Sosiaali- ja terveysministeriölle
Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi alkoholilain muuttamisesta (VN/1531/2024)
Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut luonnoksen hallituksen esitykseksi alkoholilain muuttamiseksi. Esitys sisältää ehdotukset alkoholin etämyyntiä, alkoholin toimituksia ja alkoholin markkinointia koskevista säännöksistä. Hallitus tulee peruuttamaan syksyllä 2024 eduskunnalle annetun hallituksen esityksen (HE 173/2024) ja antamaan uuden hallituksen esityksen, jonka luonnoksesta pyydetään nyt lausuntoja. HE-luonnoksessa on huomioitu eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja talousvaliokunnan antamat lausunnot koskien hallituksen esitystä (HE 173/2024).
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä MaRa) esittää lausuntonaan seuraavaa:
1. Alkon monopolille ei ole enää perusteita
Hallituksen esitysluonnos osoittaa suomalaisen alkoholipolitiikan kaksinaismoraalisuuden. Ulkomailla toimiville verkkokaupoille annettaisiin oikeus myydä jopa 80-prosenttisia alkoholijuomia kuluttajan kotiin toimitettuna. Suomessa toimivat ravintolat voisivat myydä enintään 8-prosenttisia käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia kuluttajan kotiin toimitettuna.
Kuluttajat ostavat ulkomaisista verkkokaupoista tavallisesti useita (kymmeniä) litroja alkoholijuomia, kun suomalaisesta ravintolasta ostettaisiin kuluttajan kotiin toimitettavan ruoan ohessa pullo tai kaksi viiniä tai olutta. On selvää, ettei ulkomaisten verkkokauppojen ja ravintolasta kotiin toimitettavien alkoholijuomien sääntelyn eroa voida perustella alkoholihaittojen vähentämisellä. Jopa 80-prosenttinen useita litroja sisältävä ostos ulkomaisesta verkkokaupasta aiheuttaa enemmän alkoholihaittoja kuin kotimaisesta ravintolasta ostettu ruoan kanssa nautittava alkoholijuoma.
Jos esitys toteutetaan, alkoholin kulutus siirtyy yhä enemmän ulkomaisiin verkkokauppoihin, jolloin kotimainen alkoholielinkeino ja sen tavarantoimittajat menettävät myyntiä, työntekijät työpaikkoja ja valtio suuren määrän erilajisia verotuloja.
Valtio yrittää paikata näin menetettyjä verotuloja ja valtion talouden aukkoja korottamalla alkoholijuomaveroja. VM:n tuoreen ehdotuksen mukaan viinin ja muiden käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien, kuten siiderien, valmisteveroa korotettaisiin keskimäärin noin yhdeksällä prosentilla. Korotus kohdistettaisiin alkoholipitoisuudeltaan yli 2,8-tilavuusprosenttisiin juomiin. Kotimaisen alkoholielinkeinon kilpailukyky heikkenee edelleen, kun alkoholijuomaveroa korotetaan. Alkoholin verotus suomalaisissa ravintoloissa on jo ennen VM:n esittämään korotustakin EU-maiden kireintä (liite). On selvää, ettei valtio saa läheskään kaikkia verotuloja ulkomaisista verkkokaupoista ostetusta alkoholista. Suomen verojen kiertäminen onkin yksi suurimmista motiiveista ostaa alkoholijuomia ulkomaisista verkkokaupoista.
Hallituksen esitys perustuukin EU-oikeuden keskeiseen periaatteeseen, ettei muiden EU-maiden yrityksiä voida syrjiä suomalaisiin yrityksiin nähden. EU-lainsäädäntö ei estä syrjimästä kotimaisia toimijoita. Näin hallitus on esityksessä menetellytkin asettaessaan kotimaiset toimijat selvästi heikompaan asemaan ulkomaalaisiin toimijoiden nähden. On mahdotonta ymmärtää tällaisen toiminnan motiiveja, kun samanaikaisesti suomalaiset yrittäjät menettävät myyntiä, työntekijät työpaikkoja ja valtio verotuloja.
Hallitus ripustautuu Alkon monopolin varjeluun tilanteessa, jossa monopolia ei voida enää ylläpitää. Esillä oleva hallituksen esitys on oivallinen esimerkki tästä.
MaRa esittää, että Alkon monopoli puretaan ja Suomessa siirrytään muiden EU-maiden kanssa samanlaiseen sääntelyyn. Vähimmäisvaatimuksena on, ettei suomalaisia alkoholia myyviä yrityksiä aseteta heikompaan asemaan ulkomaalaisiin yrityksiin nähden.
2. Ravintola-anniskelusta ja ravintoloiden ahdingosta
Alkoholin anniskelun osuus kokonaiskulutuksesta on alentunut 25 vuodessa 20 prosentin tasolta 10 prosentin tasolle. Matkustajatuonnin osuus on noussut vastaavana ajankohtana voimakkaasti. Kun suomalaiset voisivat jatkossa alkoholijuomia ulkomaisista verkkokaupoista, anniskelun määrä vähenisi edelleen. Häviäjiä ovat erityisesti ravintola-ala ja sen työntekijät sekä valtio veronsaajana.
Vielä 2000-luvun alussa alkoholin osuus ravintolamyynnistä oli 50 prosenttia. Nykyisin se on enää 31 prosenttia. Alkoholin myynnin merkitys onkin ravintola-alalle paljon suurempi kuin vähittäiskaupoille. Alkoholin myynnin jyrkkä lasku ravintoloissa on heikentänyt merkittävästi ravintoloiden kannattavuutta. Samanaikaisesti matkustajatuonti on kasvanut ja erilaisia lieveilmiöitä on syntynyt paikkaamaan kysyntää tilanteessa, jossa alkoholin hinta on nostettu verotuksella ravintoloissa niin korkeaksi, etteivät asiakkaat halua maksaa tällaisia hintoja.
