Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle koronapassin käytön rajoittamisesta ja ravintolarajoitusten jatkamisesta

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE

KANTELU KORONAPASSIN KÄYTÖN RAJOITTAMISESTA JA RAVINTOLARAJOITUSTEN JATKAMISTA KOSKEVASTA VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖKSESTÄ

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä MaRa) pyytää kunnioittavasti eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan:

1. onko valtioneuvosto toiminut vastoin tartuntatautilain 58 a §:ää antaessaan 11.2.2022 valtioneuvoston asetuksen, jossa ravintoloiden erityisten koronarajoituksien (4 §) voimassaoloa on jatkettu 14.2.2022 jälkeen sekä anniskelupainotteisissa että ei – anniskelupainotteisissa ravintoloissa epidemian leviämisalueilla ja pitäessään yllä näillä alueilla valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä olevan istumapaikkavaatimuksen ravitsemisliikkeiden sisätiloissa.  

2. onko valtioneuvosto toiminut vastoin tartuntatautilain 58 i §:n 5 momenttia säätäessään 11.2 antamassaan valtioneuvoston asetuksessa siitä, että asetuksen 4 §:ssä mainittuja rajoituksia sovelletaan 28 päivään helmikuuta 2022 saakka tartuntatautilain 58 i §:n 3 momentissa säädetystä poiketen riippumatta siitä, edellyttääkö ravitsemistoiminnan harjoittaja mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitetun EU:n digitaalisen koronatodistuksen esittämistä.
 

Valtioneuvosto on 11.2.2022 antamallaan asetuksella¹ jatkanut anniskelupainotteisten ja muiden ravitsemisliikkeiden (=ruokaravintoloiden) kireitä aukioloaika-, anniskeluaika- ja asiakaspaikkarajoituksia epidemian leviämisalueilla.² Myös istumapaikkavaatimus pöydän tai muun tason ääressä ravitsemisliikkeiden sisätiloissa on pidetty voimassa.³ Rajoitukset kajoavat syvästi ravitsemistoiminnan harjoittajien elinkeinovapauteen, omaisuudensuojaan ja työntekijöiden työnteko-oikeuteen:

– Kaikissa ravitsemisliikkeissä alkoholijuomien anniskelu on lopetettava viimeistään kello 23 ja liikkeen saa pitää avoinna ravitsemistoiminnan asiakkaille kello 5:stä kello 24:aan.  Ravintoloiden aukioloaikaa ei normaalitilanteessa rajoiteta ja normaalisti ravintola voi anniskella 01.30:een ja jatkoaikailmoituksella 04:ään asti. 

– Jos ravintolan pääasiallinen toiminta on alkoholijuomien anniskelu, ravintolan asiakaspaikat on rajoitettava sisällä ja ulkona puoleen normaalista (50 %). Muiden ravintoloiden asiakaspaikat sisällä tulee rajata 75 %:iin normaalista.

– Asiakkailla on oltava oma istumapaikka pöydän tai muun tason ääressä ravitsemisliikkeen sisätiloissa.

Ankarien ravintolarajoitusten lisäksi asetuksen 6 §:ssä on tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentin nojalla säädetty, että asetuksen 4 §:ssä säädettyjä rajoituksia on noudatettava 28.2.2022 saakka, vaikka ravitsemisliike edellyttäisi asiakkailtaan EU:n digitaalista koronatodistusta eli koronapassia. Koronapassilla ei voi näin ollen välttää aukioloaikaa, anniskeluaikaa ja asiakaspaikkamäärää koskevia rajoituksia.

Jotta valtioneuvostolla olisi oikeus rajoittaa leviämisalueella sijaitsevien ravitsemisliikkeiden toimintaa näin ankarasti, siihen tulee olla lailliset perusteet tartuntatautilain 58 a §:n nojalla. Rajoituksien tulee lain ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön perusteella olla välttämättömiä juuri sillä alueella ja niitä ravintolatyyppejä koskien, johon rajoituksia määrätään.

MaRan näkemyksen mukaan asetuksella määrätyt ravitsemisliikkeiden rajoitukset ovat vastoin tartuntatautilain 58 a §:ää kaikkien ravintoloiden kohdalla.  Ravintoloiden erityiset koronarajoitukset (4 §) ja sisätiloihin määrätty istumapaikkavaatimus (3 §) eivät ole välttämättömiä eivätkä oikeasuhtaisia ottaen huomioon epidemiatilanteesta saatu selvitys, valtioneuvoston hybridistrategian uudet linjaukset, THL:n antamat lausunnot ja se, että valtioneuvosto on 2.2.2022 suosittanut aluehallintovirastoja kumoamaan kaikki kulttuuri-, urheilu- ja tapahtuma-alan yleisötilaisuuksia sekä harrastustoimintaa koskevat kokoontumismäärä- ja asiakaspaikkarajoitukset 14.2. alkaen.⁴

MaRan näkemyksen mukaan rajoitukset ovat ilmiselvästi tartuntatautilain 58 a §:n vastaisia ruokaravintoloissa, jotka ovat THL:n riskipotentiaalitaulukossa vähäisen riskin tiloja kuten elintarvikeliikkeet ja kampaamot, joihin ei ole koko pandemian aikana kohdistunut lainkaan rajoituksia.  Ruokaravintoloihin jäljitettyjen tartuntojen määrä on julkistettujen tietojen perusteella vähäinen. MaRa on yrittänyt saada tietoja STM:ltä ja terveysviranomaisilta kaikin käytettävissä olevin keinoin, mutta ei ole saanut tietoja pyynnöistä huolimatta.  

MaRa katsoo, että valtioneuvoston olisi tullut ottaa huomioon erot ravintolatyyppien välillä asettaessaan 58 a §:n nojalla rajoituksia ravitsemisliikkeisiin. Ruokaravintoloiden toiminnan rajoittamiselle ei ole ollut vähäisimpiäkään perusteita.

Valtioneuvosto on laiminlyönyt velvollisuutensa tehdä kokonaisarviointi rajoitustoimien hyödyistä ja haitoista ottaen huomioon koronapandemiasta ja valtioneuvoston asettamista rajoitustoimista ravintolayrittäjille, työntekijöille ja heidän perheilleen aiheutuneet erittäin negatiiviset ja pitkäaikaiset seuraukset. 

Valtioneuvosto on asetuksen 6 §:n nojalla määrännyt, että ravintoloiden erityisiä koronarajoituksia (aukioloaika, anniskeluaika ja asiakaspaikkarajoitukset) on noudatettava 14.2. alkaen ja 28.2. asti, vaikka ravintola edellyttäisi asiakkailtaan koronapassia. Koronapassin käytön rajoittaminen valtioneuvoston asetuksella edellyttää tartuntatautilain 58 i §.n 5 momentin nojalla sitä, että covid-19-rokotusohjelman vaikuttavuuden yllättävän ja merkittävän heikentymisen vuoksi on ilmeistä, ettei pelkkä 1 momentissa säädetty todistuksen esittämisedellytys estä riittävällä tavalla covid-19-taudin leviämistä, ja että se on taudin leviämisen sekä väestön terveyden vaarantavan vakavan terveydenhuollon ylikuormittumisen estämiseksi joko valtakunnallisesti tai tietyllä alueella välttämätöntä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on 58 i §:n 5 momentin nojalla viipymättä ilmoitettava valtioneuvostolle, jos se katsoo, että mainittu tilanne tai sen perusteltu uhka on olemassa.

MaRa katsoo, että koronapassin käytön rajoittamiselle ei ole ollut tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentin mukaisia edellytyksiä eikä THL ole antanut valtioneuvostolle säännöksessä mainittua ilmoitusta, joka on edellytyksenä asetuksen antamiselle.

Näillä ja kantelussa jäljempänä esitetyillä perusteilla MaRa saattaa asian eduskunnan oikeusasiamiehen arvioitavaksi.

 

1. Kantelun tekeminen eduskunnan oikeusasiamiehelle

Kantelu valtioneuvoston toiminnasta voidaan tehdä oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. 

Eduskunnan oikeusasiamies ei ole osallistunut valtioneuvoston päätöksentekoon, joten eduskunnan oikeusasiamies voi objektiivisesti ja valtioneuvoston toiminnasta täysin riippumattomana arvioida, onko valtioneuvoston toiminta ravintolarajoituksissa ollut perustuslain ja eduskunnan säätämän lain nojalla välttämätöntä ja oikeasuhtaista ja voidaanko valtioneuvoston päätösmateriaalin perusteella tehdä johtopäätös, että ravitsemisliikkeiden ankarat rajoitukset ovat tartuntatautilain sallimia. Vastaavalla tavalla eduskunnan oikeusasiamies voi arvioida, onko koronapassin käytön rajoittamiselle ollut tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentissa mainitut edellytykset. Lain nojalla koronapassin käytön rajoittaminen on korkean kynnyksen takana.  Olennaista on, että valtioneuvoston asetuksen lainmukaisuus arvioidaan hallituksen päätösmateriaalin ja muun valtioneuvoston käytössä olevien lausuntojen ja asiakirjojen perusteella.

Tässä asiassa ankarien koronarajoitusten kohteena olevien ravintoloiden oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että kantelun tutkii eduskunnan oikeusasiamies. Ravintolat eivät ole voineet välttää ankaria koronarajoituksia edes koronapassilla.

 

2. Koronapassin käytön rajoittaminen

Valtioneuvosto on asetuksen 6 §:n nojalla määrännyt, että asetuksen 4 §:ssä mainittuja rajoituksia sovelletaan 28. päivään helmikuuta 2022 saakka tartuntatautilain 58 i §:n 3 momentissa säädetystä poiketen riippumatta siitä, edellyttääkö ravitsemistoiminnan harjoittaja mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitetun EU:n digitaalisen koronatodistuksen (jäljempänä koronapassi) esittämistä. Tämän seurauksensa ravitsemisliike ei ole pystynyt poikkeamaan ankarista anniskelu-, aukioloaika- ja asiakaspaikkarajoituksista edellyttämällä asiakkailtaan koronapassia.

Jotta valtioneuvostolla olisi oikeus poistaa koronapassi kokonaan tai osittain käytöstä se edellyttää 58 i §:n 5 momentin nojalla sitä, että covid-19-rokotusohjelman vaikuttavuuden yllättävän ja merkittävän heikentymisen vuoksi on ilmeistä, ettei koronapassin esittämisedellytys estä riittävällä tavalla covid-19-taudin leviämistä, ja että se on taudin leviämisen sekä väestön terveyden vaarantavan vakavan terveydenhuollon ylikuormittumisen estämiseksi joko valtakunnallisesti tai tietyllä alueella välttämätöntä.  Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on viipymättä ilmoitettava valtioneuvostolle, jos se katsoo, että mainittu tilanne tai sen perusteltu uhka on olemassa.

MaRa katsoo, että edellytykset eivät ole täyttyneet eikä THL ole antanut valtioneuvostolle momentissa säädettyä ilmoitusta.

Koronapassin säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 131/2021 vp., sivu 25) todetaan, että ehdotetun koronatodistuksen kansallista käyttöä koskevan tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa pelkän koronatodistuksen esittämisedellytys ei viranomaispäätöksin tai valtioneuvoston asetuksella asetetuille velvoitteille ja rajoituksille vaihtoehtoisena terveysturvallisuustoimena olisi epidemian leviämisen estämiseksi hyväksyttävällä tavalla riittävä toimi. Tilanteissa, joissa säännöstä sovellettaisiin, toiminnanharjoittajilla ei olisi mahdollisuutta hyödyntää vapaaehtoista koronapassia liiketoiminnassaan.

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että pykälän 5 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa pelkkä koronatodistuksen esittämisedellytys ei viranomaispäätöksin tai valtioneuvoston asetuksella asetetuille velvoitteille ja rajoituksille vaihtoehtoisena terveysturvallisuustoimena olisi epidemian leviämisen estämiseksi hyväksyttävällä tavalla riittävä toimi. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää toiminnanharjoittajan valinnan mahdollisuuden lakkaamisesta epidemiatilanteen heikentyessä. Kyse olisi poikkeuksellisesta tilanteesta, jossa tapahtuisi covid-19 rokotusohjelman vaikuttavuuden yllättävä, nopeasti kehittyvä ja erittäin merkittävä heikentyminen, johon ei voitaisi puuttua tai joka ei olisi riippuvainen ihmisten omasta valinnasta rokotusten ottamiseen. Lisäedellytyksenä olisi niin vakava terveydenhuollon ylikuormittuminen, että väestön terveys ja henki laajasti vaarantuisi. Tilanteessa tulisi olla välttämätöntä noudattaa viranomaispäätöksin tai valtioneuvoston asetuksella kyseisiin yleisötilaisuuksiin, tiloihin ja toimintaan kohdistettuja velvoitteita ja rajoituksia koronatodistuksen esittämisedellytyksen sijaan.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että momentissa säädettäisiin tyhjentävästi niistä olosuhteista, joiden vallitessa koronatodistuksen esittämisedellytyksellä ei voisi poiketa virallisesti asetetuista velvoitteista ja rajoitteista. Valtioneuvosto päättäisi tällaisen tilanteen alkamisesta, olemassaolosta ja kestosta. Käytännössä valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin ajanjaksosta, jonka aikana toiminnanharjoittaja ei vaihtoehtoisena terveysturvallisuustoimena saisi edellyttää 1 momentissa tarkoitetun koronatodistuksen esittämistä, vaan 58 ja 58 d §:ssä tarkoitetussa viranomaispäätöksessä sekä 58 a §:ssä tarkoitetussa asetuksessa säädetyt velvoitteet ja rajoitukset koskisivat täysimääräisesti kyseisiä yleisötilaisuuksia, tiloja ja toimintaa. Asetuksen antamisen edellytysten tulisi täyttyä joko valtakunnallisesti tai tietyllä alueella. Asetus annettaisiin koskien sitä aluetta, jolla todistuksen esittämisedellytyksestä poikkeaminen olisi välttämätöntä taudin leviämisen estämiseksi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on useasti korostanut koronaepidemiaa koskevan sääntelyn yhteydessä, että sääntelyn välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus edellyttävät sen rajaamista tarvittaessa alueellisesti. Voidaan kuitenkin arvioida, että jos lakiin kirjattavat korkean kynnyksen kriteerit, kuten covid-19 rokotusohjelman heikentyminen, täyttyisivät, kyse olisi todennäköisesti lähtökohtaisesti valtakunnallisesta tilanteesta.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi viipymättä ilmoittaa valtioneuvostolle perustellusta uhasta tilanteen syntymiselle tai mainitun tilanteen olemassaolosta.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että kynnys valtioneuvoston asetuksen antamiseen olisi korkea ja perustuisi välttämättömyysedellytykseen. Säännöksen sanamuodon mukaan tulisi olla ilmeistä, ettei todistuksen esittämisedellytyksellä saavutettaisi hyväksyttävästi vastaavalla tavalla verrannollista lopputulosta kuin vaihtoehtoisin rajoitustoimenpitein, vaan nimenomaan rajoitustoimenpiteiden asettaminen olisi ainoa epidemian leviämistä estävä käytettävissä oleva keino. Asetuksella ei voida rajoituksettomasti poiketa lain säännöksistä tai antaa täydentäviä säännöksiä, jotka asiallisesti merkitsisivät lain sisällön muuttamista. Perustuslakivaliokunta on pitänyt lain ja asetuksen välisten hierarkkisten suhteiden näkökulmasta lähtökohtaisesti ongelmallisena mahdollisuutta valtuuksien nojalla poiketa valtioneuvoston asetuksella lain säännöksistä. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta (PeVL 14/2006 vp.) katsoi, että ehdotetun lain valtuussäännöksissä kuitenkin oli sellaisia asetuksenantovallan käyttämistä rajaavia ja ohjaavia mainintoja poikkeussäännösten antamisen tarkoituksesta, joita perustuslakivaliokunnan käytännössä oli tällaisen valtuussääntelyn yhteydessä pidetty välttämättöminä. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin tyhjentävästi poikkeuksesta koronatodistuksen esittämisedellytykseen. Valtioneuvoston asetuksella ainoastaan todettaisiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntemukseen perustuen laissa säädettyjen olosuhteiden vallitsemisen ajallinen kesto reaalimaailmassa. Esitetty säätämistapa on näin ollen sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden sekä perustuslain 80 §:ssä säädetyn asetuksen antamista ja lainsäädäntövallan siirtämistä koskevan velvoitteen mukainen.

