Työ- ja elinkeinoministeriölle
Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi yritysten määräaikaisesta kustannustuesta annetun lain muuttamisesta
Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:ltä lausuntoa otsikkoasiassa. MaRa lausuu asiasta seuraavan.
Keskisuuria ja suuria yrityksiä ei ole tarkoitus oikeasti tukea
Hallituksen esitysluonnoksessa esitetään, että keskisuuret ja suuret yritykset saavat tukea kattamattomiin kiinteisiin kustannuksiin. On erittäin tärkeää, että valtion tuki on oikeudenmukainen näille yrityksille. Näin ei kuitenkaan ole. Hallituksen esitysluonnoksen sivulla 13 todetaan, että kiinteiden kattamattomien kustannusten tukeen arvioidaan käytettäväksi vain 6 miljoonaa euroa. Tuen saamisen edellytykset on asetettu esityksessä niin kireiksi, etteivät keskisuuret ja suuret yritykset saa tämän lain nojalla käytännössä mitään. On vaikea ymmärtää, miksi tällaisia esityksiä tehdään, joiden tarkoituksena on näennäisesti tukea yrityksiä, mutta TEM:n arvion mukaan sitä jaetaan vain 6 miljoonaa euroa.
Suuret yritykset ovat kärsineet pandemian, rajoitustoimien ja viranomaisten suositusten takia valtavat tappiot.
MaRan jäsenyritys, joka toimii neljässä Pohjoismaassa
Tuet ajalta maaliskuu 2020 – joulukuu 2021. Tukien määrässä ei ole mukana työllisyys- ja palkkatuet, jotta vertailtavuus säilyy Suomen lomautusjärjestelmä huomioon ottaen. Vaikka valtio ei korvaa menetettyä liikevaihtoa, se on ilmoitettu, jotta liiketoiminnan mittaluokka eri maissa kävisi ilmi. Yrityksen liikevaihdon prosentuaalinen aleneminen oli suurinta Suomessa.
Ruotsi: Valtion tuet 32 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 6 prosenttia vuosien 2020–21 liikevaihdosta.
Norja: Valtion tuet 51,2 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 9 prosenttia vuosien 2020–21 liikevaihdosta.
Tanska: Valtion tuet 33,2 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 17,3 prosenttia vuosien 2020–21 liikevaihdosta.
Suomi: Valtion tuet 2,8 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 0,78 prosenttia vuosien 2020–21 liikevaihdosta.
Hallituksen esityksen 9/2022 sivulla 16 todetaan, että suurempien yritysten sulkemiskorvauksesta säädettäisiin erikseen myöhemmin esitettävällä lakiesityksellä. TEM ei kuitenkaan esitä esillä olevassa lakiluonnoksessa suuremmille yrityksille sulkemiskorvausta, vaan tukea kattamattomiin kiinteisiin kustannuksiin. Tuki kattamattomiin kiinteisiin kustannuksiin on kuitenkin yrityksille merkittävästi heikompi kuin sulkemiskorvaus.
Erityisesti pienille yrityksille tarkoitetussa sulkemiskorvauksessa valtio korvaa palkat 100-prosenttisesti ja sivukulut 20-prosenttisesti ja muut joustamattomat kiinteät kulut 70-prosenttisesti. Esillä olevassa tuessa on 30 prosentin liikevaihdon alenemisedellytys, joka on samalla myös kattamattomien kiinteiden kulujen omavastuu myös siltä ajalta, kun yritys on ollut valtioneuvoston tai aluehallintoviraston päätöksellä sulussa. Valtio korvaisi keskisuurille ja suurille yrityksille vain tukikauden tappioita, mikä alentaa merkittävästi keskisuurten ja suurten yritysten tuen määrää verrattuna pieniin yrityksiin.
Ongelmana on myös se, että lakiluonnoksessa keskisuurille ja suurille yrityksille esitetään maksettavaksi tukea vain konsernitason tappioista edellyttäen, että koko konsernin liikevaihto on alentunut yli 30 prosenttia. Tukia tulee tarkastella yrityskohtaisesti, ei konsernitasolla. EU-tuomioistuin on kahdessa päätöksessään todennut, että jäsenvaltio voi soveltaa valtiontukisäännöksiä konsernitasolla. MaRa on valittanut asiasta hallinto-oikeuteen ja katsoo, että jäsenvaltio voi itse valita, käsitelläänkö tukia yritys- vai konsernikohtaisesti. Suomi on ei niin yllättäen omaksunut yritysten kannalta huonomman vaihtoehdon.
Lakiluonnoksen mukaan tappio lasketaan siten kuin kirjanpitolaki edellyttää tilinpäätökseltä, mutta huomioon ei kuitenkaan oteta kertaluonteisia arvonalentumistappioita, joita eduskunnan, valtioneuvoston ja aluehallintovirastojen rajoitukset ovat aiheuttaneet. Valtio ei siten korvaa esimerkiksi ravintoloille pilalle menneitä elintarvikkeita, kun rajoitus on tullut voimaan lyhyen ajan kuluttua päätöksen julkaisemisesta, minkä takia ravintoloilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta sopeuttaa elintarvikevarastoaan rajoituksiin. Tämä on erittäin kohtuutonta.
Lakiluonnoksessa esitetään, että vertailujaksona olisi tammi-, helmi- ja joulukuu vuodelta 2019. Tämän lisäksi yrityksille tulisi luoda toinen vaihtoehtoinen vertailujakso, joka olisi tukijaksoa vastaava ajankohta juuri ennen koronapandemian alkamista. Se olisi siten 1.12.2019 – 29.2.2020.