Noin 20 vuoden kuluessa on syntynyt satoja tilausravintoloita, joihin asiakas voi tuoda omat alkoholijuomat, tavallisimmin ulkomailta hankitut. Kun yrittäjä ei hae anniskelulupia, alkoholilakia ei tarvitse noudattaa eivätkä viranomaiset valvo toimintaa. Tällaisen ravintolatoiminnan yleistyminen on hävittänyt satoja anniskeluluvalla toimivia ravintoloita, etenkin pienemmistä kunnista.
Ravintoloiden taloudellinen ahdinko on nyt suurempi kuin aiemmin 2000-luvulla koronarajoitusaikaa lukuun ottamatta. Ravintola-anniskelun arvonlisäveron alentaminen 14 prosenttiin ja viinien ulosmyynnin salliminen olisivat hyviä keinoja elvyttää ravintolatoimintaa. Ravintola-anniskelu toisi alemmallakin arvonlisäveroprosentilla enemmän verotuloja kuin kaupasta ostettu vastaava alkoholijuoma, puhumattakaan matkustajatuodusta tai ulkomaisesta verkkokaupasta hankitusta alkoholijuomasta. Ravintola-anniskelun toisi selvästi enemmän myös työpaikkoja, sillä noin 70 prosenttia alkoholielinkeinojen työpaikoista on ravintoloissa.
MaRa esittää, että anniskelun arvonlisävero alennetaan 14 prosenttiin samalle tasolle kuin ravintolaruoka.
3. Ravintoloiden oikeus viinien vähittäismyyntiin
Ravintoloiden tilanteen parantaminen edellyttää, että alkoholin vähittäismyyntimonopoli puretaan.
Alkoholin saatavuutta parantaneet alkoholilain muutokset, ensin 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin ja tällä hallituskaudella toteutettu vähittäismyynnin prosenttirajan nosto 5,5 prosentista 8 prosenttiin eivät ole johtaneet alkoholijuomien kulutuksen lisääntymiseen STM:n tai THL:n ennusteista huolimatta. Päinvastoin alkoholijuomien kulutus on vähentynyt.
Asianajaja Mikko Alkion ja kilpailuoikeuden professori Petri Kuoppamäen kirjassa ”Valtion rypäleet” esitetään selkeä malli vähittäismyyntimonopolin asteittaisesta purkamisesta. Kirjassa ehdotetaan, että ravintoloille ja erityisille viinikaupoille annettaisiin oikeus myydä enintään 18 prosenttista viiniä (myös marja- ja hedelmäviinit) ulos klo 21.00 asti. Ravintola voisi antaa asiakkaalle mukaan ruokailun yhteydessä avatun viinipullon klo 21.00 jälkeen klo 24.00 asti.
Selvityshenkilö Antti Neimala esitti myös raportissaan vähittäismyynimonopolin purkamisesta, niin että ravintolat saisivat oikeuden viinien vähittäismyyntiin. Hän myös katsoi, etteivät alkoholihaitat kasvaisi tämän takia.
Ravintoloiden viinien vähittäismyyntioikeudesta hyötyisivät käsityövaltaiset (kotimaisista) raaka-aineista ruoka-annoksia valmistavat korkeatasoiset ravintolat, joiden kannattavuus on heikko. Joillakin on omaa tuontia ja/tai pientuottajien viinejä valikoimassaan.
Viinien vähittäismyyntioikeudesta hyötyisi myös meren rannikolla ja suurilla järvillä sekä matkailukeskuksissa ravintolatoimintaa harjoittavat yritykset, joiden asiakkaina ovat matkailijat, mökkiläiset ja veneilijät. Näillä alueilla Alkoja on vähän ja varsinkin kesämatkailussa sesonki on erittäin lyhyt.
Viinien ulosmyyntioikeudesta hyötyisi myös harvaanasuttujen seutujen liikenneasemat, joista on tullut kyläkeskuksia. Liikenneasematoimiala on kohdannut iskuja toisensa perään ja useita liikenneasemia on lopettanut tai toiminta uhkaa loppua. Jos liikenneasema sulkee ovensa, paikkakunnalta voi hävitä sen ainoa ravintola. Viinien vähittäismyyntioikeus olisi tärkeä lisätulo ja turvaisi palvelujen säilymisen.
MaRa esittää, että hallitus valmistelee pikaisesti alkoholilain muutoksen, jossa enintään 18 prosenttisten viinien (sis. hedelmä- ja marjaviinit) ulosmyyntioikeus sallittaisiin anniskelupaikoille. Anniskelupaikkojen luvanvaraisesta vähittäismyyntioikeudesta on säädetty alkoholilain 17 § 1 momentin 3-kohdassa, joten muutos on helppo toteuttaa myös lakiteknisesti. Muutos ei lisää alkoholihaittoja.
4. Alkoholin etämyynti
Vuoden 2017 alkoholilain uudistuksessa (1102/2017) etämyyntiä koskeva oikeustila jäi epäselväksi. Hyväksyessään alkoholilain eduskunta edellytti, että hallitus selvittää etämyyntiä koskeva säännökset ottaen huomioon unionin oikeuden vaatimukset sekä korkeimman oikeuden tuleva ratkaisu niin sanotussa Visnapuu-ratkaisussa. Lisäksi eduskunta edellytti, että valmistelussa otetaan huomioon EU-oikeudellisten reunaehtojen ohella erityisesti se, että etämyyntiä koskeva ratkaisut eivät vaaranna laissa säädetyn vahvuusrajan ylittävien alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeuden säilyttämistä eivätkä suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuutta ulkomaisiin kilpailijoihin nähden.
Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaan hallitus uudistaa alkoholipolitiikkaa vastuullisesti eurooppalaiseen suuntaan ja jatkaa vuonna 2018 tehtyä alkoholilain kokonaisuudistusta. Hallitusohjelman mukaan selkiytetään vallitseva epäselvä tulkinta yksiselitteiseksi siten, että suomalaisilla on oikeus ostaa etämyyntimenettelyn kautta alkoholia toisissa EU-maissa toimivilta yrityksiltä.