Hallituksen esityksen perustelujen kohdassa ”suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys” on 58 i §:n 5 momentista todettu, että säännöksessä todettaisiin, ettei koronatodistuksen esittämisedellytys olisi vaihtoehtoinen keino, jos tietyt täsmällisesti, tarkkarajaisesti ja tyhjentävästi säännöksessä luetellut korkean kynnyksen kriteerit täyttyisivät ja siksi koronatodistuksen hyväksymisestä vaihtoehtoisena terveysturvallisuustoimena poikkeaminen olisi välttämätöntä tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Esitetty sääntelymalli on valtioneuvoston näkemyksen mukaan välttämätön tartuntatautilain perusoikeuksien suojaan kiinnittyvän tarkoituksen johdosta ja siten perusteltu.

Eduskunnan talousvaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa ehdottanut, että sosiaali- ja terveysvaliokunta selventäisi mietinnössään, minkälaiset olosuhteet olisivat sellaiset, joissa asetus voidaan antaa.⁵ STM toteaa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle 7.10.2021 antamassaan vastineessa⁶, että STM:n näkemyksen mukaan asetuksenantovaltuus on riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen. Käytännössä kyse olisi tilanteesta, jossa käytössä olevat covid-19 rokotteet eivät enää suojaisi väestöä taudilta, vaan se pääsisi käytössä olevista rokotteista huolimatta leviämään tavalla, joka ylikuormittaisi terveydenhuollon joko valtakunnallisesti tai tietyllä alueella väestön terveyden vaarantavalla tavalla. Koronapassin käytön rajoittamista koskevasta 58 i §:n 5 momentista ei ole lausuttu tarkemmin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä.⁷

Valtioneuvosto on valmistellut koronapassin käytön rajoittamista 28.2.2022 asti ja tehnyt siitä päätöksen 11.2.2022, jota MaRan kantelu koskee.

Päätöstä valmisteltaessa STM on pyytänyt THL:ltä lausuntoa. THL:n laatimassa ja 7.2.2022 päivätyssä muistiossa todetaan, että johtaja Jari Keinänen on pyytänyt sähköpostitse (7.2.2022 kl 12:00 saapunut THL kirjaamoon) THL:n lausuntoa erinäisiin kysymyksiin koskien EU:n digitaalisen koronatodistuksen kansallisesta käytöstä annettua valtioneuvoston asetusta (Tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentti). Lausuntoa on pyydetty saman päivän aikana annettavaksi. THL on todennut, että laitos ei näin nopealla aikataululla pysty laatimaan uutta lausuntoa asiasta ja toteaa myös, että laitos on useassa aiemmassa lausunnossaan tuonut esiin arvioitaan pyynnössä esitettyihin kysymyksiin (esim THL/156/4.00.00/2022, 26.1.). Muistio on kantelun liitteenä 1.

Muistiossa todetaan, että sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt kiireellisesti Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen lausuntoa siitä, täyttyvätkö edellä mainitut, tartuntatautilaissa säädetyt asetuksen antamisen edellytykset koronatodistuksen käytön kieltämiseksi valtakunnallisesti tai tietyillä alueilla 16.2.2022 alkaen? Tällä hetkellä koronatodistuksen käytön rajoittamista koskeva asetus on valtakunnallisesti voimassa 15.2.2022 saakka.”

THL toteaa arvionaan, että ainakin osassa maata epidemiatilanteessa on toimivaltaisten terveysviranomaisten oman arvion mukaan tapahtunut käänne, jonka johdosta väestön terveyden vaarantava vakava terveydenhuollon välitön ylikuormittumisen uhka on väistynyt. Monin paikoin lähes täydellinen aiempien virusmuunnosten syrjäytyminen omikronmuunnoksella on poistanut edellytykset ehkäistä väestötason tartuntojen leviämistä soveltamalla koronatodistusta tartuntariskien hallinnassa. Nykyinen tutkimustieto osoittaa, että nykyiset rokotukset eivät samassa määrin kuin aiemmin pysty estämään tartuntoja epidemian leviämistä hillitsevällä tavalla.

STM on kysynyt THL:ltä seuraavaa: ”Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on aiemmin tuonut esille, että koronatodistuksen esittämisedellytys vaarantaisi rokottamattomien henkilöiden terveyden. Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta ottamaan lausunnossaan kantaa siihen millä tavalla juuri koronatodistuksen esittämisedellytys vaarantaisi rokottamattomien terveyden ottaen huomioon, että ilman koronatodistuksen esittämisedellytystäkin rokottamat voivat voimassa olevien rajoitusten sallimissa rajoissa käyttää palveluja?”

THL esittää arvionaan, että koska koronatodistuksen esittämisvaatimuksella ei voida merkittävästi estää rokottamattomien altistumista myös rokotettujen saamille tartunnoille, ei tartuntariskien suhteen synny eroa rajoituksettomaan tilanteeseen, mikäli todistuksen saa rokotuksen lisäksi myös ennakkotestillä. Tämä onkin nimenomaan THL:n esiin tuoma seikka, jonka takia olisi arvioitava voidaanko todistusta edellyttää.

MaRa katsoo, että THL:n muistio, jonka ovat laatineet Mika Salminen ja Otto Helve, ei sisällä ilmoitusta eikä siitä voida päätellä, että 58 i §:n 5 momentissa mainittu tilanne tai sen uhka olisi olemassa.

MaRan näkemyksen mukaan oikea johtopäätös THL:n muistion perusteella olisi ollut se, että edellytyksiä koronapassin käytön rajoittamiselle 58 i §:n 5 momentin nojalla ei ole. THL:n muistio ei ole kuitenkaan ilmeisesti kelvannut STM:lle, koska ilman koronapassin käytön rajoittamista ravintolat olisivat voineet välttää STM:n valmistelemat ankarat ravintolarajoitukset koronapassia edellyttämällä. STM onkin vaatinut THL:ltä uutta lausuntoa melkein välittömästi muistion saatuaan.

MaRa katsoo, että tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentin sääntely koronapassin käytön rajoittamisesta lähtee siitä, että THL on aktiivinen ja ilmoittaa viipymättä momentissa mainitun tilanteen tai sen uhan olemassaolosta valtioneuvostolle, joka tekee sen nojalla päätöksen reaaliaikaisen tiedon ja selvityksen pohjalta. Tässä tapauksessa näin ei ole toimittu. STM on pyrkinyt kaikin keinoin saamaan THL:ltä sellaisen lausunnon, jolla se voisi jatkaa koronapassin rajoituksia ja ankaria ravintolarajoituksia helmikuun loppuun saakka.

THL:n muistion saatuaan STM pyytänyt jo seuraavana päivänä (8.2.2022) THL:ltä tarkennettua lausuntoa erinäisiin kysymyksiin koskien EU:n digitaalisen koronatodistuksen kansallisesta käytöstä annettua valtioneuvoston asetusta (Tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentti).

THL on todennut, ettei se tällä aikataululla pysty täydellisesti arvioimaan kysymyksiin mahdollisesti liittyviä juridisia tulkintoja eikä vastaamaan kaikkiin sille sähköpostissa esitettyihin kysymyksiin. Osa kysymyksistä ei kuulu laitoksen kompetenssialueeseen ja osan kohdalla vastausten valmistelu vaatisi huomattavasti pidempää valmisteluaikataulua ja erikseen tehtävää tiedonkeruuta sekä alueellisten toimivaltaisten terveysviranomaisten toimesta tehtävää arviointia oman alueensa tilanteesta. Lausunto on kantelun liitteenä 2.

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta uudemman kerran arviota siitä, täyttyvätkö tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentissa säädetyt kriteerit EU:n digitaalisen koronatodistuksen kansallisen käytön kieltämiselle valtioneuvoston asetuksella, vaikka se on saanut tähän jo vastauksen 7.2.2022 päivätyssä THL:n muistiossa. Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta kiinnittämään lausunnossaan huomiota erityisesti siihen, onko koronatodistuksen kansallisen käytön kieltäminen valtakunnallisesti tai tietyillä alueilla välttämätöntä juuri terveyden vaarantavan vakavan terveydenhuollon ylikuormittumisen estämiseksi 15.2.2022 jälkeen.” Tämä indikoi sitä, että THL:n muistiossaan antama vastaus ei ole ollut sisällöltään sellainen, mitä STM on halunnut.  

THL viittaa vastauksessaan joulukuussa 2021 antamiinsa lausuntoihin (20. ja 27.12).  THL toteaa myös, että seurantatieto sekä Suomesta että muualta EU:n alueelta on edellä mainittujen lausuntojen antamisen jälkeen vahvistanut, että rokotukset eivät väestötasolla vaikuta merkittävästi tartuntojen leviämisen riskiin, vaan rokotetut saavat tartunnan käytännössä yhtä helposti kuin rokottamattomat ja näyttävät myös tartuttavan tautia eteenpäin yhtä herkästi, vaikkakin suojaavat täysin rokotettuja yhä varsin hyvin vakavilta tautimuodoilta. Asiaa on tarkemmin kuvattu THL:n lausunnossa 4.2.2022 valtioneuvostolle ja sosiaali- ja terveysministeriölle koskien koronarokotusstrategiaa (THL/815/4.00.00/2022).

THL toteaa, että se arvio ei nykyhetkellä poikkea edellä kuvatusta sekä 20. ja 27.12.2021 annetuista lausunnoista ja THL pitää passin käytön keskeytyksen jatkamista yhä lyhyellä aikavälillä välttämättömänä. Passin käyttö rajoitusten korvaajana nykyisessä epidemiatilanteessa saattaa lisätä uhkaa väestön terveyden vaarantavan vakavan terveydenhuollon ylikuormittumisen syntymiselle. Epidemiatilanne on kuitenkin osassa maata kehittymässä suotuisaan suuntaan, joten tilannetta tulee arvioida viikoittain

THL toteaa, ettei se pysty vastaamaan muihin johtaja Keinäsen sähköpostissa esittämiin kysymyksiin, mm. riittämättömän tietopohjan ja lyhyen lausuntoajan takia. Laitos pitää lisäksi osaa kysymyksiä sellaisina, jotka eivät kuulu laitoksen asiantuntijuuteen, joten niihin on tarpeen vaatiessa haettava vastauksia muilta tahoilta. THL:n lausunnon on antanut Markku Tervahauta ja Mika Salminen.

MaRa toteaa, että THL:n muistiossa (7.2.) ja lausunnossa (9.2.) esille tuodut näkemykset koronapassin käytön rajoittamisen edellytysten täyttymisestä poikkeavat selkeästi toisistaan.

MaRa katsoo, että THL:n ilmoitus tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentissa mainitun tilanteen olemassaolosta tai sen uhasta pitää tehdä ajankohtaisen tiedon perusteella ja käyttäen hyväksi sairaanhoitopiireiltä saatuja tietoja. Koronapassin käytön rajoittamisen edellytyksistä ei voi MaRan näkemyksen mukaan viitata 1–2 kuukautta sitten annettuihin lausuntoihin ja näkemyksiin tilanteen tai sen uhan käsillä olosta.

MaRa korostaa, että koronapassin käytön rajoittaminen on korkean kynnyksen takana ja edellyttää lain esitöidenkin mukaan poikkeuksellista tilannetta:

a) jossa tapahtuisi covid-19 rokotusohjelman vaikuttavuuden yllättävä, nopeasti kehittyvä ja erittäin merkittävä heikentyminen, johon ei voitaisi puuttua tai joka ei olisi riippuvainen ihmisten omasta valinnasta rokotusten ottamiseen ja

b) ja lisäedellytyksenä olisi niin vakava terveydenhuollon ylikuormittuminen, että väestön terveys ja henki laajasti vaarantuisi.  

MaRan näkemyksen mukaan koronapassin käytön rajoittamista koskeva edellytys rokotusohjelman vaikuttavuuden merkittävän heikentymisen osalta ei täyty.

Koronarokotukset eivät omikronmuunnoksen osalta estä juurikaan tartuntojen leviämistä, mutta ne ehkäisevät vakavia tartuntoja, joka on rokotusohjelman tärkein tehtävä. Tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentissa mainittu tilanne rokotusohjelman vaikuttavuuden erittäin merkittävästä heikentymisestä olisi käsillä, jos virusmuunnos väistäisi rokotesuojaa ja aiheuttaisi vakavia sairastumisia. Rokoteohjelman toimivuutta osoittavat valtioneuvoston, STM:n ja THL:n kannanotot ja päätökset.

Valtioneuvosto on tiedotteessaan 2.2.2022 todennut, että mahdollisimman korkea rokotekattavuus on nyt ja tulevaisuutta ajatellen epidemian torjunnan kulmakivi.

STM:n ja THL:n yhteisessä koronainfossa 3.2 on todettu, että koronaepidemian iso kuva on muuttunut. Epidemian alkuvaiheessa uhka kohdistui koko väestöön. Nyt merkittävimmät terveysriskit kohdistuvat yhä pienenevään rokottamattomaan väestöön ja heihin, joilla ei syystä tai toisesta ole riittävää suojaa koronavirustartunnan vakavia seuraamuksia vastaan. 

STM:n kirjeessä 9.2.2022 (VN/3974/2022) on todettu, että omikron-tartunnan on havaittu aiheuttavan lievemmän taudinkuvan eli johtavan merkittävästi harvemmin sairaalahoitoon kuin muiden varianttien aiheuttamat taudit. Tartuntoja havaitaan myös rokotetuilla, mutta rokotukset suojaavat edelleen erittäin hyvin vakavalta taudilta ja niitä suositellaan kaikille kohderyhmään kuuluville. Rokotekattavuus on Suomessa korkealla tasolla, kun yli 12-vuotiaista ensimmäisen rokotteen on saanut jo yli 88 prosenttia väestöstä, toisen rokotteen yli 85 prosenttia. Kolmannen rokoteannoksen on saanut noin puolet kohderyhmästä, eli 18 vuotta täyttäneistä ja eräistä erityisryhmistä. Tämä vähentää todennäköisyyttä siihen, että epidemiatilanne pahenee merkittävästi ja sosiaali- ja terveydenhuolto ylikuormittuu.

STM:n ja THL:n koronainfossa 10.2 on todettu, että omikron-aallon aikana koronataudin kuva on selvästi lievempi. Rokotusten suoja vakavaa tautia vastaan on edelleen erinomainen.

STM:n kansallista covid-19 testaus- ja jäljitysstrategian päivitystä koskevassa asiakirjassa (10.2.) todetaan, että sairaalahoidon tarve on kasvanut sekä vuodeosasto- että tehohoidossa, mutta vähemmän kuin ilmaantuvuus. Erityisesti rokottamattomien henkilöiden vakavat infektiot johtavat erikoissairaanhoidon kuormittumiseen ja uhkaavat muiden sairauksien hoitoa. Asiakirjassa todetaan, että mahdollisimman korkea rokotuskattavuus vähentää vaikeita tauteja. Rokotuskattavuuden merkitys epidemian haittojen vähentämisessä korostuu ja tartunnanjäljityksen teho epidemian leviämisen estämisessä vähenee.

Helmikuun 10. päivänä eli päivää ennen kantelun kohteena olevaa valtioneuvoston asetuksen antamista valtioneuvosto kumonnut valtioneuvoston periaatepäätöksen 22.12.2021 valtakunnallisen hätäjarrumekanismin käyttöönotosta COVID-19-epidemian hillitsemiseksi.

Valtioneuvoston 10.2.2022 hyväksymässä päätöksessä ”COVID-19 - epidemian hillinnän hybridistrategian linjaukset vuonna 2022” todetaan, että rokotuskattavuuden kasvun myötä vakavalle tautimuodolle riskissä olevat henkilöt on yhä paremmin suojattu. Suojan tehostumisen ja uusien virusmuunnosten takia on jatkuvasti arvioitava uudelleen käytössä olevien toimenpiteiden ja keinojen epidemiologista vaikuttavuutta, oikeasuhtaisuutta ja välttämättömyyttä, ottaen huomioon perusoikeuksien toteutuminen.

MaRa toteaa, että edellä todetun perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä siitä, että koronapassin käytön rajoittamisen edellytyksenä oleva covid-19 rokotusohjelman merkittävä heikentyminen olisi asetusta annettaessa (11.2) ollut olemassa. Päinvastoin edellä todettu osoittaa, että rokotteet toimivat, mikä mahdollistaa yhteiskunnan avaamisen.

Rokotusohjelman merkittävää heikentymistä koskevan edellytyksen lisäksi koronapassin käytön rajoittaminen edellyttää niin vakavaa terveydenhuollon ylikuormittumista, että väestön terveys ja henki laajasti vaarantuisi.