Lakiluonnoksessa esitetään, että yritysten liikevaihdot otetaan arvonlisäveroilmoituksista. Rajoitukset ovat koskeneet myös sellaisia yrityksiä, joilla on pelkästään arvolisäverotonta toimintaa tai joilla on myös arvonlisäverotonta toimintaa. Näillä yrityksillä tulee olla mahdollisuus kirjanpidollisen liikevaihdon esittämiseen. Joka tapauksessa yrityksen rajoitetun osan liikevaihto ei käy ilmi arvonlisäveroilmoituksista, joten kirjanpidollisen liikevaihdon esittäminen on tämänkin takia tarpeellista.
Laissa olisi määriteltävä tarkasti, millaisia liikevaihto-, tappio- ja kustannustietoja yritysten on toimitettava Valtiokonttorille. Viime keväänä toteutetussa kattamattomien kiinteiden kustannusten tuessa Valtiokonttori vaati yrityksiltä välitilinpäätöksen tekemistä, vaikka taseen ja sen liitetietojen tarve jäi epäselväksi kirjanpitolain mukaista tappiota määriteltäessä. Valtiokonttorille ei tulisi antaa mahdollisuutta pyytää tarpeettomien tietojen toimittamista, koska se aiheuttaa yrityksille ylimääräisiä kustannuksia ja vähentää tukien muutenkin vähäistä hyötyä niille.
Suomen tulee laatia oma tukiohjelma ja hyväksyttää se EU:n komissiolla. Esimerkiksi Ruotsi ja Tanska ovat hyväksyttäneet pandemian aikana useita omia tukiohjelmia EU:n komissiolla. Ne ovat olleet oikeudenmukaisempia myös keskisuurille ja suurille yrityksille. Suomen nurja asenne keskisuuria ja suuria yrityksiä kohtaan näkyy siinä, että Suomi ei ole tehnyt näin kertaakaan koronapandemian aikana. Lakiluonnoksen mukaisen tuet ehdot ovat niin tiukat, etteivät keskisuuret ja suuret yritykset saa tälläkään kertaa oikeudenmukaista tukea valtiolta.
Hallituksen esitysluonnoksessa on useita kohtia, joissa perustelut ovat ristiriidassa lakitekstin kanssa. Perusteluteksti tulisi yhdenmukaistaa lakitekstin kanssa ennen hallituksen esityksen antamista.
MaRa katsoo, että keskisuurten ja suurten yritysten tulee saada oikeudenmukainen tuki eduskunnan, valtioneuvoston ja aluehallintovirastojen päättämistä rajoituksista. Tämä edellyttää, että
1. Suomi valmistelee oman tukiohjelman ja hyväksyttää sen EU:n komissiolla Ruotsin ja Tanskan tapaan. Tällöin Suomi ei ole sidottu nyt esillä olevassa lakiluonnoksessa valitun EU:n valtiontukipuitteen säännöksiin.
2. keskisuurten ja suurten yritysten tuen tulee olla ehdoiltaan samanlainen kuin lain 157/2022 mukainen tuki. Myös keskisuurille ja suurille yrityksille tulee korvata sulun ajalta palkkakustannukset 100-prosenttisesti, palkan sivukulut 20-prosenttisesti ja muut joustamattomat kiinteät kulut 70-prosenttisesti. Kustannustuessa liikevaihdon alenemisedellytys tulee laskea 25 prosenttiin. Tuen ehdot ovat niin tiukat, ettei yksikään yritys pysty käytännössä saamaan 6 miljoonan euron enimmäistukea.
3. yrityksiä tulee tarkastella itsenäisinä, ei konsernitasolla.
4. myös kertaluonteiset arvonalennustappiot (esimerkiksi rajoituksen takia hukkaan menneet raaka-aineet) tulee korvata.
5. yrityksille tulee luoda vaihtoehtoinen vertailujakso 1.12.2019 – 29.2.2020.
6. arvonlisäverottomia palveluja myyvien yritysten tulee voida esittää kirjanpidollinen liikevaihto.
7. laissa on määriteltävä Valtiokonttoria sitovasti, millaisia liikevaihto-, tappio- ja kustannustietoja se voi vaatia yrityksiltä.
Yksityiskohtaiset kommentit
5 d §. Tuki kattamattomiin kiinteisiin kustannuksiin
Säännösehdotuksen ensimmäisen momentin mukaan yritys voi saada tukea 1 päivän joulukuuta 2021 ja 28 päivän helmikuuta 2022 välisenä aikana, nämä päivät mukaan lukien, Suomen lain tai suomalaisen viranomaisen COVID19-pandemian hallintaan liittyvän rajoituksen vuoksi syntyneisiin kattamattomiin kiinteisiin kustannuksiin komission päätöksen SA.XXX mukaisen tukiohjelman nojalla.
Kattamattomat kiinteät kustannukset eivät ole syntyneet rajoituksen takia, vaan yritys on joutunut maksamaan kustannukset, vaikka se ei ole pystynyt harjoittamaan liiketoimintaansa haluamallaan tavalla. Kohdan sanamuotoa olisi syytä selventää.
MaRa esittää, että kohta voitaisiin kirjoittaa seuraavaan muotoon: ”… COVID19-pandemian hallintaan liittyvän rajoituksen aikana syntyneisiin kattamattomiin kiinteisiin kustannuksiin komission päätöksen…”
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Veli-Matti Aittoniemi Kai Massa
varatoimitusjohtaja lakimies