Hallitusohjelmassa todetaan myös, että hallituksen tavoitteena on reilun ja avoimen kilpailun edistäminen. Markkinoiden avaamista jatketaan määrätietoisesti ja vastuullisesti. Luodaan edellytyksiä kotimarkkinoiden kasvulle sekä suomalaisten hyvinvoinnin ja vapauden lisääntymiselle. Hyöty paremmin toimivasta kilpailuista tulee erityisesti kuluttajalle, suomalaisille.
MaRa pitää hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti kannatettavana, että alkoholin etämyyntioikeus selkeytetään. Reilun ja tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi alkoholin etämyyntiä tulee koskea samat säännöt kuin kotimaan vähittäismyyntiä. Alkoholilaissa ei tule suosia ulkomaille sijoittautuneita alkoholijuomia myyviä yrityksiä ja syrjiä kotimaassa toimivia yrityksiä.
Syksyllä 2024 annettuun hallituksen esitykseen (HE 173/2024) ei sisältynyt etämyyntiä koskevia säännöksiä. Komissio antoi Suomelle huomautuksen (16.12.2024). Komissio totesi, että vaikuttaa perusteettomalta ja mahdollisesti syrjivältä lykätä ulkomailta tapahtuvan etämyynnin oikeudellisen aseman selventämistä samalla kun vahvistetaan selkeä järjestelmä kotimaisten vähittäismyyjien verkkomyynnille ja toimituksille.[1] Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut etämyyntiä koskevat säännökset komission huomautuksen jälkeen.
Hallituksen esitysluonnoksessa olevan määritelmän mukaan alkoholijuoman rajat ylittävällä etämyynnillä tarkoitetaan myyntiä, jossa Suomeen sijoittautunut yksityishenkilö, joka ei harjoita itsenäistä taloudellista toimintaa, on ostanut toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta kulutukseen luovutettuja alkoholijuomia, jotka myyjä tai joku tämän puolesta suoraan tai välillisesti lähettää tai kuljettaa Suomeen (3 § 1 momentti 19-kohta). Määritelmä pohjautuisi valmisteverotuslaissa tarkoitettuun etämyynnin määritelmään, joka koskee toisesta EU-maasta Suomeen tapahtuvaa etämyyntiä.
Lain soveltamisalaa koskevassa säännösehdotuksessa todetaan, että mitä tässä laissa säädetään rajat ylittävästä etämyynnistä ja etäostosta, sovelletaan myös kolmansista maista ja ETA-maista tapahtuvaan rajat ylittävään etämyyntiin.
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan laissa siis säädettäisiin yksiselitteisesti suomalaisille oikeus ostaa etämyyntimenettelyn kautta alkoholia toisista EU:n jäsenvaltiosta, ETA-maista ja kolmansista maista. Etämyynnissä voisi ostaa enintään 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia.
Ehdotuksen mukaan alkoholilain mukainen etämyyntisääntely ulotettaisiin koskemaan yksityishenkilöiden tekemien kuluttajan roolissa omaan käyttöönsä tarkoitettujen alkoholitilausten lisäksi myös esimerkiksi yritysten ja muiden oikeushenkilöiden tai yksityisten elinkeinonharjoittajien ulkomailta tekemiä alkoholiostoja sellaista toimintaa varten, johon ei edellytetä alkoholilaissa tarkoitettua lupaa.
Etämyytyjen alkoholijuomien toimitus Suomessa olisi kotimaisten alkoholitoimitusten tapaan mahdollista vain alkoholin toimitusluvalla. Alkoholin toimitusta käsitellään jäljempänä lausunnon kohdassa 6.
Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että esityksellä olisi negatiivisia vaikutuksia markkinoiden toimivuuteen, sillä esitys kohtelisi kotimaan ja ulkomaan toimijoita eri tavalla. Sääntelyn osalta nähdään myös riskinä, että ohjaisi myös suomalaisia yrityksiä siirtämään toimintojaan ulkomaille, kuten Baltian maihin, jotta yritys voisi myydä tuotteittaan suomalaisille asiakkaille vähittäismyyntimonopolin ohi. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan esitys voi heikentää Suomen houkuttelevuutta alkoholielinkeinoon liittyvän yritystoiminnan sijaintipaikkana.
Ehdotetun sääntelyn nojalla ulkomaiset toimijat voisi etämyydä ja toimittaa Suomeen ilman vähittäismyyntilupaa ja vähittäismyyntimonopolin ohi 80 prosenttista alkoholijuomaa. Ravintola tai muu vähittäismyyntiluvanhaltija voisi myydä ja toimittaa asiakkaalle vain enintään 5,5 prosentin vahvuista juoma tai enintään 8 prosentin vahvuista juomaa (valmistustaparajoitus). MaRa toteaa, että kyseessä on räikeä kilpailuvääristymä. Ehdotettu sääntely on hallitusohjelman ja siinä olevan reilun kilpailun edistämisen periaatteiden vastainen. Hallituksen esitysluonnokselle on mahdotonta löytää talouteen, työllisyyteen tai alkoholihaittojen torjumiseen liittyviä perusteluita.
Esityksessä ei rajoiteta mitenkään ulkomailta ostetun alkoholijuoman määriä, joten kuluttaja voisi ostaa ulkomailta satoja litroja 80-prosenttista alkoholia. Tällaiselle alkoholijuomalle on olemassa myös toimivat jälkimarkkinat Suomessa.
Ulkomailta ostetun alkoholijuoman määrä tulisi lisääntymään ja kotimaasta ostetun alkoholijuoman määrä vähenemään. Tästä kärsisi kotimainen alkoholielinkeino, ravintola-ala ja niiden työntekijät sekä valtio veronsaajana. Etämyynnin salliminen esitetyssä muodossaan johtaisi aktiiviseen markkinointi- ja myyntitoimintaan ulkomaisilta toimijoilta suomalaisille kuluttajille. Jos etämyyjät voisivat myös myydä vähittäismyyntimonopolin ohi alkoholijuomia suomalaisille kuluttajille, vähittäismyyntimonopolin ylläpitämiselle ei ole enää hyväksyttäviä perusteita.