THL:n lausunnon mukaan passin käyttö rajoitusten korvaajana nykyisessä epidemiatilanteessa saattaa lisätä uhkaa väestön terveyden vaarantavan vakavan terveydenhuollon ylikuormittumisen syntymiselle. Epidemiatilanne on kuitenkin osassa maata kehittymässä suotuisaan suuntaan, joten tilannetta tulee arvioida viikoittain

MaRa katsoo, että säännöksessä mainitun tilanteen olemassaoloa ei voida päätellä THL:n 7.2. antamasta muistiosta tai 9.2. antamasta lausunnosta. THL:n tulee ilmoittaa säännöksessä mainitun tilanteen perustellusta uhasta, mutta lain sanamuoto edellyttää vakavan terveydenhuollon ylikuormittumisen käsillä oloa, jos koronapassin käyttöä rajoitetaan. Tällaista tilannetta ei ole ollut olemassa asetusta annettaessa. Pelkkä uhka ei ole riittävä peruste koronapassin käytön rajoittamiselle.

Hätäjarrumekanismin kumoaminen osoittaa myös, että vakava terveydenhuollon ylikuormittuminen väestön terveyttä vaarantavalla tavalla ei ole ollut enää käsillä.

Edellä todetuilla perusteilla MaRa katsoo, että koronapassin käytön rajoittamiselle tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentin nojalla ei ole ollut perusteista 11.2.2022 ja valtioneuvoston antama asetus on tältä osin lainvastainen.

 

3. Ravintoloiden koronarajoituksien jatkaminen

3.1 Ravintoloiden osuus koronatartunnoista koronapandemian aikana

Ravintolayrittäjien ja työntekijöiden oikeusturvan kannalta on erittäin tärkeää, että valtioneuvoston päätöksenteko perustuu oikeaan ja todennettuun tietoon ravintoloiden osuudesta koronaviruksen leviämisessä. MaRa on pyytänyt toistuvasti kesästä 2020 lukien eri tavoilla STM:ltä luotettavaa ja todistettua tietoa siitä, kuinka paljon koronavirus on levinnyt ravintoloissa. MaRa ei ole saanut STM:ltä tällaista tietoa. STM:n laatimissa ravintolatoimintaa rajoittavien asetusten perustelumuistioissa on toistuvasti viitattu ulkomaisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat STM:n näkemyksen mukaan sen, että koronavirus leviää erityisesti ravintoloissa. Sen lisäksi perustelumuistiossa on todettu, että tieto ravintoloissa tapahtuneista tartunnoista on huomattava aliarvio ravintolatoiminnan luonteen takia. Tätäkään ei ole perusteltu mitenkään. Tämä on erittäin epätyydyttävä ja tartuntatautilain vastainen asiantila.

Valtioneuvosto on rajoittanut lähes kaksi vuotta ravintolayrittäjien perustuslaissa suojattua elinkeinovapautta ja kajonnut merkittävällä tavalla yrittäjien omaisuudensuojaan sekä rajoittanut merkittävällä tavalla tai jopa kieltänyt työntekijöitä harjoittamasta perustuslain suojaamaa ammattiaan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti tähän asiaan huomiota käsitellessään hallituksen esitystä HE 32/2021 vp. Valiokunta pyysi STM:ää toimittamaan valiokunnalle tietoa siitä, kuinka paljon ravintoloissa on tapahtunut tartuntoja ja erittelemään tartunnat ruokaravintoloiden ja muiden ravintoloiden kesken. Valiokunta ei saanut STM:ltä pyytämiään tietoja. Niinpä valiokunta käytti mietinnössään (Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 9/2021 vp, sivu 4) MaRan valiokunnalle antamassa lausunnossa olleita lukuja, jotka MaRa oli poiminut julkisista lähteistä. 

Valiokunta totesi mietintönsä sivulla 4 seuraavan: ”Suomessa ravitsemisliikkeet olivat suljettuina kevään 2020 aikana ja niiden anniskelu- ja aukioloaikoja sekä asiakaspaikkoja on rajoitettu alueellisesti epidemiatilanteen mukaan syksyllä 2020 ja alkuvuodesta 2021. Hygieniatoimista ja rajoituksista huolimatta tammi—helmikuussa 2021 on selvityksen mukaan todettu ravitsemisliikkeistä alkunsa saaneita laajoja tartuntaketjuja ja altistumistilanteita, joissa lähes kaikki ravitsemisliikkeessä asioineet ovat saaneet tartunnan. Riski on ollut suurin niissä ravitsemisliikkeissä, joissa alkoholin anniskelu muodostaa suuren osan tuloista, mutta tartuntoja on todettu myös pääasiassa ruokailuun keskittyvissä ravitsemisliikkeissä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ravitsemisliikkeissä tapahtuneita raportoituja tartuntoja on yhteensä 515 viikoilla 1—8. Tartuntojen lukumäärän jakaumasta ei kuitenkaan valiokunnalle ole toimitettu tietoa. Kokonaistartuntojen määrä on selityksen mukaan samalla ajalla 21 158. Ravintoloissa todetut tartunnat ovat siten 2,4 % kaikista tartunnoista. Merkittävää osaa tartuntaketjuista ei ole kuitenkaan pystytty jäljittämään.”

Vaikka tartuntojen määrä ravintoloissa olisi kaksinkertainen, ravintoloiden osuus kokonaistartuntojen määrästä olisi vain noin viisi prosenttia. Ruokaravintoloiden osuus ei ole pahimmassakaan tapauksessa paria prosenttia suurempi kokonaistartunnoista. MaRa on kerännyt koko syksyn 2021 julkisista lähteistä tietoja ravintoloissa tapahtuneiden tartuntojen määrästä. Niitä on ollut erittäin heikosti saatavilla. Kun valtioneuvosto määräsi ravintolarajoituksia syksyllä 2021, vain Länsi-Pohjaa koskevassa alueellisen koronakoordinaatioryhmän lausunnossa mainittiin ravintolat tartuntalähteinä. Siinäkään ei mainittu, kuinka paljon tartuntoja on lähtenyt ravintoloista. Minkään muun alueen koronakoordinaatioryhmän lausunnoissa syksyllä 2021 ravintoloita ei mainittu suurimpiin tartunnanlähteisiin kuuluvana.

Valtioneuvosto on asettanut erittäin ankaria rajoituksia ravintolatoimintaan. Niiden seuraukset ovat romahduttaneet yrittäjien, työntekijöiden ja heidän perheidensä talouden. Valtioneuvosto tai STM eivät ole esittäneet minkäänlaista todennettua näyttöä Suomen ravintoloista siitä, kuinka paljon tartuntoja ravintoloista on lähtenyt. Tämä on erittäin epätyydyttävä asiantila yrittäjien ja työntekijöiden perusoikeuksien kannalta. On joka tapauksessa selvää, että ruokaravintoloiden osuus tartunnanlähteenä on vähäinen. Tätä osoittaa sekin, että THL on luokitellut ruokaravintolat vähäisen riskin tiloiksi samalle tasolle kuin elintarvikekaupat, parturit ja kampaamot, joiden toimintaa ei ole rajoitettu millään tavalla koko pandemian aikana.
 

3.2. Tartuntatautilain 58 a §:n sääntelystä

Tartuntatautilain (1227/2016) 58 a §:n ja sen nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella voidaan rajoittaa ravintoloiden asiakaspaikkamäärää, aukioloaikaa ja anniskeluaikaa ja asiakkaiden liikkumista ravintolassa.

Tartuntatautilain 58 a §:n 2 momentin nojalla, jos yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi on välttämätöntä, voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää tarkemmin tietyillä alueilla sijaitsevien ravitsemisliikkeiden asiakkaiden saapumiseen ja oleskeluun, asiakaspaikkojen sijoittamiseen sekä asiakkaiden puhetta peittävän äänentoiston käyttämisen ja musiikin soittamisen rajoittamiseen liittyvistä velvoitteista sekä sisä- ja ulkotilojen asiakaspaikkamäärään liittyvistä vaatimuksista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan rajoittaa sellaisten ravitsemisliikkeiden, joiden pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota yleisölle maksusta elintarvikelaissa tai Ahvenanmaan maakunnan vastaavassa lainsäädännössä tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa alkoholijuomia, asiakasmäärää enintään 67 prosenttia ravitsemisliikkeen suurimmasta asiakas- tai henkilömäärästä, joka on mainittu tilaa tai sen osaa koskevassa alkoholilain (1102/2017) 18 §:ssä tai Ahvenanmaan maakunnan vastaavassa lainsäädännössä tarkoitetussa anniskeluluvassa tai, jos ravitsemisliikkeellä ei ole anniskelulupaa, rakennusten paloturvallisuudesta maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 b §:n nojalla ja rakennuksen käyttöturvallisuudesta mainitun lain 117 d ja 117 k §:n nojalla annettujen säännösten tai Ahvenanmaan maakunnan vastaavan lainsäädännön mukaisesti hyväksytyssä rakennussuunnitelmassa. Muiden ravitsemisliikkeiden asiakasmäärää voidaan rajoittaa enintään 50 prosenttia edellä tarkoitetuissa säännöksissä tarkoitetusta suurimmasta asiakas- tai henkilömäärästä.

Tartuntatilain 58 a §:n 3 momentin nojalla ravitsemisliikkeen on lyhennettävä aukiolo- ja anniskeluaikaa, jos se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi eivätkä ravitsemisliikkeen tilojen ja pintojen puhdistamistoimenpiteet, hygieniaohjeet, asiakaspaikkojen järjestely ja muut toimenpiteet ole riittäviä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Valtioneuvoston asetuksella voidaan tässä momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä antaa tarkempia säännöksiä ravitsemisliikkeen aukioloa kello 18:n ja 5:n välisenä aikana ja anniskelua kello 17:n ja 9:n välisenä aikana koskevista rajoituksista sekä siitä, millaisissa ravitsemisliikkeissä kyseisiä rajoituksia on noudatettava.

Tartuntatautilain 58 a §:n 4 momentissa todetaan, että edellä 2 momentissa tarkoitettu asiakasmäärän rajoitus saa ravitsemisliikkeessä, jonka pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota alkoholijuomia, olla suurempi kuin 50 prosenttia ja muussa ravitsemisliikkeessä suurempi kuin 25 prosenttia ja 3 momentissa tarkoitettu rajoitus saa koskea aukioloaikaa ennen kello 23:a ja anniskeluaikaa ennen kello 22:ta vain, jos tartuntataudin leviämisen estäminen on valtakunnallisesti epidemian nopean kiihtymisen tai muuntuneen viruksen leviämisen uhan vuoksi välttämätöntä ja alueella todetaan muuntuneen viruksen väestöleviämistä tai tautiryppäitä, joiden tartuntaketjuja ei pystytä luotettavasti jäljittämään ja jotka aiheuttavat asiantuntija-arvion mukaan merkittävän riskin uusien tartuntojen leviämiseen alueella. Kyseinen momentti säädettiin lakiin hallituksen esityksellä (HE 32/2021) kevään 2021 ravintolasulun jälkeiseen aikaan. Valtioneuvosto ei ole kantelun kohteena olevaa asetusta antaessaan soveltanut tätä momenttia.

Tartuntatautilain 58 a §:n 5 momentissa todetaan, että edellä 2–4 momentin nojalla säädettyjen rajoitusten on oltava välttämättömiä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi niillä alueilla ja ravitsemisliikkeissä, joita ne koskevat.

Tartuntatautilain 58 b §:n 3 momentin nojalla valtioneuvoston on tarkoin seurattava, ovatko 58 a §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut rajoitusten edellytykset edelleen voimassa. Jos edellytykset eivät enää täyty, on valtioneuvoston viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin 58 a §:n ja siihen liittyvien säännösten kumoamiseksi. Jos 58 a §:n 2–4 momentin nojalla säädetyt rajoitukset eivät enää ole välttämättömiä joillain alueilla tai säädetyssä laajuudessa, valtioneuvoston on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin valtioneuvoston asetuksen muuttamiseksi.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 14/2020) todennut, että sääntelyn alueellinen soveltamisala on merkityksellinen sääntelyn välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden kannalta. Valiokunta korosti, että välttämättömyysedellytysten tulee säädösperusteisesti ohjata päätöksentekoa alueellisesta soveltamisalasta ja ettei rajoituksia voida säätää tai pitää voimassa sellaisilla alueilla, joissa se ei ole tartuntatautitilanteen vuoksi välttämätöntä (PeVL 14/2020 vp, s. 5).

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on ravintolarajoituksia koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössään (StVM 27/2020 vp) todennut, että rajoitukset tulee kohdentaa ravitsemistoimintaan vain niillä alueilla ja siltä osin kuin se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Tartuntatautilain 58 a §:n 2 momentti säädettiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön perustuen lakiin niin, että valtioneuvoston aseuksella voidaan säätää tarkemmin alueellisesti asiakkaiden oleskeluun ja asiakasipaikkojen sijoittamiseen liittyvistä velvoitteista sekä ravintoloiden asiakaspaikkarajoituksista, jos se on yleisvaarallisen tartuntatautilain leviämisen estämiseksi välttämätöntä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut mietinnössään 58 a §:n 2 momenttiin liittyen, että aluekohtaisen tilanteen ja rajoitusten välttämättömyyden arvioinnissa voidaan käyttää apuna esimerkiksi uusien tartuntojen ilmaantuvuuden määrää, positiivisten testitulosten osuutta testatuista, jäljitysten alkuperätietoja sekä yleisvaaralliseen tartuntatautiin liittyvää sairaalahoidon tarvetta alueella. Välttämättömyysarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös lähialueiden ja koko maan tilanne.

MaRa toteaa, että välttämättömyysarvioita ei siis ole voitu tällöinkään tehdä pelkästään alueen ilmaantuvuusluvun perusteella. Huomionarvoista on, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön antamisen aikaan lokakuussa 2020 koronarokotteiden antamista väestöön ei ollut vielä edes aloitettu.   

Tartuntatautilain 58 a §:n 3 momentin nojalla asetuksella voidaan rajoittaa ravitsemisliikkeen aukioloaikaa ja anniskeluaikaa, jos se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi eivätkä ravitsemisliikkeen tilojen ja pintojen puhdistamistoimenpiteet, hygieniaohjeet, asiakaspaikkojen järjestely ja muut toimenpiteet ole riittäviä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Kyseinen säännös säädettiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaisesti lakiin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut, että aukioloaikojen lyhentämisen edellytyksenä on ensinnäkin sen välttämättömyys yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Tällainen tilanne voisi olla käsillä esimerkiksi, jos aukioloaikojen ja mahdollisesti siihen liittyvän anniskelun takia asiakaskontaktit muodostuvat sellaisiksi, että etäisyys- tai hygieniavaatimuksista ei tartuntataudin leviämisen estämiseksi voida enää huolehtia. Lisäksi säännöksessä edellytetään, että siinä luetellut toimenpiteet olisivat riittämättömiä kyseisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Nämä edellytykset säädettäisiin koskemaan myös säännökseen sisällytetyn asetuksenantovaltuuden käyttämistä. Tällöin ne asettavat perusteluvelvollisuuden asetusta säädettäessä. Valiokunta korostaa, että momentissa mainitut kellonajat ovat aikarajoja, joiden puitteissa rajoituksia tulee säätää välttämättömyysarvioinnin pohjalta. Valiokunta toteaa, että 3 momentin sääntelyn nojalla ei edellytetä ravitsemisliikkeen harjoittajilta epidemiologiseen tietämykseen perustuvaa kykyä arvioida ja ennakoida tautitilanteen kehittymistä väestössä. Momentilla on tarkoitus luoda perussäännös ja siihen nojaava asetuksenantovaltuus, jonka nojalla annetut säännökset tarkentavat ravitsemisliikkeen harjoittajaa koskevia velvoitteita.

