintaa.
Soidensuojelualueiden voimassa olevien rauhoitussäännösten mukaan alueilla on sallittu geologista tutkimusta tai malminetsintää varten välttämättömät toimenpiteet, jos siihen on saatu ympäristöministeriön lupa. Alueilla tulisivat sovellettavaksi luonnonsuojelulain geologista tutkimusta ja malminetsintää koskevat 51 §:n 2 momentti ja 52 §:n 5 momentti, joissa on säädetty soidensuojelualueiden voimassa olevia rauhoitussäännöksiä tarkemmin lupien myöntämisen edellytyksistä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että toiminta ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta, eikä aiheuta suojelun perusteena oleville lajeille tai luontotyypeille, vesitaloudelle, taikka maisemalle vähäistä suurempaa haittaa, ellei haittaa saada lupaehdoin poistettua.
Matkailu ja kaivostoiminta vahvistavat monien alueiden elinkeinoelämää ja työllisyyttä. Näitä elinkeinoja ei pidä sen vuoksi nähdä toisiaan poissulkevina. Matkailun ja kaivostoiminnan yhteensovittaminen samalla alueella muodostuu kuitenkin ongelmalliseksi silloin, kun malmi- ja mineraalivarat sijaitsevat matkailun kannalta tärkeällä alueella tai sen välittömässä läheisyydessä.
Kaivostoiminnasta aiheutuu muun muassa melua, pölyä, tärinää sekä jätevesien johtamisesta vesistöön ja lisääntyneestä raskaasta liikenteestä muodostuvia haittatekijöitä. Nämä jäävät usein huomioon ottamatta ympäristön rakenteelliseen muutokseen vaikuttavina tekijöinä. Ne ilmenevät myös maisemaan, valaistukseen ja erämaisuuden katoamiseen liittyvinä tekijöinä, mitkä heikentävät kaivosten lähellä asuvien ja alueen muiden elinkeinojen ja erityisesti luontomatkailun alueellisia ja paikallisia toimintaedellytyksiä.
MaRa toteaa, että kaivostoiminta ei lähtökohtaisesti ilman luonnonsuojelualueen lakkauttamista tai rauhoitussäännösten lieventämistä ole mahdollista myöskään soidensuojelualueilla. Näillä alueilla tyypillisimmät maankäyttömuodot ovatkin matkailu ja poronhoito. Malminetsintäkään ei luonteeltaan sovi yhteen näiden maankäyttömuotojen kanssa samalla alueella.
MaRa pitää tärkeänä, että laissa ei heikennetä malminetsintään tarkoitetun luvan myöntämisen edellytyksiä ja että lupa voidaan myöntää näille alueille vain, mikäli toiminta ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta eikä aiheuta suojelun perusteena oleville lajeille tai luontotyypeille, vesitaloudelle taikka maisemalle vähäistä suurempaa haittaa. Haitan arvioimisen tulee joka tapauksessa perustua huolelliseen punnintaan eri intressien hyötyjen ja haittojen välillä.
MaRa pitää perusteltuna ja kannattaa sitä, että kaikki soidensuojelualueita koskevat rauhoitussäännöksistä poikkeamista koskevat lupa-asiat keskitetään Metsähallituksen toimivaltaan. Toimivallan keskittäminen selkeyttää hallinnollista rakennetta ja edistää lupakäsittelyn yhdenmukaisuutta ja ennakoitavuutta.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Timo Lappi Sami Hämäläinen
toimitusjohtaja lakimies