Mitä enemmän alkoholin ulkomaisen verkkokaupan lisääntyy, sitä enemmän alkoholiveroja jää maksamatta. Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että etämyynnin kattava valvonta on haastavaa ja edellyttäisi merkittävästi resursseja, joten veronkiertoon puuttuminen voi olla haastavaa. Jatkossakin osa ulkomaisista etämyyjistä pyrkisi kiertämään verovelvollisuuttaan esimerkiksi häivyttämällä omaa osuuttaan kuljetuksen järjestämisessä ja siten esittämällä tilanteen etäostona. Merkittävä osa verkko-ostajista voisi siis päätyä tekemään ostokset hinnaltaan halvemmista, verot kiertävistä lähteistä. Verkko-ostamisen houkuttavuutta voisi lisätä myös tieto siitä, että myös väkeviä juomia saisi ostaa laillisesti verkosta, josta niitä voisi saada huomattavasti Suomea halvemmalla, mikäli veroja ei maksettaisi. Valtiolta ja kunnilta jää saamatta myös työhön liittyviä verotuloja.
Syyskuussa 2024 voimaan tulleessa valmisteverolain muutoksessa
säädettiin, että jos etämyyjä ei ole antanut tuotteista ennakkoilmoitusta Verohallinnolle eikä maksanut valmisteverojen suuruista vakuutta, ostaja vastaa veroista yhdessä myyjän kanssa. Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että vielä ei ole viitteitä siitä, että tämä olisi olennaisesti parantanut verojen maksamista.
MaRa katsoo, että alkoholipolitiikassa kulutusta tulee ohjalta mahdollisimman suurissa määrin kotimaiseen myyntikanavaan ja alkoholijuomien ostamista ulkomailta ja matkustajatuontina minimoida. Tämä tukee suomalaista alkoholielinkeinoa, työllisyyttä ja verotuloja. Etämyyntiä koskeva ehdotus syrjii kotimaisia toimijoita ja ohjaa kulutusta kotimaisesta myyntikanavasta ulkomaiseen. Ehdotusta ei tule sellaisenaan viedä eteenpäin.
Etämyynnin luvanvaraisuus tai ilmoituksenvaraisuus
Hallituksen esitysluonnoksessa todettiin, että valmistelussa harkittiin myös vaihtoehtoa, jossa etämyyjän tulisi saada lupa toimintansa aloittamiseksi. Luvanvaraisuus mahdollistaisi laajemmat toimivaltuudet valvontaviranomaiselle ja lupa voitaisiin evätä, jos toimija ei noudattaisi velvollisuuksiaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan lupamenettely nähtiin raskaana vaihtoehtona etämyyjille. Lisäksi haasteena nähtiin se, että kotimaan valvontaviranomaisen toimivaltuudet ulkomaille olisi rajalliset. Tämän vuoksi
arvioitiin, että etämyynnin saattaminen lupamenettelyn piiriin ei välttämättä täyttäisi SEUT 36 artiklan mukaista edellytystä rajoitusten oikeasuhtaisuudesta.
MaRa hämmästelee, miten sosiaali- ja terveysministeriö voi katsoa lupamenettelyn raskaaksi ulkomaisille toimijoille samaan aikaan, kun Suomessa alkoholijuomien valmistus-, tukkumyynti-, vähittäismyynti- ja anniskelu perustuu Alkon vähittäismyynnin yksinoikeutta lukuun ottamatta luvanvaraisuudelle. Hallituksen tehtävänä tulisi olla kotimaassa toimivien yritysten toimintaedellytysten parantaminen. Sen sijaan hallitus luo aktiivisella toiminnallaan ulkomaille sijoittuneille yrityksille kilpailuetua kotimaassa toimiviin yrityksiin nähden.
Komission lausunnossa 19.12.2024 ei ole todettu, että etämyyntiä ei voisi säätää luvanvaraiseksi. Komissio on huomauttanut Suomea siitä, että rajat ylittävä etämyynti on jätetty harmaalle alueelle samalla, kun vahvistetaan selkeä järjestelmä kotimaisten vähittäismyyjien verkkomyynnille ja toimituksille.
MaRa esittää, että lakiehdotuksen jatkovalmistelun yhteydessä hallituksen tulee selvittää komissiolta, voidaanko ja millä edellytyksillä etämyynti saattaa lupajärjestelmän piiriin. Kun rajat ylittävä etämyynti ja kotimaassa tapahtuva vähittäismyynti olisi Alkon vähittäismyynnin yksinoikeutta lukuun ottamatta luvanvaraista, sääntely olisi symmetristä eikä asettaisi suomalaisia vähittäismyyntiluvan haltijoita eriarvoiseen asemaan ulkomaisiin yrityksiin nähden.
Hallituksen esitysluonnoksessa on etämyynnin luvanvaraisuuden lisäksi arvioitu ilmoitusvelvollisuutta. Valmistelussa tunnistettiin, että ilmoitusvelvollisuus edesauttaisi valvontaa, kun valvovalla viranomaisella olisi tiedossaan tahot, jotka harjoittaisivat etämyyntiä Suomeen. Hallituksen esitysluonnoksessa ei ole kuitenkaan ehdotettu ilmoitusvelvollisuutta. Perusteluksi esitetään se, että esityksen tavoitteena on mahdollistaa mahdollisimman laaja tavaroiden vapaa liikkuvuus. Ilmoitusmenettelyn nähtiin lisäävän hallinnollista taakkaa etämyyjille.
MaRa hämmästelee STM:n näkemystä. Alkoholin myynti Suomessa edellyttää vähittäismyyntilupaa, raportointivelvoitteita, omavalvontasuunnitelmien laatimista ja valvontamaksujen maksamista. Miten ilmoitusvelvollisuus valvontaa tukevana velvoitteena ulkomaisille vähittäismyyjille voidaan nähdä liiallisena vaatimuksena, kun sitä vertaa kotimaassa toimivien yritysten kohtaamaan hallinnolliseen taakkaan.