Hallituksen esityksessä (HE 6/2021) ravintolarajoituksia koskevien tartuntatautilain säännösten voimassaoloaikaa esitettiin jatkettavaksi 30.6.2021 saakka. Sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi asiassa mietinnön StVM 2/2021. Mietinnössään sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy talousvaliokunnan näkemykseen siitä, että kaikkein suurimmat taloudelliset vahingot aiheutuisivat viruksen laajamittaisesta leviämisestä, joten tehokkaat rajoitustoimet mahdollistava lainsäädäntö on tarpeen. Valiokunta pitää myös talousvaliokunnan tavoin tärkeänä, että rajoituksia puretaan heti tartuntatilanteen niin salliessa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut ravintolarajoituksia koskevan sääntelyn yhteydessä, että rajoitukset tulee kohdentaa ravitsemistoimintaan vain niillä alueilla ja siltä osin kuin se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi (StVM 27/2020 vp, s. 4). Välttämättömyysedellytystä tulee arvioida myös liiketoiminnaltaan erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta erikseen samalla alueella. Valiokunta on lisäksi todennut, että punninta tulee tehdä myös kunkin rajoitustoimen osalta erikseen (StVM 27/2020 vp, s. 8). Sääntelymallista johtuu siten valtioneuvostolle perusteluvelvollisuus kunkin rajoitustoimen välttämättömyyden alueellisesta sekä ravitsemisliiketyyppikohtaisesta täyttymisestä. Valtioneuvoston tulee siten arvioida ja perustella asetusta antaessaan kunkin rajoituksen välttämättömyys niillä alueilla ja niissä ravitsemisliiketyypeissä, joita kyseinen yksittäinen rajoitus koskisi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut mietinnössään tartuntatautilain 58 a §:n 4 momenttia säädettäessä, että myös nyt säädettävien tiukempien rajoitusten mahdollisuus pohjautuu vastaavalle rajoitus-, alue- ja ravitsemisliiketyyppikohtaiselle välttämättömyysarvioinnille ja perusteluvelvollisuudelle, koska ne kytkeytyvät kiinteästi 58 a §:ssä säädettyyn rajoitussääntelyyn. Näin ollen myös ehdotettujen tiukempien rajoitusten välttämättömyyttä tulee kunkin rajoitustoimen osalta punnita liiketoiminnaltaan erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta erikseen samalla alueella. Siten kaikkia tiukemman kategorian rajoituksia ei 4 momentin edellytysten täyttyessäkään voida suoraan sellaisenaan täydessä laajuudessa ottaa käyttöön kaikissa saman alueen ravitsemisliikkeissä. Eri rajoitusten tulee olla sekä alueellisesti että eri ravitsemisliiketyyppien osalta pykälässä säädettyjä enimmäisrajoituksia lievemmät, jolleivat enimmäisrajoitukset ole epidemian torjumisen näkökulmasta välttämättömiä.

Valiokunta toteaa mietinnössään (StVM 9/2021), että sen saamasta selvityksestä ei ilmene tarkemmin, millaisissa ravitsemisliikkeissä tartunnat ovat levinneet. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kuitenkin edellytetty, että rajoituksista on säädettävä myös erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta eriytetysti siten, että rajoitukset ovat välttämättömiä juuri niissä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa, että valtioneuvoston tulee myös nyt ehdotettuja tiukempia rajoituksia harkitessaan eriyttää kyseisiä rajoituksia myös eri ravitsemisliikkeiden osalta. Valiokunta toteaa, että tartuntoihin liittyvien riskien hallinnan näkökulmasta merkityksellistä erityyppisten ravitsemisliikkeiden kohdalla on se, miten hallitaan asiakkaiden välisten kontaktien muodostumista. Yleisvaarallisten tartuntatautien epidemioiden leviämisen torjunta perustuu tilastollisiin todennäköisyyksiin sekä riskien ennakolliseen hallintaan. Erityisen merkittävä vaikutus riskikäyttäytymisen näkökulmasta on nautitun alkoholin määrällä.

Valiokunta korostaa, että valtioneuvoston tulee asetuksella säädettävien rajoituksien välttämättömyyttä punnitessaan huomioida, että tällöin toimintamalliltaan ruokailuun keskittyvien ravitsemisliikkeiden riskin voidaan arvioida olevan selkeästi vähäisempi kuin ravitsemisliikkeissä, joiden toiminta perustuu pääsääntöisesti alkoholin nauttimiseen. Näin ollen toimintamalliltaan pääasiassa ruokailuun painottuvien ravintoloiden aukiolo- ja anniskeluaikojen sekä asiakaspaikkamäärää koskevien rajoitusten tulee olla muita väljemmät, jos tartuntatautiriskin välttämisen näkökulmasta tiukoille kellonaikarajoille ei ole perusteita. (Lausumaehdotus 2)

Valiokunta korostaa, että eri ravitsemisliikkeitä koskevaa välttämättömyyspunnintaa varten tarvitaan riittävät tiedot siitä, millaisissa ravitsemisliikkeissä tartunnat ovat hygieniavaatimuksista ja jo toteutetuista rajoituksista sekä muista toimista huolimatta levinneet.

Eduskunta on vastauksessaan (EV 35/2021 vp) antanut lausuman, jossa se edellyttää, että hallitus ottaa lain perusteella annettavissa asetuksissa huomioon eri ravintolatyyppien (ravitsemisliikkeet, joiden pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota maksusta alkoholijuomia sekä muut ravitsemisliikkeet) sekä sisä- ja ulkotilojen erilaiset riskiprofiilit ja vähäriskisempään toimintaan suunnataan kevyempiä aukiolo- ja anniskeluaikarajoituksia. 

Hallituksen esityksessä (HE 73/2021) ravintolarajoituksia koskevien säännösten voimassaoloaikaa esitettiin jatkettavaksi 31.12.2021 asti.

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossaan (PeVL 16/2021) painottanut rajoitusten välttämättömyyden edellytystä. Valiokunta on kehottanut valtioneuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta rajata esimerkiksi alueellista soveltamisalaa maakuntajakoa hienosyisemmin. Mikäli rajoitukset eivät enää ole välttämättömiä jollain alueella tai alalla, valtioneuvoston on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin sääntelyn muuttamiseksi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (StVM 14/2021 vp) todennut, että epidemian kulkuun liittyy väistämättä ennakoimattomuutta. Lyhyeksi määräajaksi säädettyjä rajoituksia mahdollistavien säännösten voimassaoloa on jouduttu useasti jatkamaan epidemian pitkittyessä, eikä epidemian keston pituutta voida vieläkään määrittää, joten valtioneuvostolla ja toimivaltaisilla viranomaisilla tulee valiokunnan näkemyksen mukaan edelleen säilyttää mahdollisuus reagoida rajoituksin epidemian mahdolliseen pahenemiseen. Valiokunta pitää siten ehdotettujen säännösten voimassaolon jatkamista perusteltuna väestön terveyden suojelemisen sekä terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttämisen näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että valtioneuvoston tulee sääntelyä sovellettaessa huomioida asianmukaisesti rokotusten eteneminen ja ilmaantuvuuden lasku sekä arvioida, onko rajoitusten voimassaolon jatkamiselle perusteita rokotustilanne sekä rajoituksista aiheutuvat taloudelliset haitat huomioiden.

Samalla valiokunta kuitenkin korostaa rajoitusten käyttöönoton korkeaa kynnystä. Säännösten voimassaolo ei itsessään merkitse rajoitustoimien käyttöönottoa, vaan valtioneuvostolla sekä toimivaltaisilla viranomaisilla on velvollisuus perustaa rajoitusten mahdollista käyttöönottoa koskevat päätöksensä epidemiatilanteeseen kytkeytyvään välttämättömyyspunnintaan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tartuntatautilain covid-19-epidemian torjumiseen liittyvät väliaikaiset säännökset eivät myöskään ole johdonmukaisia suhteessa tartuntatautilain toistaiseksi voimassa olevien säännösten kanssa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että rajoituksia koskevista säännöksistä ja myös niiden soveltamiskäytännöstä on muodostunut eri toimialojen välillä sekä myös toimialojen sisällä epidemian leviämisen estämisen näkökulmasta epäjohdonmukainen kokonaisuus. Myös talousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota eri toimialojen epäjohdonmukaiseen kohteluun (TaVL 15/2021 vp, s. 4).

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa kuitenkin, että edellä todetuista sääntelymekanismien ja säännösten sisältöjen eroavuuksista huolimatta kaikkia väliaikaisia rajoituksia yhdistävä säädöspohjainen edellytys on, että toimivaltaisella päätöksentekijällä ei ole oikeutta tehdä rajoituspäätöstä ennen välttämättömyyspunnintaa. Rajoitusten erilaiset soveltamisedellytykset luovat vasta perustan sille, että rajoitukset on mahdollista ottaa käyttöön. Rajoituspäätöksiä minkään toimialan osalta ei kuitenkaan ole oikeutta tehdä, jolleivat ne ole välttämättömiä epidemian leviämisen estämiseksi. Valiokunta korostaa, että sääntelymekanismien ja soveltamisedellytysten eroista huolimatta eri viranomaisten on käytettävä välttämättömyyttä arvioidessaan oikeudenmukaisia ja oikeasuhtaisia perusteita toimialasta riippumatta siten, että rajoitukset kohdistuvat epidemian torjunnan näkökulmasta eri toimialoihin johdonmukaisella tavalla. Kaikkia rajoituksia yhdistävän välttämättömyyspunninnan kautta tulee rajoitukset suhteuttaa toisiinsa siten, että niistä muodostuu epidemian leviämisen estämiseksi perusteltu ja oikeasuhtainen kokonaisuus.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että myös perustuslakivaliokunta on covid-19-epidemian torjuntaan liittyvistä esityksistä antamissaan lausunnoissa edellyttänyt rajoituksilta välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta. Oikeasuhtaisuuteen sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan kuuluu, että rajoitukset ovat oikeassa suhteessa tartuntariskiin. Sen lisäksi oikeasuhtaisuus tarkoittaa, että eri toimialoja sekä erityyppisiä tapahtumia, palveluja tai tiloja koskevat rajoitukset ovat keskenään johdonmukaisia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että ravitsemisliikkeitä koskevien rajoitusten kohdalla on lisäksi edellytetty, että erityyppisiä ravitsemisliikkeitä tulee eriyttää siten, että rajoitukset kohdistuvat eri tavoin epidemian torjunnan näkökulmasta erityyppisiin ravitsemisliikkeisiin (PeVL 31/2020 vp, s. 5, StVM 27/2020 vp, s. 4 sekä StVM 9/2021 vp, s. 6–10). Valiokunta korostaa, että myös muita toimialoja koskevat rajoituspäätökset tulee kohdentaa välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuuspunninnalla erityyppisiin toimijoihin eriytetysti nimenomaisesti epidemian torjunnan näkökulmasta. Rajoitusten kohdentuminen on epidemian aikana vaihdellut. Rajoitukset ovat kuitenkin kohdistuneet esimerkiksi tapahtuma- ja kulttuurialaan sekä urheilutapahtumiin epäjohdonmukaisesti suhteessa ravitsemisliikkeisiin. Myöskään sallittujen yleisö- tai asiakasmäärien rajoitukset eivät ole olleet johdonmukaisia suhteessa esimerkiksi tapahtumapaikan tai palvelunantajan tilan kokoon. Rajoitukset eivät siten valiokunnan näkemyksen mukaan ole kohdentuneet epidemian leviämisen estämisen näkökulmasta oikeudenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla toimialojen kesken tai toimialojen sisällä.  Valtioneuvoston lisäksi aluehallintovirastojen sekä liikenne- ja viestintäviraston tulee käyttää harkintavaltaansa siten, että rajoitukset muodostuvat epidemian torjunnan kannalta johdonmukaisiksi suhteessa eri toimialoihin sekä toimialojen sisällä erityyppisiin toimijoihin.

Valtioneuvoston sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten tulee hyödyntää sairaanhoitopiirien alueellisten covid-19-epidemian torjunnan yhteistyöryhmien asiantuntemusta rajoitusten alueellisesta sekä toimialakohtaisesta välttämättömyydestä ja oikeasuhtaisuudesta.

Välttämättömyysarvioinnissa on valiokunnan näkemyksen mukaan huomioitava myös, että tuoreimpien tietojen valossa näyttää siltä, että rokotuskattavuudessa päästään varsin hyvälle tasolle jo kesän aikana. Uusimmat variantit näyttävät voivan levitä entistä tehokkaammin, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan kahden rokotuksen jälkeen suoja niitäkin vastaan on hyvä. Rokotuskattavuuden joutuisa eteneminen asettaa arviot virustartuntojen luomasta terveydenhuoltojärjestelmän kuormituksesta erilaiseen valoon. Vaikka virusmuunnosten leviämistä on vaikea ennakoida, näyttäytyy rokotusten vaikutus ennen kaikkea vakavampien taudinkuvien vähenemisenä, mikä heijastuu myös sairaanhoidon ja tehohoidon kuormitukseen. Näin ollen valtioneuvoston sekä toimivaltaisten viranomaisten tulee valiokunnan näkemyksen mukaan jatkossa seurata ja uudelleenarvioida esimerkiksi ilmaantuvuuslukujen suhteellista merkitystä ja raja-arvoja rajoitusten välttämättömyydelle.

Tartuntatautilain 58 a §:n voimassaolo on päättynyt 31.12.2021, mutta sen voimassaoloa on eduskunnan päätöksellä jatkettu 1.1.2022 alkaen 30.6.2022 saakka. Ravintolarajoituksia koskevien säännösten sisältöön ei ole tullut muutoksia, joten aiemmat lain esitöissä mainitut seikat tulee huomioida myös annettaessa asetuksia, jotka ovat voimassa 1.1.2022 alkaen.

MaRa toteaa, että valtioneuvosto ei ole noudattanut eduskunnan vastauksessa (EV 35/2021 vp) olevaa lausumaa, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa lain perusteella annettavissa asetuksissa huomioon eri ravintolatyyppien (ravitsemisliikkeet, joiden pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota maksusta alkoholijuomia sekä muut ravitsemisliikkeet) sekä sisä- ja ulkotilojen erilaiset riskiprofiilit ja vähäriskisempään toimintaan suunnataan kevyempiä aukiolo- ja anniskeluaikarajoituksia. Valtioneuvosto on asettanut ankarat aukioloaika- ja anniskeluaikarajoitukset tartuntatautilain 58 a §:n nojalla annetulla asetuksella kaikkiin ravitsemisliikkeisiin. Asetuksessa säädettyjä rajoituksia ei asetuksen antamisen aikaan ole pidettävä välttämättömänä missään ravitsemisliikkeissä. Erityisen kohtuuton ja lainvastainen päätös on ruokaravintoloiden kohdalla, joissa on tapahtunut vain vähän tartuntoja ja jotka ovat THL:n riskipotentiaalitaulukon mukaan vähäriskisiä tiloja kuten elintarvikekaupat ja kampaamot, joihin ei ole koko pandemian aikana kohdistettu mitään rajoitustoimia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön (StVM 27/2020 vp) mukaan jäljitysten alkuperätiedot on otettava huomioon rajoitusten välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta harkittaessa. 

MaRa toteaa, että valtioneuvosto on kesästä 2021 alkaen perustanut ravintoloiden rajoitukset yksinomaan alueen koronakoordinaatioryhmien kannanottoihin. Eri alueilla olevien koronakoordinaatiotyöryhmien harkinta on vaihdellut. Jotkut ryhmät ovat ottaneet huomioon muitakin näkökohtia kuin pelkän ilmaantuvuusluvun, kuten rajoitusten erittäin negatiiviset vaikutukset ravintolayrittäjiin, työntekijöihin ja heidän perheisiinsä. Tästä on aiheutunut merkittävä epätasa-arvo maan eri osissa toimivien yrittäjien ja työntekijöiden välillä. Valtioneuvoston tehtävänä on tehdä kokonaisharkinta rajoitustoimien hyödyistä ja haitoista. Tämän tehtävän valtioneuvosto on laiminlyönyt.

 

3.3 Hätäjarrumekanismin kumoaminen ja uusi hybridistrategia koronaepidemian hillitsemiseksi

Hallitus on tiedottanut 2.2.2022 päivittävänsä koronastrategiansa. Hallitus on samalla suositellut, että kaikki kulttuuri-, urheilu- ja tapahtuma-alan yleisötilaisuuksia sekä harrastustoimintaa koskevat kokoontumismäärä- ja asiakaspaikkarajoitukset purettaisiin kokonaan 14. helmikuuta alkaen.

Valtioneuvosto on 10.2.2022 antamallaan päätöksellä kumonnut valtioneuvoston periaatepäätöksen 22.12.2021 valtakunnallisen hätäjarrumekanismin käyttöönotosta COVID-19-epidemian hillitsemiseksi.

Päätösesityksessä todetaan, että epidemiatilanne ja rokotusten eteneminen edellyttävät, että sosiaali- ja terveysministeriö uudistaa hybridistrategian linjaukset ja aiempi toimintasuunnitelma sekä siihen perustuvat päätökset kumotaan. Uudet linjaukset ovat voimassa toistaiseksi.

Hybridistrategian tavoite vuonna 2022 on yhteiskunnan vakauttaminen mahdollisimman avoimeksi, jälkihoidon ja jälleenrakennuksen tukeminen sekä tarkoituksenmukainen varautuminen globaalin pandemian jatkumiseen. Ihmisten omaehtoista koronaterveyden edistämistä tuetaan rokotusten, kotitestauksen edistämisen ja kansalaisviestinnän keinoin. Päätöksenteossa huomioidaan edelleen lapsen edun ensisijaisuuden periaate. Tilanteen niin vaatiessa epidemiatilanteen äkilliseen heikkenemiseen on pystyttävä vastaamaan tarkoituksenmukaisin keinoin. Uudistettujen hybridistrategian linjausten toimeenpano alkaa välittömästi.

Valtioneuvoston hyväksymässä päätöksessä ”COVID-19 - epidemian hillinnän hybridistrategian linjaukset vuonna 2022” todetaan, että rokotuskattavuuden kasvun myötä vakavalle tautimuodolle riskissä olevat henkilöt on yhä paremmin suojattu. Suojan tehostumisen ja uusien virusmuunnosten takia on jatkuvasti arvioitava uudelleen käytössä olevien toimenpiteiden ja keinojen epidemiologista vaikuttavuutta, oikeasuhtaisuutta ja välttämättömyyttä, ottaen huomioon perusoikeuksien toteutuminen.

Linjauksessa todetaan, että merkittävimmät terveysriskit kohdistuvat koko ajan pienenevään rokottamattomaan väestöön ja ihmisiin, joilla syystä tai toisesta ei ole riittävää suojaa taudilta. Tartuntatautilailla pyritään kohdentamaan epidemian välttämättömät torjuntatoimet oikeasuhtaisesti ja vaikuttavasti ja toisaalta varautumaan mahdollisten uusien virusmuunnosten vaikutuksiin, jotta yhteiskunnan kriittiset toiminnot eivät joutuisi uhatuiksi.

Linjauksessa todetaan, että epidemiantorjunta perustuu jatkossa ensisijaisesti ihmisten omaehtoisen terveysturvallisen toimintatavan tukemiseen, tartuntojen vakavien seurausten ehkäisemiseen rokotuksin ja vain välttämättömiltä ja rajatuilta osin tilapäiseen sääntelyyn, mukaan lukien EU:n koronatodistuksen kansallinen käyttö. Koronaturvallisessa arkielämässä korostuvat kattavat rokotukset, kotitestauksen edistäminen ja selkeä kansalaisviestintä kunkin alueen tilanteesta ja toimista. Hybridistrategian toimintasuunnitelmalla tuetaan toimivaltaisia viranomaisia voimassa olevan lainsäädännön mukaisessa tartuntatautien torjunnassa paikallisissa ja alueellisissa erityistilanteissa. Mahdollisten rajoitusten on oltava mahdollisimman rajattuja niin kohteeltaan, sisällöltään, kestoltaan kuin alueeltaan, ja niiden tulisi kohdella eri aloja tartuntojen vaikeasti hallittavan leviämisen ja vakavien seuraamusten riskiin nähden mahdollisimman yhdenvertaisesti.

STM:n ja THL:n yhteisessä infotilaisuudessa 10.2.2022 on kerrottu tarkemmin uuden strategian vaikutuksista. Sen mukaan kulttuuri-, urheilu- ja tapahtuma-alan yleisötilaisuuksia sekä harrastustoimintaa koskevat kokoontumismäärä- ja asiakaspaikkarajoitukset ovat päättymässä 14. helmikuuta alkaen. Asiasta lähetään ohjauskirje alueellisille viranomaisille ja alueiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätökset alueen tilanteeseen ja asiantuntijoiden lausuntoihin perustuen.

Aluehallintovirastot ovat valtioneuvoston suosituksen ja sen hyväksymien uusien linjausten mukaisesti purkaneet kokoontumisrajoituksia tilaisuuksien riskiluokista riippumatta jo ennen ohjauskirjeen antamista. Esimerkiksi Etelä-Suomen aluehallintovirasto on tiedottanut, että kokoontumisrajoitukset kumotaan kokonaan Uudellamaalla 14.2.2022 alkaen. Vastaavia päätöksiä on sen jälkeen tehty muilla alueilla (esim Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 15.2.2022  ja Itä-Savo, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo 15.2.2022).   Kokoontumisrajoituksien purkamisen seurauksena on voitu järjestää myös THL:n riskipotentiaalitaulukossa tarkoitettuja korkean riskin tilaisuuksia.

STM:n uudistettujen hybridistrategian linjausten toimeenpanoa koskevassa 17.2.2022 päivätyssä ohjauskirjeessä todetaan, että valtioneuvosto on periaatepäätöksellään 10.2.2022 kumonnut päätöksen valtakunnallisen  hätäjarrumekanismin käyttöönotosta sekä puoltanut, että sosiaali- ja terveysministeriö tekee päätöksen covid-19-epidemian hillinnän hybridistrategian linjauksista vuonna 2022. Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt päätöksen covid-19-epidemian hillinnän hybridistrategian linjauksista vuonna 2022 (liite) ja ohjaa tällä kirjeellä niiden toimeenpanoon. Uusien linjausten toimeenpano alkaa välittömästi ja ne ovat voimassa toistaiseksi.                                 

Ohjauskirjeessä todetaan, että uudistettujen linjausten mukaan epidemiantorjunta perustuu jatkossa ensisijaisesti ihmisten omaehtoisen terveysturvallisen toimintatavan tukemiseen, tartuntojen vakavien seurausten ehkäisemiseen rokotuksin ja vain välttämättömiltä ja rajatuilta osin tilapäiseen sääntelyyn covid 19- epidemian torjunnan erityisvaltuuksilla Uudistettujen hybridistrategian linjauksien mukaisesti luovutaan epidemian torjunnan laajamittaisista toimista tautitilanteen vakauduttua.

Ohjauskirjeessä todetaan, että jatkossa tartuntatautitilannetta seurataan ja mahdolliset tartuntaryppäät rajataan tartuntatautilain mukaisin perustoimivaltuuksin (testausstrategian mukainen testaus ja vaikuttavasti kohdennettu jäljitystoiminta sekä välttämättömissä kohteissa ja tilanteissa karanteeni- ja eristystoimenpiteet sekä kohdennettu informaatio-ohjaus) paikallisten viranomaisten toimesta nopeasti, kohdennetusti ja tehokkaasti. Erityisesti suojataan haavoittuvassa asemassa olevia. Yksilötasolla korostuu paikallinen ja kohdennettu hoidon turvaaminen sekä haavoittuvassa asemassa olevien suojaaminen – myös yksilötason testaus-, jäljitys- ja –karanteeni/eristystoimin.  Mikäli yksilö- tai väestötason rajoitustoimenpiteet ovat erityistilanteissa välttämättömiä, niiden tulisi olla mahdollisimman rajattuja niin kohteeltaan, sisällöltään, kestoltaan kuin alueeltaankin. Rajoitusten tulisi myös kohdella eri aloja tartuntojen vaikeasti hallittavan leviämisen ja vakavien seuraamusten riskiin nähden mahdollisimman yhdenvertaisesti.

MaRa katsoo, että ravintoloiden toiminnan rajoittamiselle ei ole ollut tartuntatautilain 58 a §:n nojalla enää perusteita eikä ainakaan niin kireinä kuin mitä valtioneuvosto on 11.2.2022 antamallaan päätöksellään tehnyt. Valtioneuvosto päivää ennen asetuksen antamista kumonnut hätäjarrumekanismin ja hyväksynyt uudet yhteiskunnan avaamiseen tähtäävät hybridistrategian linjaukset. 

MaRa toteaa, että ravintoloiden toiminnan ankara rajoittaminen on erityisen kohtuutonta, kun valtioneuvosto on samaan aikaan suosittanut kokoontumisrajoituksien purkamista tilaisuuksien riskitasosta riippumatta. Valtioneuvoston toiminta ei ole ollut uuden hybridistrategian edellyttämällä tavalla yhdenvertaista eri alojen välillä. Ruokaravintoloiden toiminnan rajoittamiselle ei ole ollut vähäisiäkään perusteita.

 

3.4 THL:n lausunto 9.2. valtioneuvostolle ravintoloiden koronarajoituksista

THL on antanut sosiaali- ja terveysministeriölle 9.2.2022 lausunnon epidemiatilanteesta. THL toteaa lausunnossaan, että seurantatieto sekä Suomesta että muualta EU:n alueelta on vahvistanut, että rokotukset eivät väestötasolla vaikuta merkittävästi tartuntojen leviämisen riskiin, vaan rokotetut saavat tartunnan käytännössä yhtä helposti kuin rokottamattomat ja näyttävät myös tartuttavan tautia eteenpäin yhtä herkästi. Rokotukset kuitenkin suojaavat täysin rokotettuja yhä erittäin hyvin vakavilta tautimuodoilta.

THL toteaa, että suuri alttiiden määrä yhdessä omikrontartunnan nopeasti kehittyvän tartuttavuuden kanssa vaikuttavat siten, että tartunnat todennäköisesti käyvät väestön läpi nopeasti – ennemmin muutamissa viikoissa kuin muutamissa kuukausissa. Tarkkaa tietoa tartuntamääristä ei tässä epidemiatilanteessa ole mahdollista saada. THL:n arvion mukaan tartuntahuippu on osalla alueista jo ohitettu.

THL toteaa, että kaikki Suomen sairaanhoitopiirit ja Ahvenanmaan maakunta ovat arvioineet leviämisalueiden tunnusmerkkien täyttyvän alueillaan 9.2.2022. Erikoissairaanhoidon kuormitus on pysynyt useamman viikon samalla, korkealla tasolla, mutta tehohoidon kuormitus on vähentynyt viimeisen kolmen viikon aikana.

Ravitsemisliikkeiden roolista covid-19 epidemian leviämisessä THL toteaa, että Suomessa on aluehallintoviranomaisten mukaan lähes 10 000 anniskelulupaa ja niiden piirissä 3,2 miljoonaa asiakaspaikkaa. THL:llä ei ole käytettävissä ajankohtaisia tietoja tilanteista, paikoista tai tapahtumista, joissa altistumistilanteita tai tartuntoja tapahtuu, eikä ravitsemisliikkeiden toiminnan asiakasmääristä nykyisten voimassa olevien rajoitusten ajalta.

THL toteaa, että ravitsemisliikkeitä koskevia rajoituksia tiukennettiin asteittain loppuvuodesta 2021 ja alkuvuodesta 2022, ja 1.2.2022 alkaen rajoituksia on lievennetty. Nykyisten ravintolarajoitusten vaikutusten arviointi on tämänhetkisessä, nopeasti edenneessä epidemia-aallossa erittäin hankalaa.

THL luokittelee tartuntariskin suuruuden ja leviämispotentiaalin arvioinnin perusteella baarien ja pubien, karaokebaarien ja yökerhojen sisätilat merkittävän riskitason ympäristöiksi, ulkoilma-anniskeluterassit kohtalaisen riskitason ympäristöiksi ja vastaavasti henkilöstöravintolat sekä ruokaravintoloiden sisätilat ja ulkoilmaruokailu-terassit vähäisen riskitason ympäristöiksi: Arvio tapahtumien ja kokoontumisten koronavirukseen liittyvästä riskistä (THL).

Koronapassin käyttöä koskevassa kohdassa THL toteaa, että se pitää tärkeänä mahdollisuutta rajoittaa merkittävän riskin toimintoja, kuten erityisesti alkoholinmyyntiin keskittyviä ravitsemisliikkeitä, koronapassin käytöstä riippumatta.

Johtopäätöksenään THL toteaa seuraavaa:

Sairaaloiden kuormitus on yleisesti pysynyt korkealla, suhteellisen muuttumattomalla tasolla useiden viikkojen ajan. Tilanne on kuitenkin muuttunut tehohoidon osalta, jossa potilasmäärä on kolmen viikon aikana puolittunut. Todettujen tapausten määrä on vuoden alun huippulukemien lähtien vähentynyt, mutta tartuntatilanteen kehittymisen arviointia vaikeuttaa se, että valtaosa tartunnoista ei tätä nykyä tule rekisteröidyksi. Tilanteessa on alueellisia eroja, ja joillakin alueilla sairaalakuormituksen huippu arvioidaan jo ohitetuksi.

Kokonaisuutena THL arvioi, että nykytilanteessa epidemian torjunnassa toiminnan strategisten painopisteiden olisi oltava seuraavia: 1) Rokotusten edistäminen ja toteuttaminen; 2) Väestön ohjeistaminen kotieristykseen oireiden perusteella; ja 3) Aikuisväestön korkean riskin tilanteiden rajoittaminen tartunnan mahdollistamien kontaktien vähentämiseksi, kunnes ylikuormittumisen uhka sairaaloissa väistyy.

THL:n arvio on, että merkittävän riskitason ravitsemisliikkeitä koskevat rajoitukset ovat edelleen tarpeen vähentämään tartuntojen voimakasta leviämistä asiakkaiden keskuudessa, ja siten vähentämään huomattavaa uhkaa ihmisen hengelle ja terveydelle sekä sairaalahoidon kantokyvylle, erityisesti alueilla, joilla sairaalahoidon kantokyvyn arvioidaan olevan vaarassa. Merkittävän riskitason ravitsemisliikkeisiin kohdistuvia rajoituksia tulisi jatkossa lieventää asteittain. Matalan riskin ravitsemisliikkeisiin kohdistuvien rajoitusten purkamisen tulisi olla ensisijaista merkittävän riskin ravitsemisliikkeisiin kohdistuvien rajoitusten purkamiseen nähden.

Harkittaessa rajoitusten lieventämistä tulee ottaa huomioon muut alueilla voimassa olevat rajoitukset. Matalan riskin tapahtumiin ja tilanteisiin kohdistuvien rajoitustoimien purkamisen tai lieventämisen tulisi olla ensisijaista verrattuna merkittävän riskin tapahtumiin ja tilanteisiin, joiden rajoittamisella on merkittävämpi rooli epidemian hillitsemisessä

MaRa toteaa, että THL:n lausunnon perusteella ei voida katsoa välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi tartuntatautilain 58 a §:n nojalla rajoittaa ravitsemisliikkeiden aukioloaikaa, anniskeluaikaa ja asiakaspaikkamäärää siten kuin valtioneuvosto on päätöksellään tehnyt. THL on lausunnossaan pitänyt rajoituksia tarpeellisena ainoastaan merkittävän riskitason ravitsemisliikkeissä.

MaRa korostaa, että THL ei pidä ravintolarajoituksia välttämättöminä edes merkittävän riskitason ravitsemisliikkeiden kohdalla. Tartuntatautilain nojalla aukiolo- ja anniskeluaikaa koskevien rajoitusten on oltava välttämättömiä koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Tämä asettaa kynnyksen huomattavasti korkeammalle kuin se, että rajoitukset katsottaisiin pelkästään tarpeelliseksi.

MaRa toteaa, että rajoitustoimia valmistellut STM on sivuuttanut THL:n lausunnon, kun THL:n kanta ei tue kaavailtuja rajoitustoimia. Koronarajoitustoimia valmistelleen STM:n toiminta ei tältäkään osin noudata hyvän hallinnon ja päätöksenteon kriteereitä. Valtioneuvoston ei olisi tullut hyväksyä STM:n esitystä ravintoloiden ankarien koronarajoituksien jatkamisesta.

 

3.5 Asetuksen perustelumuistiossa esitetyistä väitteistä

Valtioneuvoston asetuksen perustelumuistion (10.2.2022) (jäljempänä muistio) sivulla 5 todetaan, että ravitsemisliikkeisiin liittyvien altistumistilanteiden määrän arviointi on haasteellista. Altistuneiden todellisen määrän arvioidaan olevan raportoitua määrää huomattavasti suurempi, sillä pienempiä altistustilanteita on paljon ja hyvin usein altistuneiksi voidaan nimetä tai tunnistaa vain oman seurueen jäsenet eikä muita, toisilleen tuntemattomia asiakkaita. Sama koskee myös ravitsemisliikkeissä tapahtuneiden tartuntojen määrää, joka on todennäköisesti aliarvio johtuen sekä raportoinnin puutteesta että siitä, että tartunnan lähde jää usein selvittämättä.