MaRa katsoo, että alkoholin etämyynti Suomeen tulee olla ilmoituksenvaraista, jos EU-oikeuden reunaehtojen takia etämyyntiä ei voi saattaa lupajärjestelmän piiriin.
Etämyytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuus
Ehdotuksen mukaan Suomeen saisi etämyydä enintään 80 prosentin vahvuisia alkoholijuomia.
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan vaihtoehtona esityksessä ehdotetuille sääntelyratkaisulle arvioitiin ratkaisua, jossa etämyynti olisi kielletty yli 5,5/8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien osalta
(ks. 2.1.4.1 Visnapuu-tapaus). Etämyyjä olisi siis oikeutettu myymään ja maahantuomaan käymisteitse valmistettuja enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä ja muulla tavoin valmistettuja enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Tätä vahvempien alkoholijuomien etämyynti olisi kielletty. Etäostaminen olisi tässäkin vaihtoehdossa sallittua kaikkien alkoholijuomien osalta.
Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että valmistelussa tunnistettiin, että tämä vaihtoehto turvaisi parhaiten Alkon monopoliasemaa ja kansanterveyttä. Kun etämyynti rajattaisiin vähittäismyynnin rajaan saakka, Alkon monopoliasema säilyisi ennallaan eikä monopolin alaisille tuotteille muodostuisi kilpailevaa myyntikanavaa. Etämyynnin rajaaminen yleiseen vähittäismyyntirajaan saakka kohtelisi myös suomalaisia ja ulkomaisia toimijoita lähtökohtaisesti yhdenvertaisesti. Alkoholijuomien myynti olisi sallittua samoin perustein siitä riippumatta, onko toimijan kotipaikka Suomessa, toisessa EU- tai ETA-maassa taikka kolmannessa maassa. Yhdenvertainen kohtelu turvaisi myös markkinoiden toimivuutta. Mikäli ulkomailla toimivilla tahoilla olisi laajempi oikeus myydä alkoholijuomia suomalaisille, tämä voisi luoda kannusteita kotimaisille toimijoille siirtää toimintojaan toiseen jäsenvaltioon, kuten Viroon.
Ehdotuksen mukaan vaihtoehtoon sisältyisi myös riskejä sen EU-oikeudellisen hyväksyttävyyden kannalta. Vaihtoehto ei edistäisi tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhtä hyvin, kuin vaihtoehto, johon valmistelussa lopulta päädyttiin. Etämyynnin kieltäminen Alkon monopolin alaisilta tuotteilta rajoittaisi suomalaisten kuluttajien mahdollisuuksia hankkia alkoholia muista EU- ja ETA-maista.
MaRan tiedossa ei ole, että komission kannan tai EU-tuomioistuinratkaisujen perusteella etämyytävien alkoholijuomien alkoholin enimmäispitoisuutta ei voisi EU-oikeuden nojalla rajoittaa.
MaRa katsoo, että tasapuolisen kilpailun varmistaminen edellyttää, että etämyytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuuden raja säädetään samaksi kuin mikä on se Suomen luvanvaraisessa vähittäismyynnissä. Mitä suurempi poikkeama etämyytävän alkoholijuoman pitoisuudessa sallitaan, sitä räikeämmäksi kilpailuvääristymä muodostuisi.
Etämyyntiä koskevien säännösten rajaaminen EU-maista tehtäviin ostoihin
Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että valmistelussa harkittiin vaihtoehtoa, jossa rajat ylittävää etämyyntiä koskevia säännökset olisivat koskeneet ainoastaan muista EU-maista tehtyjä alkoholijuomien hankintoja. Tämä olisi tarkemmin noudattanut hallitusohjelmakirjausta, sillä pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan selkiytetään vallitseva epäselvä tulkinta yksiselitteiseksi siten, että suomalaisilla on oikeus ostaa etämyyntimenettelyn kautta alkoholia toisissa EU-maista toimivilta yrityksiltä. Etämyyntiä koskeva oikeuskäytäntö on koskenut muista EU-maista tapahtuvia hankintoja, ja EU-oikeudelliset reunaehdot koskevat nimenomaan muista EU-maista tapahtuvaa etämyyntiä.
EU-oikeuden ja komission huomautuksen takia etämyynti muista EU-maista Suomeen on selkeytettävä. Etämyynnin laajentaminen EU-alueen ulkopuolisiin maihin ei perustu hallitusohjelmakirjaukseen ja se lisäisi alkoholijuomien hankkimista ulkomailta verrattuna siihen, että etämyynti sallitaan vain EU-maista.
MaRa esittää, että alkoholin etämyynti Suomeen sallitaan vain muista EU-maista.
Alkoholin osto etämyynnistä tulee sallia vain yksityishenkilöille
Ehdotuksessa olevan etämyyntiä koskevan määritelmän mukaan ostajana voi olla Suomeen sijoittautunut yksityishenkilö. Ehdotuksen mukaan etämyynti koskisi yritysten ja muiden oikeushenkilöiden tai yksityisten elinkeinonharjoittajien ulkomailta tekemiä alkoholiostoja sellaista toimintaa varten, johon ei edellytetä alkoholilaissa tarkoitettua lupaa.
MaRa toteaa, että jos yritykset tai yksityiset elinkeinonharjoittajat voisivat ostaa alkoholia ulkomaisista verkkokaupoista etämyyntimenettelyssä ilman maahantuontilupaa, tämä tulisi lisäämään alkoholijuoman laitonta välittämistä ja harmaata taloutta. Tullin ja verohallinnon tekemä valvonta on rajallista ja alkoholijuomia, joista ei ole maksettu veroja tai tehty tulli-ilmoituksia, päätyisi myyntiin harmaille markkinoille. Tämä heikentäisi Suomeen veroja maksavien ja alkoholilain piirissä olevien kotimaisten yritysten asemaa entisestään.
MaRa katsoo, että alkoholin ostaminen etämyyntimenettelyssä tulee sallia vain yksityishenkilöille eli luonnollisille henkilöille. Alkoholin maahantuonti tulee jatkossakin sallia vain yrityksille, joilla on oikeus alkoholijuomien maahantuontiin (esimerkiksi vähittäismyynti-, anniskelu- tai tukkumyyntilupa).