MaRa toteaa, että tartuntatautilain rajoitusten välttämättömyyttä koskevassa arviossa keskeistä on tartunnat, ei altistukset. Esimerkiksi ravintoloiden omavalvonnalla, johon sisältyy hygienia- ja etäisyydenpitovelvoitteet, voidaan vaikuttaa siihen, että altistustilanteet eivät johda tartuntoihin. Se millaisessa ympäristössä ja toiminnassa altistuksia tapahtuu, vaikuttaa myös siihen, johtavatko altistukset tartuntoihin. Esimerkiksi THL:n riskipotentiaalitaulukon mukaisissa matalan riskin toiminnoissa riski tartuntojen saamiseen on pieni ja muun muassa ruokaravintolat ovat matalan riskin toimintoja.

Perustelumuistion (sivu 5 mukaan) erityisen riskialttiita ajankohtia tai muita olosuhteita ravitsemisliikkeisässä on haasteellista yksityiskohtaisesti eritellä altistumisten ja tartuntojen aliraportoinnin vuoksi ei pidä paikkaansa. Perustelumuistion mukaan ravintoloissa, kuten muissakin rajatuissa ympäristöissä, tartuntariskiä lisääviä tekijöitä ovat ahtaat, huonosti ilmastoidut sisätilat, kovaääninen puhe ja turvaväleistä lipsuminen.

MaRa ei käy tarkemmin tässä kantelussa läpi perustelumuistiossa esitettyjä erityisen riskialttiuteen vaikuttavia tekijöitä kaikkien ravitsemisliikkeiden ja tyyppien mukaisesti, koska valtioneuvoston ei ole riskialttiudelle antanut mitään merkitystä ja rajoittanut kaikkien ravintoloiden toimintaa yhtä ankarasti. MaRa kuitenkin toistaa tässä aiemmassa kantelussaan olevat seikat ruokaravintoloiden osalta. Se osoittaa, että valtioneuvoston päättämille rajoituksille ei ole ollut vähäisiäkään perusteita ruokaravintoloiden kohdalla.

Ruokaravintoloissa ei ole ahtaita ja huonosti ilmastoituja sisätiloja. Ravintolassa on ruoanvalmistuskeittiön asettamien ilmanvaihtovaatimuksien takia oltava hyvä ilmanvaihto. Ruokaravintoloissa asiakkaat istuvat omissa pöydissään ja tartuntatautilaki velvoittaa huolehtimaan siitä, että asiakaspaikat sijoittuvat riittävän etäälle toisistaan. Ruokaravintoloissa ei ole ahdasta. Ruokaravintoloissa asiakkaat aterioivat ja nauttivat ruokajuomia pöytien ääressä. Jos ravintolassa on musiikkia, se on taustamusiikkia, jota soitetaan pienellä äänenvoimakkuudella. Asiakkaiden on mahdollista keskustella normaalilla äänenvoimakkuudella. Kun asiakkaat istuvat omissa pöydissään ja kontaktit muihin asiakkaisiin ovat tyypillisesti lyhytaikaisia, turvaväleistä lipsumista ei tapahdu. Lisäksi ruokaravintoloissa asiakkaat istuvat omissa seurueissaan valitsemiensa henkilöiden kanssa. Ruokaravintoloissa olosuhteet eivät ole sellaisia, että saman seurueen kesken olisi vaikea kuulla toisten puhetta ulkopuolisen melun takia.[8]

Muistiossa (sivu 5) todetaan, että Suomessa on aluehallintoviranomaisten mukaan lähes 10 000 anniskelulupaa ja niiden piirissä 3,2 miljoonaa asiakaspaikkaa. MaRa toteaa, että suuri asiakaspaikkojen määrä ei lisää tartuntojen riskiä vaan päinvastoin osoittaa, että ravintoloissa on paljon tilaa. Asiakaspaikkamäärä ei tarkoita samaa kuin asiakasmäärä. Esimerkiksi 200 asiakaspaikkaisessa ravintolassa voi olla paikalla 50 asiakasta, jolloin ravintolassa on hyvin väljää.

Muistiossa (sivu 5) todetaan, että ravitsemistoiminnan rajoitusten jatkamisen yhteydessä on otettu huomioon erityisesti se, että maskin käyttö on käytännön syistä kaikissa ravintoloissa haasteellista, kun syödään ja juodaan. Ravintoloissa syöminen ja juominen on toiminnan päätarkoitus ja ruokaa tai juomia nautitaan suuri osa vietetystä ajasta. Suojamaskin käyttöaikaa on siten ravintoloissa tyypillisesti pienempi osuus ajasta kuin esimerkiksi teatterissa.

MaRa toteaa, että perustelumuistiossa mainitut suojamaskin käyttöön liittyvät asiat eivät ole tekijöitä, jotka nostaisivat esimerkiksi ruokaravintoloiden riskipotentiaalia vähäriskisestä toiminnasta muuksi.  Ruokaravintoloissa asiakkaat ja seurueet istuvat omissa pöydissään ja kontaktit muihin asiakkaisiin ovat tyypillisesti ravintolakäynnin aikana lyhytkestoisia. Ruokaravintoloita kuten muitakin ravintoloita koskevat tartuntatautilain yleiset hygieniavelvoitteet ja asiakaspaikkojen riittävästä etäisyydestä huolehtiminen. Suojamaskin käytöllä voidaan toki riskiä edelleen madaltaa.

Muistion sivulla 6–8 on selostettu epidemiatilanteen kehittymistä. Siinä selostetaan tilannetta loppuvuoden 2021 tilannetta ja THL:n silloin antamia lausuntoja yms. Ne eivät ole relevantteja. Asiaa on arvioitava helmikuun 10. päivän tilanteen mukaan huomioiden THL:n antama tuorein lausunto ja uudistettu hybridistrategia, joka korostaa yhteiskunnan avaamista.

Perustelumuistion kohdassa viimeaikaiset muutokset (sivu 8-9) todetaan seuraavaa:  

Koronavirusepidemian tartuntamäärät ovat viime viikkojen aikana saavuttaneet huippunsa ja joillakin alueilla jo laskeneet. Silti päivittäiset tartuntamäärät lasketaan tuhansissa eikä vastaavia lukuja ole esiintynyt koskaan aiemmin pian kaksi vuotta kestäneen epidemian aikana. Uuden koronavirusvariantin on havaittu yhtäältä olevan aiempia variantteja helpommin leviävä, mutta toisaalta sen on todettu aiheuttavan vähemmän vakavia tautitapauksia. Vastaavasti terveydenhuollon kuormitus on aluksi suurten tapausmäärien johdosta lisääntynyt merkittävästi, mutta aivan viime päivinä sen on todettu tasaantuneen ja jopa kääntyneen laskuun. Silti erikoissairaalahoidossa on edelleen noin 350 potilasta, joista noin 30 tehohoidossa.

Rokotuskattavuus on samaan aikaan lisääntynyt ja kun se edelleen lisääntyy, on odotettavissa tautitaakan pienentymistä. Arvioiden mukaan tartuntojen huippuvaihe voi kuitenkin edelleen olla joidenkin viikkojen päässä ja kaikista tehohoidon potilaista koronapotilaita on edelleen noin neljäsosa. Jos terveydenhuollon kuormitus lisääntyy lähiviikkojen aikana esimerkiksi sen vuoksi, että tautiin sairastuu nykyistä enemmän keski-ikäisiä edelleen rokottamattomia ihmisiä, tämä vaikuttaa koko terveydenhuollon toimintakykyyn. Vaikka jotkin tiedot ja kehityskulut viittaavat siihen, että epidemiatilanne on parantumassa, nämä tiedot eivät vielä muuta sitä tosiasiaa, että epidemia on kaikkien aikojen huipun tuntumassa.

STM:n mukaan nämä seikat puoltavat sitä, että ravitsemistoimintaa koskevia merkittäviä rajoituksia on välttämätöntä jatkaa ainakin joitakin päiviä sekä sen vuoksi, että epidemian kulkua koskevaa tietoa on saatava lisää, että sen vuoksi, että epidemian laantumista koskevan trendin pysyvyys voidaan varmista. Toisaalta rajoituksia on tässä tilanteessa jo mahdollista kohdennetusti keventää ilman, että kevennykset johtavat epidemian leviämisen riskin kasvuun. Asteittaisia kevennyksiä puoltaa myös se, että ihmisten käyttäytymiseen ja liikkumiseen liittyviä äkkinäisiä suuria muutoksia samoin kuin rajoitusten nopeasti sahaavaa liikettä on epävarmassa tilanteessa vältettävä.

MaRa katsoo, että STM:n esittämät perustelut ankarien ravintolarajoitusten välttämättömyydelle eivät perustu asiantuntijalaitoksen kuten THL:n antamaan arvioon. STM:n esittämät perustelut merkittävien rajoitusten jatkamiselle eivät täytä tartuntatautilain vaatimusta rajoitustoimien välttämättömyydestä ja oikeasuhtaisuudesta. Epidemian kulkua koskevan tiedon saaminen ei oikeuta ylläpitämään ankaria perustuslaissa suojattuun omaisuudensuojaa, elinkeinovapauteen ja työntekijöiden työnteko-oikeuteen syvästi kajoavia rajoituksia. STM toteaa itsekin, että epidemiaa laantuu. Voimakkaita vain ravintolatoimintaan kohdistuvia rajoitustoimia ei voida tartuntatautilain välttämättömyysharkintaan perustuen ylläpitää trendin pysyvyyden varmistamiseksi.

Perustelumuistion kohdassa ”2.2 Ehdotetut muutokset” todetaan, että valtioneuvostolle esitetään, että kaikissa ravitsemisliikkeissä alkoholijuomien anniskelu olisi lopetettava viimeistään kello 23 ja ravitsemisliikkeen saisi pitää avoinna ravitsemistoiminnan asiakkaille kello 5:stä kello 24:ään. Anniskelu- ja aukiorajoitukset koskisivat samanlaisina sekä anniskelupainotteisia että ruokapainotteisia ravitsemisliikkeitä, vaikka THL on arvioinut tartuntariskin suuremmaksi anniskelupainotteisissa ravitsemisliikkeissä. Kun anniskelu on kuitenkin rajattu klo 23:een ja aukiolo klo 24:ään, jää suuririskisin toiminta, kuten yökerhot vielä rajoitusten piiriin. Ravintolatyypistä riippumatta voidaan arvioida, että ennen klo 24 tapahtuva toiminta on vähäriskisempää kuin klo 24 jälkeen tapahtuva toiminta. Tämän johdosta rajoitukset voivat olla samat kaikissa ravitsemisliikkeissä. Rajoituksia on mahdollista lieventää ehdotetun mukaisesti, koska epidemiatilanne on siltä osin parantunut siten, että rajoittaminen yhtä voimakkaasti ei enää ole välttämätöntä.

MaRa toteaa, että perustelumuistiossa oleva väite, että ravintolatyypistä riippumatta ennen kello 24 tapahtuva toimiva olisi vähäriskisempää kuin klo 24 jälkeen tapahtuva toiminta, ei perustu mihinkään epidemiologiseen tai muuhunkaan selvitykseen (esimerkiksi tartunnanjäljityksestä saadut tiedot). Tällaiselle väitteelle ei saada tukea myöskään THL:n riskipotentiaalitaulukosta. Väite on myös selkeässä ristiriidassa eduskunnan säätämän tartuntatautilain kanssa. Tartuntatautilain nojalla tartuntariskin kannalta oleellista on se, onko kyseessä anniskelupainotteinen vai ei-anniskelupainotteinen ravintola. Riskiin vaikuttaa ravintolatoiminnan luonne ei aukiolo- tai anniskeluajat.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kuvannut mietinnössään (StVm 27/2020) jakoa eri ravintolatyyppien välillä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut mietinnössään seuraavaa:

– Ehdotetussa säännöksessä ravitsemisliikkeet jaotellaan niiden ravitsemistoiminnan luonteeseen liittyen sillä perusteella, pidetäänkö niissä pääsääntöisesti tarjolla nautittavaksi ravitsemisliikkeen tiloissa alkoholijuomia. Tiukemman rajoituksen piirissä oleva ravitsemistoiminta eroaa valiokunnan näkemyksen mukaan koronaviruksen leviämisriskin suhteen olennaisesti sellaisesta ravitsemistoiminnasta, jossa ravitsemisliikkeen toimintamalli perustuu lähtökohtaisesti siihen, että ne myyvät asiakkaille pääasiassa aterioita tai esimerkiksi kahvilatuotteita. Pääasiallisuutta ei valiokunnan näkemyksen mukaan ole tarkoitus arvioida yksistään perustuen esimerkiksi määrälliseen tai taloudelliseen osuuteen myynnistä, vaan punninta tulee tehdä ensisijaisesti ravitsemistoiminnan luonteen perusteella. Siten ratkaisevaa säännöksen soveltamisen kannalta ei olisi esimerkiksi alkoholijuomien osuus liikevaihdosta, vaan olennaista olisi ravintolan toiminnallisuuteen liittyen se, kokoontuvatko asiakkaat kyseiseen ravitsemisliikkeeseen pääasiassa aterioimaan omissa pöytäseurueissaan vai ovatko ravitsemisliikkeet toimintaperustaltaan sellaisia, että niiden pääasiallinen ravitsemistoiminta on alkoholijuomien myyntiä. Viimeksi mainittuihin liittyy usein muun toiminnallisuuden kautta yleisesti laajempaa ihmisten välisten sosiaalisten kontaktien ja fyysisen läheisyyden muodostumista sekä esimerkiksi tanssimista tai laulamista, jotka voivat olla merkityksellisiä tartuntataudin leviämisriskin todennäköisyyden kannalta.

– Koska ratkaisevaa arvioinnin kannalta olisi ravitsemistoiminnan luonne, valiokunta toteaa, että pelkästään se, että maksusta saatavilla pidetään esimerkiksi vähäisessä määrin ruokaa, ei muuta ravitsemistoimintaa pääasiallisesti ruoan saatavilla pitämiseksi. Myöskään yksistään merkityksellistä ei olisi se, millä nimikkeellä ravitsemisliikettä kutsutaan.

– Tiukimman rajoituksen piiriin kuuluisivat valiokunnan näkemyksen mukaan sellaiset ravitsemisliikkeet, jotka toimialalla mielletään käytännössä lähinnä yökerhoiksi, anniskelubaareiksi tai pubeiksi. Pienemmän rajoituksen piiriin kuuluvien ravitsemisliikkeiden ryhmään kuuluisivat sellaiset ravitsemisliikkeet, jotka alalla mielletään käytännössä esimerkiksi ruokaravintoloiksi, pizzerioiksi, hampurilaisravintoloiksi, kahviloiksi tai lounasruokaloiksi.

MaRa huomauttaa, että asetuksen nojalla rajoitusten piiriin jää matalan riskin ravintoloita eli esimerkiksi ruokaravintoloita ja pikaruokaravintoloita.

MaRa toteaa, että ravitsemisliikkeiden anniskeluajan rajoittamiselle klo 23:een ja aukioloajan rajoittamiselle 5–24:een ei ole esitetty perustelumuistiossa hyväksyttäviä tartuntatautilain edellyttämiä perusteita.

Perustelumuistiossa (sivu 14) todetaan, että ravitsemistoiminnan rajoittaminen 19-epidemian leviämisen estämiseksi perustuu niihin kansainvälisiin ja kansallisiin kokemuksiin ja tutkimustuloksiin, että epidemiaa voivat kiihdyttää merkittävästi tilanteet, joissa ihmiset viettävät vapaa-aikaansa pitkään ahtaissa sisätiloissa, joissa on paljon ihmisiä tiiviissä kontaktissa. Tällaisissa tilanteissa yksikin tartuttava henkilö voi altistaa virukselle suuren joukon ihmisiä, joista voi käynnistyä laajoja tartuntaketjuja. Erityisen riskialttiita ajankohtia tai muita olosuhteita ravitsemisliikkeissä on haasteellista yksityiskohtaisesti eritellä altistumisten ja tartuntojen aliraportoinnista johtuen. Vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei tilastoi ravitsemisliikkeissä tapahtuneita tartuntoja tai niissä syntyneitä tartuntaketjuja ravitsemisliikkeen tyypin mukaan, erityisesti myöhäisen illan ja öisen anniskelun yhteydessä riskit ovat realisoituneet laajoinakin tartuntaketjuina.