5. Alkoholin etäosto
Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että etäosto on ollut tähänkin asti sallittua, vaikka sitä ei ole määritelty alkoholilaissa. Valmisteverotuslaissa määritelty etäosto koskee vain toisista EU-maista luovutukseen kulutettuja tuotteita.
Tullin sivuilla todetaan, että kun yksityishenkilö tilaa alkoholia EU:n ulkopuolelta, hänen on tehtävä tulliselvitys. Alkoholista täytyy maksaa arvonlisävero ja valmisteverot sekä mahdollinen tullimaksu.
Verohallinnon sivuilla todetaan, että jos yksityishenkilö tilaa alkoholia toisesta EU- maasta, hänen on maksettava valmistevero eli alkoholijuomavero sekä juomapakkausvero. Tilaajalla on myös velvollisuus antaa tuotteiden kuljetuksesta vastaavalle kuljetusyritykselle tai kuljettajalle Verohallinnon antama kuljetuksen yksilöivä tunniste eli valmisteveronumero.
Valviran alkoholijuomien tilaamista ja maahantuontia koskevassa ohjeessa todetaan, että etäostossa oleellista on, että ostettujen alkoholijuomien omistusoikeus siirtyy ostajalle ulkomailla ja alkoholijuomat on maksettu ulkomaiselle myyjälle ennen kuin ne tuodaan Suomeen. Ostaja on itse järjestettävä etäostettujen juomien kuljetus Suomeen ja juomat luovutettava ostajan edustajalle tai kuljetusliikkeelle Suomen rajojen ulkopuolella. Ostajan ja kuljetusliikkeen välillä on oltava erillinen sopimussuhde.
Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan, että lakiin sisällytetään selkeyden vuoksi myös etäostamista koskevat säännökset.
Esityksen mukaan etäostolla tarkoitetaan sellaista ostoa, jossa yksityishenkilö hankkii alkoholijuomia toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta etäviestimen välityksellä valmisteverotuslain 74 §:ssä säädetyllä tavalla (lakiehdotuksen 3 § 1 momentin 21 kohta). Lain soveltamisalaa koskevassa ehdotuksessa todetaan, että mitä tässä laissa säädetään rajat ylittävästä etämyynnistä ja etäostosta, sovelletaan myös kolmansista maista ja ETA-maista tapahtuvaan rajat ylittävään etämyyntiin.
Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että yksityishenkilöt voisivat Suomesta käsin tilata ja hankkia toisesta jäsenvaltiosta kaikkia alkoholijuomia silloin, jos ostaja järjestäisi tuotteiden kuljetuksen Suomeen toisen yksityishenkilön tai kuljetusliikkeen välityksellä ilman, että myyjä tai kukaan tämän puolesta suoraan tai välillisesti lähettäisi tai kuljettaisi tuotteita. Kun ostaja olisi ostanut alkoholijuoman toisesta jäsenvaltiosta ja tämän jälkeen itsenäisesti ilman myyjän vaikutusta järjestänyt kuljetuksen, ulkomainen myyjä ei vastaisi myöskään paketin merkitsemisestä.
Etäostossa myyjän rooli rajautuu ainoastaan tuotteen myyntiin eikä tällä ole roolia kuljetuksen järjestämisessä. Etäostossa ostaja on verovelvollinen hankkimistaan tuotteista.
MaRa toteaa, että etäostamisen osalta lakiehdotus on epäselvä. Perustelujen mukaan etäostaminen koskee alkoholin ostamista toisesta EU-maasta, mutta soveltamisalaa koskevan ehdotuksen mukaan ”mitä tässä laissa säädetään rajat ylittävästä etäostosta, sovelletaan myös kolmansista maista ja ETA-maista tapahtuvaan rajat ylittävään etämyyntiin”. Soveltamisalaa koskeva säännös on virheellinen. Rajat ylittävä etäosto ei voi olla missään tilanteissa rajat ylittävää etämyyntiä.
Alkoholin etäostoissa ei edellytettäisi toimituslupaa. Alkoholilain 37 §:n esitetään kuitenkin lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan mitä luovutuskielloista säädetään 1 ja 2 momentissa, sovellettaisiin myös muussa elinkeinotoiminnassa. Esimerkiksi etäostotilanteissa juomat luovuttava taho olisi velvollinen noudattamaan samoja luovutuskieltoja kuin esimerkiksi vähittäismyynnissä ja toimituksessa. Ehdotuksen mukaan sääntelyllä turvattaisiin se, että jatkossa kaikki luovutustilanteet olisivat sääntelyn piirissä.
Lakiehdotuksessa todetaan, että koska myyjä ei ole velvoitettu merkitsemään pakettia etäostotilanteissa, kuljettaja ei välttämättä näissä tapauksissa tiedä paketin sisältävän alkoholia. Mikäli kuitenkin kuljettaja havaitsisi esimerkiksi pakkauksen perusteella sen sisältävän alkoholia, paketin luovuttavan tahon olisi varmistuttava esimerkiksi vastaanottajan iästä.
MaRa huomauttaa, että etäostettaessa alkoholi toisesta EU-maasta, tilaajalla on velvollisuus antaa tuotteiden kuljetuksesta vastaavalle kuljetusyritykselle tai kuljettajalle Verohallinnon antama kuljetuksen yksilöivä tunniste eli valmisteveronumero. Jos alkoholia etäostetaan EU:n ulkopuolelta, se on tullattava.
MaRa esittää, että 37 §:n 5 momentin yksityiskohtaisia perusteluja täydennetään siten, että etäostotilanteessa kuljetusyrityksen ja kuljettajan on luovutuskieltojen noudattamisen varmistamiseksi huolehdittava siitä, että lähetys luovutetaan vastaanottajalle henkilökohtaisesti, jos lähetyksen tiedetään tai ennen sen luovuttamista havaitaan sisältävän alkoholia esimerkiksi pakkauksen, lähetyslistan, Verohallinnon antaman kuljetuksen yksilöivän tunnisteen, tulliasiakirjojen tai muiden asiakirjojen perusteella.