MaRa toteaa, että tartuntariskiin ravintoloissa kuten muissakin toiminnoissa vaikuttaa toiminnan luonne. Esimerkiksi ruokaravintoloissa asiakkaat eivät vietä aikaa ahtaissa sisätiloissa eivätkä ole tiiviissä kontaktissa toisiinsa. Ruokaravintoloissa on helppoa pitää riittävää etäisyyttä toisiin asiakkaisiin tai seurueiden kohdalla toisiin seurueisisiin, ja kontaktit toisiin asiakkaisiin ovat lyhytaikaisia. Tätä osoittaa sekin, että STM ei pysty toimittamaan todennettua tietoa ruokaravintoloissa tapahtuneista tartunnoista. Sisätilojen ahtaus ja runsaat kontaktit lisäävät tartuntariskiä, mutta näihin asioihin voidaan vaikuttaa muilla keinoin. Anniskeluaikaan ja aukioloaikaan koskevien rajoitusten välttämättömyyttä ei voi perustella tilojen ahtauteen tai lähikontaktien riskeihin liittyvillä tekijöillä. Kaikkiin ravintoloihin kohdistuvat anniskeluaika- ja aukioloaikarajoitukset kohdistuvat myös sellaisiin ravintolatoimintoihin, joissa ei todellisuudessa ole merkittävää tartuntariskiä.

Perustelumuistossa todetaan, että käytännössä lähes kaikille epidemian leviämistä estäville suosituksille, määräyksille ja lakisääteisille rajoituksille on yhteistä se, että epidemiatilanteen niin vaatiessa on tilapäisesti välttämätöntä rajoittaa ihmisten välistä kanssakäymistä ja sosiaalisia kontakteja. Tässä suhteessa ravitsemistoiminnan rajoittaminen ei ole ollut poikkeus, vaan johdonmukainen samaan tavoitteeseen tähtäävä toimi. Se, että suurin osa kanssakäymisen ja sosiaalisten kontaktien rajoituksista on nyt poistettu, ei merkitse sitä, että ravitsemistoimintaa koskevat rajoitukset eivät tämän vuoksi olisi enää välttämättömiä.

MaRa toteaa, että kun uuden hybridistrategian linjausten mukaisesti käytännössä kaikki kokoontumisrajoitukset myös korkean ja kohtalaisen riskin tilanteissa on poistettu ja jäljelle on jäänyt vain 58 d §:n mukaiset päätökset lähikontaktin aiheuttaman riskin vähentämiseksi asiakas- ja osallistujatiloissa. Esimerkiksi Etelä-Suomen aluehallintovirasto on kokoontumisrajoituksia purkaessaan todennut näin:

Etelä-Suomen alueella on edelleen voimassa aluehallintoviraston määräys, joka velvoittaa laajasti erilaisten tilojen käytöstä vastaavia toimijoita ehkäisemään lähikontaktien aiheuttamaa tartuntariskiä. Määräys perustuu tartuntatautilain pykälään 58 d. Mitään toimintaa tiloissa ei ole määräyksen myötä kielletty eikä esimerkiksi tietyn mittaisia turvavälejä edellytetä, vaan määräyksen tarkoitus on tehostaa terveysturvallisuustoimia. Toimija arvioi itse, millaisin toimin tartuntariskiä voi ehkäistä: kyseeseen voi tulla esimerkiksi asiakaspaikkojen väljä sijoittelu, ilmanvaihdon tehostaminen tai kävijöiden tulon porrastaminen. Määräys koskee esimerkiksi liikuntatiloja, kauppoja, kirjastoja ja museoita henkilömäärästä riippuen. Myös yleisötilaisuuksiin käytetyt tilat kuuluvat määräyksen piiriin.

Kuten kantelussa on aiemmin selostettu, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut tartuntatautilain sääntelystä, että rajoituspäätöksiä minkään toimialan osalta ei kuitenkaan ole oikeutta tehdä, jolleivat ne ole välttämättömiä epidemian leviämisen estämiseksi. Valiokunta korostaa, että sääntelymekanismien ja soveltamisedellytysten eroista huolimatta eri viranomaisten on käytettävä välttämättömyyttä arvioidessaan oikeudenmukaisia ja oikeasuhtaisia perusteita toimialasta riippumatta siten, että rajoitukset kohdistuvat epidemian torjunnan näkökulmasta eri toimialoihin johdonmukaisella tavalla. Kaikkia rajoituksia yhdistävän välttämättömyyspunninnan kautta tulee rajoitukset suhteuttaa toisiinsa siten, että niistä muodostuu epidemian leviämisen estämiseksi perusteltu ja oikeasuhtainen kokonaisuus.

MaRa toteaa, että asetuksella määrätyt ravintolatoiminnan näin ankarat rajoitukset eivät ole välttämättömiä ottaen huomioon, että yleisötilaisuudet ja muut asiakas- ja osallistujatilat voivat toimia lähes normaalisti. Ravintolatoiminnan rajoitusten välttämättömyys kytkeytyy myös siihen, millaisia muita rajoituksia yhteiskunnassa ylläpidetään. Rajoitusten välttämättömyyspunnintaan kuuluu myös se, että rajoitukset suhteutetaan toisiinsa siten, että niistä muodostuu epidemian leviämisen estämiseksi perusteltu ja oikeasuhtainen kokonaisuus. Ravintoloiden toimintaa on rajoitettu selkeästi yli sen, mikä tässä tilanteessa on välttämätöntä.

Perustelumuistiossa todetaan, että terveyden ja hyvinvoinnin laitos on aiemmin arvioinut, että mikäli epidemiaa pyritään edelleen hillitsemään siten, että tavoitteena on estää tartuntojen laaja leviäminen keskisuuressa vakavamman sairastumisen riskissä oleviin ikäryhmiin, tulee ensisijaisiin toimiin kuulua juuri ravitsemisliikkeiden toimintaan liittyvien rajoitusten käyttö (erityisesti alkoholin myyntiin  keskittyvät ilta- ja yöaikaan toimivat ravitsemisliikkeet, ts. baarit, pubit, yökerhot ja vastaavat). Tätä puoltaa se, että saadut tiedot viittaavat vahvasti niihin merkittävänä Covid-19-tartunnan riskiympäristönä nuorten aikuisten kohdalla.

MaRa toteaa, että ravintolarajoituksia määrättäessä tulee ottaa huomioon THL:n tuorein asiantuntijanäkemys (9.2.2022) eikä vedota THL:n aikaisempiin lausuntoihin. Tuorein THL:n lausunto ja näkemys on sivuutettu rajoitustoimia määrättäessä.

Muistion kohdassa 4.3 ”Rajoitusten kohdentuminen ravintolatyypeittäin ja -tiloittain” kappaleessa kolme viitataan THL:n aiempaan lausuntoon. Tältä osin MaRa viittaa aiemmin kantelussaan esittämään (sivut 17–18).

Muistiossa (sivulla 18) todetaan, että kun ravitsemisliikkeet olivat 9.3.–18.4.2021 suljettuina, koronavirustartunnat vähenivät 57 %. Ravintolasulkua edeltävällä viikolla (vko 9) tartuntoja ilmeni yhteensä 4 463 ja sulun viimeisellä viikolla (vko 15) enää 1 931. Kaikista rajoitustoimista ravintolasululla näyttää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan olleen kaikkein suurin vaikutus tartuntariskien vähentämiseen. Todennäköisesti tämä on liittynyt erityisesti alkoholin myyntiin sekä ohjelmapalveluita tarjoavien erikoistuneiden baarien, pubien, klubien ja yökerhojen sulkemiseen.

STM toteaa muistiossa (sivu 18), että hygieniatoimista ja rajoituksista huolimatta on silti todettu lukuisia ravitsemisliikkeistä alkunsa saaneita laajoja tartuntaketjuja ja altistumistilanteita, joissa lähes kaikki ravitsemisliikkeessä asioineet ovat saaneet tartunnan. Riski on ollut suurin niissä ravitsemisliikkeissä, joissa alkoholin anniskelu muodostaa suuren osan tuloista. Tartuntoja on todettu myös pääasiassa ruokailuun keskittyvissä ravitsemisliikkeissä.⁹ Ravintolasulun jälkeisenä aikana sekä tartuntoja että joukkoaltistumisia, joissa vähintään 10 henkilöä on voitu tunnistaa ravitsemisliikkeessä altistuneiksi, on raportoitu tapahtuneen sekä ruoka- että anniskeluravintoloissa. Tämän vuoksi ja uuden virusmuunnoksen leviämiskyvyn vuoksi rajoitukset ovat osaltaan välttämättömiä kaikissa ravitsemisliikkeissä, joissa ihmiset siis kohtaavat toisiaan.

MaRa toteaa, että tilanne maalis-huhtikuussa ja keväällä 2021 oli täysin erilainen kuin tammi-helmikuussa 2022. Maaliskuun 11. päivänä Suomessa rokotuksia oli annettu vasta yksi annos 500 000 henkilölle (8,9 prosenttia 16 vuotta täyttäneestä väestöstä).  Huhtikuun 22. päivä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa kerrottiin, että Suomessa ensimmäisen annoksen rokotetta saanut yli 1,3 miljoonaa henkilöä (n. 30 prosenttia 16 vuotta täyttäneestä väestöstä).   Alkukeväästä rokotuksia olivat saaneet vasta iäkkäät ja riskiryhmät. Maalis-huhtikuussa 2021 suurin osa väestöstä on ollut ilman rokotussuojaa, mikä on vaikuttanut myös ravintoloissa tapahtuneiden tartuntojen määrään.

STM:n ja THL:n 10.2.2022 antamassa tiedotteessa on todettu, että Suomessa 9.2. mennessä 18 vuotta täyttäneistä 88,6 prosenttia on saanut vähintään ensimmäisen rokoteannoksen, 86 prosenttia vähintään kaksi ja 58,4 prosenttia kolme rokoteannosta.

MaRa katsoo, että ottaen huomioon väestön korkea rokotekattavuus, joka suojaa erityisesti vakavilta tautimuodoilta, ja se, että valtioneuvosto tai THL eivät ole osoittaneet, että ravitsemisliikkeissä ja erityisesti vähäriskisenä tiloina pidettävissä ruokaravintoloissa olisi tapahtunut paljon tartuntoja väestön rokotekattavuuden lisäännyttyä loppuvuodesta 2021 ja alkuvuodesta 2022 osoittaa, että rajoituksille ei ole lain mukaisia edellytyksiä.

STM:n muistion (sivu 18) mukaan on siis ilmeistä, että herkemmin tarttuva virusmuunnoksen runsastuminen on entisestään lisännyt tartuntariskejä kaikissa ravitsemisliikkeissä ja se lisää riskiä myös liikkeiden ulkotiloissa kuten terasseilla, joissa vietetään runsaasti aikaa, sekä muissa tiloissa missä aikuisväestö kohtaa ja kokoontuu. Tämä arvio on perusteltu erityisesti epidemian pahimmilla alueilla.

MaRa katsoo, että THL lausunnoista tai muustakaan materiaalista ei ilmene mihin tämä ilmeisyysarviointi perustuu. Etenkään ruokaravintoloihin ei liity sellaisia tekijöitä (ahtaat tilat, turvaväleistä lipsuminen yms), jotka lisäisivät tartuntariskiä. Ne ovat THL:n riskipotentiaalitaulukon mukaan vähäriskisiä tiloja.

Asiakaspaikkarajoitusten välttämättömyyden osalta muistiossa (sivu 19) on todettu, että asiakaspaikkarajoitusten oikeasuhteisuuden arvioinnissa on jo aiemmin otettu huomioon se, että koronavirustartunta on levinnyt ryväsmäisesti sekä niissä maakunnissa, joissa tartuntoja on todettu suhteessa enemmän, että niissä maakunnissa, jotka ovat olleet huomattavastikin matalamman ilmaantuvuuden alueita. Tämän vuoksi ihmisten etäisyyden pitämiseen liittyvien velvoitteiden jatkamisen pahimmilla epidemia-alueilla arvioidaan erityisesti muiden rajoitusten purkamisen jälkeen olevan välttämätöntä.

Muistiossa todetaan (sivu 20), että juuri asiakasmääriä koskevien rajoitusten myönteisiä puolia on, että ne koskevat vain sellaisia tilanteita, joissa asiakkaita on nimenomaan liikkeen sisätiloissa paljon ja tiheässä. Joka tapauksessa ne rajoittavat elinkeinon harjoittamista sekä anniskeluvaltaisissa että ns. ruokaravintoloissa vain silloin ja siltä osin kuin tällaista rajoittamista voidaan pitää epidemian leviämisen estämiseksi välttämättömimpänä. Esimerkiksi ruokaravintoloissa, joissa riskit ovat pienemmät, rajoitus koskee vain tilanteita, joissa ravintola olisi lähes täysi. Kaikkia ravitsemisliikkeitä edellä mainituilla alueilla koskevia rajoituksia säädettäessä on otettu huomioon myös se, että ravintolat tarjoavat otollisen ympäristön tartuntaketjujen muuttumiselle yhteisöleviämiseksi (suuri kerralla altistuneiden määrä, tartuntaketjujen jäljitettävyys katkeaa, kun altistuneita ei voida nimetä) sekä se, että kaikki ravintolat voivat nyt vapautua rajoitusten noudattamisesta ottamalla käyttöön koronapassin. Näin toimien epidemian leviämisen riskejä voidaan joka tapauksessa pienentää vastaavasti.

MaRa toteaa, että asiakaspaikkarajoituksen välttämättömyysharkinnassa on otettava huomioon ravintolatoiminnan luonne. Ruokaravintolat eivät voi muodostaa otollista ympäristöä tartuntaketjujen muuttumiselle yleisöleviämiseksi ruokaravintoloiden olosuhteiden takia ja siitä, että asiakkaat istuvat omissa pöydissään ja kontaktit toisiin asiakkaisiin ovat tyypillisesti lyhytaikaisia. Ruokaravintoloissa toiminnan luonteen takia etäisyyksien ylläpitämien muihin asiakkaisiin on helpompaa kuin esimerkiksi yökerhoissa.

Asiakaspaikkarajoituksille ravintoloissa ja erityisesti ruokaravintoloissa ei ole perusteita, koska ravintoloita koskee lakisääteinen (58 a § 2 momentti) velvoite huolehtia siitä, että asiakkaiden saapuminen ja oleskelu järjestetään yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi riittävän väljästi, asiakaspaikat sijoittuvat riittävän etäälle toisistaan ja tartuntariski pidetään ravitsemisliikkeen toiminnassa mahdollisimman pienenä. STM ei ole osoittanut, että yleiset hygienia- ja etäisyydenpitovelvoitteet eivät olisi riittäviä. STM ei ole koko pandemian aikana laatimissaan valtioneuvoston asetusten perustelumuistioissa käsitellyt sitä, miksi yleiset hygienia- ja etäisyydenpitovelvoitteet eivät olisi riittäviä ravintoloissa ja erityisesti ruokaravintoloissa.  

MaRa toteaa, että asiakaspaikkarajoitus voidaan määrätä anniskelu- ja ei-anniskelupainotteisiin ravintoloihin vain, jos se on välttämätöntä. Valtioneuvoston asetuksen perustelumuistiosta tai muusta päätösmateriaalista ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että asiakaspaikkarajoitukset anniskelupainotteisissa tai ruokaravintoloissa olisivat välttämättömiä koronaviruksen leviämisen estämiseksi.

Muistiossa (sivu 20) todetaan, että ihmisten välisten kontaktien ehkäisemisen kannalta on riskialtista, jos aukioloaikojen ja mahdollisesti siihen liittyvän anniskelun takia asiakaskontaktit muodostuvat epidemian leviämisen kannalta relevantisti sellaisiksi, että etäisyys- tai hygieniavaatimuksistakaan ei tartuntataudin leviämisen estämiseksi voida kunnolla huolehtia. Muistion mukaa suomalaisten alkoholinkäyttö on yöaikaan tyypillisesti humalajuomista sekä kodeissa että anniskelupaikoissa. Päihtymys vähentää estoja ja heikentää harkintakykyä, mikä voi johtaa varotoimien, kuten turvavälien ja käsihygienian, laiminlyöntiin. Tämänhetkisen tiedon mukaan kovaääninen puhe ja huutaminen levittävät koronavirusta tehokkaammin kuin rauhallinen puhe. Tartuntariski voi tällaisissa tilanteissa olla suuri, vaikka etäisyys virusta kantavaan ihmiseen olisi useita metrejä.

Muistiossa todetaan, että sen lisäksi, että ihmisten pitkäaikaiseen oleskeluun samoissa sisätiloissa liittyy yleisesti riskejä, erityisesti myöhäisillalla ja aamuyön tunteina ravitsemisliikkeiden aukiolo- ja anniskeluaikaa koskevien rajoitusten tarkoituksena on ollut rajoittaa asiakkaiden altistumisaikaa ja -tapoja sekä sisä- että ulkotiloissa silloin, kun ravitsemisliikkeissä tyypillisesti nautitaan yhdessä alkoholijuomia tai jolloin ravitsemisliikkeen asiakkaat muutoin voisivat olla päihtyneitä. Kun kysymys on alkoholin keskimääräisestä vaikutuksesta ihmisten käyttäytymiseen, vaikutus ei suoranaisesti riipu siitä, onko ravitsemisliikkeen pääasiallinen toiminta tarjota asiakkaille alkoholijuomia vai ei. Ratkaisevampaa on keskimäärin, tarjoillaanko alkoholijuomia asiakkaalle pidempään. Tartuntataudin leviämisen kannalta riskejä voi myös syntyä siitä, että jotkut ravintolat joutuisivat lopettamaan anniskelunsa aikaisemmin samalla, kun asiakkaat voisivat siirtyä jatkamaan alkoholijuomien nauttimista toisiin ravintoloihin.

Muistiossa todetaan, että näiden seikkojen vuoksi alkoholijuomien anniskeluaikoja koskevien rajoitusten säätäminen on tasapainottelua sen suhteen, mitä hyötyjä ja haittoja voi esiintyä erityyppisten ravitsemisliikkeiden ja sisä- ja ulkotilojen rajoitusten erottelun tuloksena. Leviämisvaiheen alueilla ankaria ravitsemisliikkeiden anniskelu- ja aukioloaikaa koskevia rajoituksia pidettiin keväällä 2021 välttämättöminä, mutta epidemiatilanne parantui, eivätkä huomattavat ja laajat rajoitukset olleet alkukesästä enää välttämättömiä.

Muistiossa todetaan, että rajoitusten välttämättömyysarvioinnissa on tässä yhteydessä kiinnitetty huomiota ensinnä siihen, että ravitsemisliikkeiden aukioloajan rajoittamisella on yhteys alkoholijuomien anniskeluaikaan ja niihin tartuntariskeihin, jotka liittyvät alkoholin nauttimiseen yhdessä. Rajoitus koskee nykyisin ainoastaan leviämisvaiheen alueita. Edellä mainitut kasvaneet riskit koskevat tällä hetkellä leviämisalueita ja juuri niiden kohdalla rajoituksia on edelleen pidettävä välttämättöminä ja oikeasuhtaisina.

MaRa toteaa, että valtioneuvoston tulee arvioida riskejä ravintolatyypeittäin eli millaisen riskin alkoholijuomien anniskelu (myöhään) aiheuttaa anniskelupainotteisissa ravitsemisliikkeissä (esimerkiksi yökerhot) ja ei-anniskelupainotteisissa ravintoloissa (ruokaravintolat).

MaRa toteaa, että ruokaravintoloissa ei käytännössä synny tilanteita tai ajankohtia, joissa etäisyys- tai hygieniavaatimuksista ei voisi kunnolla huolehtia.

MaRa toteaa, että muistiossa väitetään virheellisesti, että suomalaisten alkoholinkäyttö on yöaikaan tyypillisesti humalajuomista sekä kodeissa että anniskelupaikoissa. Tämä väite ei pidä paikkaansa ja ruokaravintoloiden osalta ei vähäisissäkään määrin. Ruokaravintolaan tullaan syömään ja aterioinnin yhteydessä voidaan nauttia alkoholijuomia. Ruokaravintoloissa humalajuominen ei ole tyypillistä mihinkään kellonaikaan.  Perustelumuistiossa luodaan täysin perusteeton kuva ravintoloiden ja ruokaravintoloiden riskeistä ja asiakkaiden tyypillisestä käytöksestä siellä.   

Se, että anniskelupainotteiset ravintolat joutuisivat lopettamaan anniskelun aikaisemmin kuin ruokaravintolat ja että osa asiakkaista voisi siirtyä anniskelupainotteisista ravintoloista niiden sulkeutuessa ruokaravintoloihin, ei ole laillinen peruste rajoittaa ruokaravintoloiden toimintaa. MaRa toteaa, että rajoitusten on oltava välttämättömiä juuri niissä ravintolatyypeissä, joita ne koskevat. Vaikka anniskelupainotteiset ravintolat sulkeutuisivat aikaisemmin, se ei nosta ruokaravintoloiden riskitasoa eikä valtioneuvosto ole tätä pystynyt näyttämään. Ruokaravintoloiden toimintaa ei voida rajoittaa pelkkien arvailujen perusteella.

MaRa toteaa, että ruokaravintoloiden rajoituksille ei ole vähäisiäkään perusteita niiden toiminnan vähäisen riskin takia. Samaan aikaan kun rajoitukset puretaan kaikista yleisötilaisuuksista niiden riskitasosta huolimatta etäisyydenpitovelvoitetta lukuun ottamatta (58 d §) ankaria ravintolarajoitustoimia ei voi enää ylläpitää missään ravitsemisliikkeissä. Ravintolatoiminnan voimakkaita rajoituksia, jotka käytännössä estävät yökerhojen toiminnan kokonaan ja pakottaa ne lopettamaan anniskelun klo 23 ja sulkemaan ovensa 24, ei voida koronaviruksen leviämisen estämiseksi pitää välttämättömänä.

STM:n muistiossa todetaan (sivu 21), että ravitsemistoiminnan rajoittaminen covid-19-epidemian leviämisen estämiseksi perustuu kansainvälisiin ja kansallisiin kokemuksiin ja tutkimustuloksiin siitä, että epidemiaa voivat kiihdyttää merkittävästi tilanteet, joissa ihmiset viettävät vapaa-aikaansa pitkään ahtaissa sisätiloissa, joissa on paljon ihmisiä tiiviissä kontaktissa. Kuten edellä todettiin, Suomessakin koronavirustartunnat vähenivät 57 prosenttia sinä aikana, jolloin ravitsemisliikkeet olivat kokonaan suljettuina. Aikaisempien havaintojen perusteella on todettu, että riski tartunnan saamiseen ja altistumiseen on ollut suurin niissä ravitsemisliikkeissä, joissa alkoholin anniskelu muodostaa suuren osan tuloista. Tartuntoja on kuitenkin todettu myös pääasiallisesti ruokailuun keskittyvissä ravitsemisliikkeissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kaikista rajoitustoimista juuri ravintolasululla vaikuttaisi olleen kaikkein suurin vaikutus tartuntariskien vähentämiseen. Rajoitukset eivät enää sulje ravitsemisliikkeiden toimintaa, vaan niillä pyritään mahdollisimman vähäisillä rajoitustoimilla ehkäisemään tehokkaasti epidemian leviäminen pahimmilla alueilla ja siten turvaamaan alueella olevien terveyttä ja henkeä, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuutta.

MaRa on pyytänyt saada tietoonsa yksityiskohtaiset tiedot siitä, kuinka paljon tartuntoja on jäljitetty ravintoloihin ja ruokaravintoloihin, mutta tätä tietoa ei ole annettu (asiaa käsitelty tarkemmin kohdassa 2). Rajoituksien kohdentamisessa on huomioitava, että anniskelupainotteisissa ravintoloissa tapahtuneita tartuntoja ei voi käyttää perustelemaan ruokaravintoloiden toiminnan rajoittamista.

MaRa toteaa, että ruokaravintoloiden toiminnan rajoittamiselle ei ole perusteita ottaen huomioon ruokaravintoloiden toiminnan matala riski. Myöskään anniskelupainotteisten ravintoloihin kohdistuvat rajoitukset eivät ole tartuntatautilain edellyttämällä tavalla välttämättömiä ja oikeasuhtaisia ottaen huomioon uudistettu hybridistrategia, epidemian laantuminen ja rokotteiden antama suoja vakavaa tautia vastaan ja erityisesti se, että rajoitustoimet on muilta aloilta purettu etäisyydenpitovelvoitetta lukuun ottamatta. Välttämättömyyspunnintaan kuuluva kokonaisharkinta ja rajoitustoimien johdonmukainen kokonaisuus ei anna perustetta valtioneuvoston päättämille voimakkaille ravintolatoiminnan rajoituksille.

 

3.6 Koronavirus aiheuttaa sairaalahoitoa rokottamattoman väestön keskuudessa

THL:n ravintolarajoituksia koskevassa lausunnossa valtioneuvostolle (6.10.2021) todettiin, että ravitsemisliikkeissä tapahtuneiden tartuntojen määrä on pysynyt viimeisten viikkojen aikana alhaisena, mikä on todennäköisimmin seurausta niihin kohdistuvista rajoituksista. THL lausui valtioneuvostolle 13.10.2021, että ravitsemisliikkeissä tapahtuneiden tartuntojen määrä on pysynyt viimeisten viikkojen aikana alhaisena, mikä voi liittyä rajoituksiin. 

THL on jättänyt tämän jälkeen lausunnoissaan (20.10.2021[10], 27.10.2021[11] ja 3.11.2021[12] ja edelleen 15.11.2021[13], 20.12.2021, 27.11.2021, ja nyt) valtioneuvostolle mainitsematta sen, että ravintoloissa tapahtuneiden tartuntojen määrä on pysynyt edelleen alhaisena. THL ei ota kantaa tartuntojen alhaiseen määrään ja rajoitusten väliseen yhteyteen. MaRan käsityksen mukaan THL:n lausunnon sisällön muuttaminen johtuu siitä, että syy-seuraussuhdetta rajoituksille ja ravintolassa tapahtuneiden tartuntojen vähäiselle määrälle ei voida osoittaa. 

Faktapohjainen tieto tartunnoista osoittaa, että virus leviää muualla kuin ruokaravintoloissa. Väestön hyvä rokotekattavuus vähentää koronaviruksen leviämistä kaikissa ravintoloissa ja estää ainakin vakavia tartuntoja, kun asiakaskunnasta suurin osa on suojautunut rokotteilla.

Uudistettua hybridistrategiaa koskevissa linjauksissa todetaan, että merkittävimmät terveysriskit kohdistuvat koko ajan pienenevään rokottamattomaan väestöön ja ihmisiin, joilla syystä tai toisesta ei ole riittävää suojaa taudilta. Tartuntatautilailla pyritään kohdentamaan epidemian välttämättömät torjuntatoimet oikeasuhtaisesti ja vaikuttavasti ja toisaalta varautumaan mahdollisten uusien virusmuunnosten vaikutuksiin, jotta yhteiskunnan kriittiset toiminnot eivät joutuisi uhatuksi.

MaRa katsoo, että asetusta annettaessa koronavirusepidemia on muuttunut rokottamattomien epidemiaksi ainakin vakavan taudinmuodon osalta. Tartuntojen ja sairaalahoitoon joutuneiden potilaiden määrän perusteella ei ole enää välttämätöntä ja oikeasuhtaista rajoittaa ravintolayritysten, yrittäjien ja työntekijöiden perustuslaillisia oikeuksia näin voimakkaasti varsinkin, kun muilla aloilla voimakkaat rajoitustoimet on purettu. Rokottamattomien riskillä saada tartunta ei voida perustella ravintolatoiminnan rajoituksia. Suurin osa tartuntatapauksista ja sairaalahoitoon joutuneista on rokottamattomia.

Viruksen ei ole osoitettu leviävän ruokaravintoloissa. Niiden toiminnan rajoittaminen on ilmiselvästi ollut jo pitkään tartuntatautilain vastaista.

 

3.7 Yhteenveto ravintolarajoituksista

Ravintoloita koskevien rajoituksien säätäminen tartuntatautilain 58 a §:n nojalla ei ole tarkoituksenmukaisuusharkintaa vaan laillisuusharkintaa. Valtioneuvoston tulee tarkoin noudattaa lakia rajoituksista päättäessään.

MaRa katsoo, että tartuntatautilain 58 a §:n nojalla ei ole ollut välttämätöntä ja oikeasuhtaista määrätä ravintolatoimintaa koskevia erityisiä rajoituksia ravintoloiden aukioloaikaan, anniskeluaikaan, asiakaspaikkamäärään ja vaatimalla jokaiselle asiakkaalle omaa istumapaikkaa pöydän tai muun tason ääressä ravintoloiden sisätiloissa. Ravintoloihin kohdistetut aukioloaika- ja anniskeluaikarajoitukset ovat joka tapauksessa olleet liian kireitä ja ruokaravintoloihin kohdistetuille rajoituksille ei selkeästi ole ollut mitään perusteita.

Rokottamattomien saamilla tartunnoilla ja sairaalahoidolla ei voi perustella kireitä ravintolarajoituksia. STM ei ole lukuisista pyynnöistämme huolimatta toimittanut todennettua tietoa ruokaravintoloissa tapahtuneista tartunnoista.

MaRa toteaa, että valtioneuvosto on kesästä 2021 alkaen perustanut ravintoloiden rajoitukset yksinomaan alueen koronakoordinaatioryhmien kannanottoihin. Eri alueilla olevien koronakoordinaatiotyöryhmien harkinta on vaihdellut. Jotkut ryhmät ovat ottaneet huomioon muitakin näkökohtia kuin pelkän ilmaantuvuusluvun, kuten rajoitusten erittäin negatiiviset vaikutukset ravintolayrittäjiin, työntekijöihin ja heidän perheisiinsä. Tästä on aiheutunut merkittävä epätasa-arvo maan eri osissa toimivien yrittäjien ja työntekijöiden välillä. Valtioneuvoston tehtävänä on tehdä kokonaisharkinta rajoitustoimien hyödyistä ja haitoista. Tämän tehtävän valtioneuvosto on laiminlyönyt.

THL:n riskipotentiaalin arviointitaulukossa ruokaravintolat on luokiteltu vähäisen riskin tiloiksi. Valtioneuvoston päätös rajoittaa voimakkaasti myös ruokaravintoloiden toimintaa ei ole tartuntatautilain, eduskunnan lausuman ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöjen mukainen.

MaRan näkemyksen mukaan on selvää, että erittäin ankarien ja ravintolayritysten ja työntekijöiden perustuslaillisia oikeuksia loukkaavien ravintolarajoitusten määrääminen asetuksessa määrätyille alueille helmikuun 2022 loppuun saakka on ilmeisen epäjohdonmukaista rajoitustoimien kokonaisuus huomioiden. Asiakas – ja osallistujatiloista on purettu tilojen sulut (58 g §) ja voimaan on jäänyt vain yleiset hygieniavelvoitteet (58 c §) ja lähikontaktin aiheuttaman tartuntariskin ehkäisemisvelvoitteet (58 d §). Yleisötilaisuusrajoituksia (58 §) on valtioneuvoston hyväksymän hybridistrategian ja suosituksen nojalla purettu yleisötilaisuuksien riskipitoisuudesta riippumatta. Asetuksella 11.2.2022 määrätyt kireät ja ravintolayrittäjien elinkeinovapauteen ja työntekijöiden työnteko-oikeuteen syvästi käyvät rajoitukset eivät ole välttämättömiä eivätkä oikeasuhtaisia tartuntataudin leviämisen estämiseksi.

 

Kunnioittavasti,

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry

                                   

Timo Lappi                                              Kai Massa    

toimitusjohtaja                                         lakimies

 

 

[1] https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f8079135e

[2] Asetusta annettaessa leviämisalueita ovat olleet Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Lapin ja Ahvenanmaan maakunta

[3] Ahvenanmaan maakunnassa olevien ravitsemisliikkeiden asiakaspaikkamäärää ei rajoiteta

[4] https://valtioneuvosto.fi/-/10616/hallitus-paivittaa-koronastrategiansa-rajoituksia-puretaan-asteittain-tautitilanne-huomioiden

[5] https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Documents/TaVL_29+2021.pdf

[6] https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2021-AK-396596.pdf

[7] https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/StVM_25+2021.pdf

[8] Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tartuntatautilain 58 a §:n 4 momenttia säädettäessä todennut mietinnössään, että jos saman seurueen kesken on vaikea kuulla toisten puhetta ulkopuolisen melun vuoksi, lisääntyy riski asiakkaiden etäisyyksien pienenemisestä sekä puheen voimakkuuden lisääntymisestä. Asetuksella voidaan siten tarkemmin säädettävin tavoin ehkäistä esimerkiksi äänentoistoon ja kovaäänisiin musiikkiesityksiin sekä karaokelaulamiseen liittyviä tartuntariskejä

[9] STM ei ole lukuisista pyynnöistä huolimatta toimittanut tietoa siitä, kuinka paljon tartuntoja on todennettu tapahtuneen ruokaravintoloissa eikä siitä, kuinka monessa ruokaravintolassa tällaisia tartuntaketjuja on ollut.   

[10] https://valtioneuvosto.fi/delegate/file/96508

[11] https://valtioneuvosto.fi/delegate/file/96710

[12] https://valtioneuvosto.fi/delegate/file/96922

[13] https://valtioneuvosto.fi/delegate/file/97308