6. Alkoholin toimitus
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan Alko ja vähittäismyyntiluvan haltijat (esimerkiksi kaupat ja ravintolat) voisivat toimittaa alkoholia asiakkaalle. Vähittäismyyntiluvan haltijat saisivat toimittaa asiakkaalle enintään 5,5 prosenttisia juomia tai enintään 8 prosenttisia juomia, jotka on valmistettu yksinomaan käymisteitse. Suomessa tätä vahvempia juomia voisi myydä asiakkaalle toimitettuna vain Alko. Alkoholin toimitus edellyttäisi toimituslupaa.
Myös etämyyntimenettelyn kautta ulkomailta ostettujen alkoholijuomia voisi toimittaa Suomessa vain alkoholijuomien toimitusluvalla.
MaRa pitää välttämättömänä ja kannatettavana, että etämyytyjen alkoholijuomien toimitukseen ja kotimaassa myytävien alkoholijuomien toimituksiin sovelletaan samoja sääntöjä. Näitä ovat omavalvontasuunnitelma, toimittajilta vaadittava toimituspassi, juomien luovutusaika (9–21) ja ikärajojen ja muiden luovutuskieltojen noudattaminen.
Etämyyjän on huolehdittava siitä, että toimitukseen merkitään, että se sisältää alkoholijuomaa tai väkevää alkoholijuomaa. Merkitsemisvaatimusta on perusteltu hallituksen esitysluonnoksessa. Etämyynnissä kansainvälisiä kuljetusketjuja käytettäessä viimeinen taho Suomessa eli alkoholijuomat asiakkaalle luovuttaja alkoholijuomien toimittaja tietää merkinnän perusteella, että kyse on alkoholijuomia koskevasta paketista, jolloin alkoholijuomien toimitusta koskevat velvoitteet ja säännökset on otettava huomioon.
MaRa pitää merkitsemisvaatimusta rajat ylittävän etämyynnin osalta perusteltuna. Merkitsemisvaatimusta ei tule säätää kotimaisiin toimituksiin.
Hallituksen esityksestä on talousvaliokunnan lausunnon perusteella poistettu vaatimus siitä, että alkoholijuomien toimituksessa asiakas pitäisi tunnistaa vahvan sähköisen tunnistautumisen avulla, jos osto tapahtuisi etäyhteyden välityksellä.
MaRa pitää vahvan tunnistautumisen vaatimuksen poistamista erittäin kannatettavana ja viittaa aiemmin hallituksen esityksestä (HE 173/2024) antamaansa lausuntoon eduskunnan talousvaliokunnalle (5.11.2024).
Vahvan sähköisen tunnistautumisen vaatimuksen poistaminen asettaa myös ulkomaiset ja kotimaiset verkkokaupat samaan asemaan. Ulkomaisilta verkkokaupoilta, jotka etämyyvät alkoholijuomia Suomeen, olisi mahdotonta vaatia vahvaa sähköistä tunnistautumista.
MaRa toteaa, että alkoholitoimituksiin esitetään kuitenkin edelleen ylimitoitettua byrokratiaa koskien toimituksessa noudatettavaa ikärajavalvontaa ja henkilötietojen käsittelyä.
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan ikätarkastus tulisi tehdä todennettavasti. Tiedot todennettavasta tarkastuksesta tulisi säilyttää luvanhaltijan rekisterissä kahden vuoden ajan tarkastuksen suorittamisesta, minkä jälkeen
ne olisi poistettava. Henkilötietojen tarkastus olisi mahdollista toteuttaa erilaisia teknisiä apuvälineitä käyttäen. Iän tarkastamisessa todennettavasti on kyse henkilötietojen käsittelystä ja siihen sovelletaan tietosuoja-asetusta.
MaRa toteaa, että toimitusluvanhaltija joutuisi käsittelemään rekistereissään suurta määrää henkilötietoja ja mahdollisesti myös asiakkaiden henkilötunnuksia. Vaatimus todennettavasta ikärajatarkastuksesta aiheuttaisi toimitusluvan haltijalle merkittävästi hallinnollista taakkaa, kustannuksia ja myös tietosuojariskejä. Varsinkin pienet toimijat, kuten ravintolat, jättäisivät toimitusluvan hakematta eivätkä pystyisi itse toimittamaan alkoholijuomia asiakkailleen. Ehdotus suosii kauppoja ja ruokalähettiyrityksiä, joilla on resurssit järjestelmien ja rekistereiden luomiseen sekä ylläpitoon.
MaRa esittää, että vaatimus todennettavasta ikätarkastuksesta poistetaan.
Ehdotuksen mukaan alkoholitoimituksen vastaanottajan ikä tulisi tarkistaa aina ajokortista, henkilökortista tai passista riippumatta siitä, onko tähän todellista tarvetta. Ikä pitäisi tarkistaa, jos alkoholijuomat luovutetaan keski-ikäiselle tai vanhukselle. Ehdotus on absurdi ja malliesimerkki ylimitoitetusta byrokratiasta.
MaRa toteaa, että ikärajavalvonnan toteutuminen hallitusohjelmakirjauksen edellyttämällä tavalla turvataan toimitusluvanhaltijan laatimalla omavalvontasuunnitelmalla, toimituksiin osallistuvan henkilöstön perehdytyksellä sekä toimituspassilla. Alkoholijuoman vastaanottajan ikä tarkistetaan henkilökortista, passista tai ajokortista, kun siihen on olemassa tarve.
7. Alkoholin markkinointi
Alkoholijuomien markkinointia koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että jatkossa väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinointi olisi sallittua. Näin ollen esitys mahdollistaa Suomeen sijoittautuneille toimijoille myös toisiin Euroopan talousalueen maihin kohdistuvan väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinoinnin. Verkossa tapahtuva vaikuttajamarkkinointi kuitenkin kiellettäisiin sekä mietojen että väkevien alkoholijuomien osalta. Alkoholijuomien markkinointi olisi kiellettyä myös suoratoistopalveluissa. Kieltoa markkinoida mietoja alkoholijuomia televisiossa tai radiotoiminnassa pidennettäisiin tunnilla iltaisin siten, että mietoja alkoholijuomia ei saisi markkinoida kello 7–23 välisenä aikana.
Voimassa olevan alkoholilain nojalla esimerkiksi ravintolat eivät voi markkinoida internetissä tai sosiaalisen median sivuilla väkeviä alkoholijuomia tai väkevistä alkoholijuomista valmistettuja juomasekoituksia. MaRa kannattaa, että väkevien alkoholijuomien sääntelyä kevennetään ja niiden markkinointi sallitaan jatkossa myös verkkosivuilla tai sosiaalisen median sivuilla. Keventämällä markkinointisäännöksiä, viranomaisten rajallisia resursseja vapautuu markkinointisäännösten valvonnasta järkevämpään työhön.
Voimassa olevassa alkoholilaissa alkoholijuomien mainonta on kielletty, jos se toteutetaan kuvaohjelman, jonka ikäraja on kuvaohjelmalain (710/2011) mukaan alle 18 vuotta, elokuvateatterissa tapahtuvan julkisen esittämisen yhteydessä. Ehdotuksen mukaan kuvaohjelman ikärajaan perustuva sääntely koskisi jatkossa myös mietojen alkoholijuomien markkinointia. Ehdotuksen mukaan väkevien alkoholijuomien mainonta olisi kuitenkaan kokonaan kielletty elokuvateatterissa tapahtuvan julkisen esittämisen yhteydessä.
MaRa toteaa, että suuri määrä elokuvateatterien katsomotiloja on haettu anniskelualueeksi. Katsomotiloissa voidaan anniskella alkoholijuomia, kun katsomotila on varattu yksinomaan täysi-ikäisille. MaRa katsoo, että kun elokuvateatterissa anniskellaan, myös väkevien alkoholijuomien markkinointi tulee olla mahdollista elokuvateatterissa esitettävän kuvaohjelman yhteydessä.
Hallituksen esityksessä esitetään uutta mainontarajoitusta. Ehdotetun 4 momentin 10-kohda mukaan alkoholijuomia ei saisi mainostaa verkossa vaikuttajanmarkkinointina. Käytännössä tällä tarkoitetaan yritysten ja sosiaalisen median vaikuttajien välisen kaupallisena yhteistyönä toteutettavan alkoholijuomien markkinoinnin kieltoa. Sisällöntuotantoa on esimerkiksi sosiaalisen median kanavassa vaikuttajan julkaisema yhteistyöyritystä tai sen tuotteita käsittelevä kuva-. video-, audio- tai tekstijulkaisu. Vaikuttajamarkkinoinnin kielto koskisi vaikuttajan itse julkaiseman sisällön lisäksi esimerkiksi luvanhaltijan omalla verkkosivullaan tai sosiaalisen median tilillään julkaisemaa sisältöä kuten mainoskampanjaa, jossa esiintyisi sosiaalisen median vaikuttaja. Ehdotuksen mukaan vaikuttajamarkkinoinnin kiellon tavoitteena on lasten ja nuorten suojeleminen sosiaalisessa mediassa tapahtuvalta alkoholijuomien markkinoinnilta.
MaRa toteaa, että vaikuttajamarkkinointiasäännöstä voitaisiin tulkita viranomaiskäytännössä hyvin tiukasti niin, että vaikuttajan markkinoidessa esimerkiksi ravintolapalveluita alkoholijuoman näkyminen vaikuttajamarkkinoijan julkaisussa (esimerkiksi aterian vieressä oleva viinilasi), se voitaisiin katsoa kielletyksi alkoholijuoman markkinoinniksi. Jos tunnettu kansainvälinen vaikuttaja saapuisi Suomeen markkinoimaan Suomea matkailumaana ja Suomessa olevia matkailukohteita ja esiintyisi normaaleissa asiakas- ja palvelukohtaamisissa, siitäkin voitaisiin ehdotetun säännöksen nojalla löytää herkästi kiellettyä sisältöä. Myös vaikuttajan mainostaessa konsertti- tai festivaalielämystä juoma kädessään, se voitaisiin tulkita kielletyksi. Säännös aiheuttaisi vaikeita tulkintatilanteita ja tulisi kuormittamaan myös valvovia viranomaisia.
MaRa toteaa, että vaikuttajamarkkinointia koskeva kielto ei perustu hallitusohjelmaan. Kielto on myös suhteettoman ankara. MaRa esittää, että vaikuttajamarkkinointia koskeva kielto poistetaan lain jatkovalmistelussa. Sosiaalista mediaa koskeva säännös rajoittaa jo tällä hetkellä vaikuttajamarkkinointia (50 § 2 momentti 11 - kohta) ja alkoholilaki kieltää alaikäisiin kohdistuvan mainonnan, mikä on otettava huomioon myös vaikuttajamarkkinoinnissa.
8. Alkoholilain katsomopykälä esittävän taiteen tapahtumissa
Alkoholilain 18.2 §:n mukaan anniskelualueeksi ei saa hyväksyä urheilu-, liikunta-, musiikki- tai muun niihin verrattavan tapahtuman yleistä katsomotilaa. Anniskelualueeksi voidaan kuitenkin hyväksyä katsomotila edellä tarkoitetuissa tapahtumissa, jos se on varattu yksinomaan 18 vuotta täyttäneille henkilöille (jäljempänä katsomopykälä).
MaRa ja Suomen Teatterit ry ovat toimittaneet 8.4.2025 sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen alkoholilain katsomopykälän muuttamiseksi esittävän taiteen tapahtumissa.
Alkoholilain katsomopykälä on esittävän taiteen alan toimijoiden kannalta liian rajoittava. Teattereissa tai konserttitaloissa järjestettävät esittävän taiteen tapahtumat on tarkoitettu kaikenikäisille. Näyttämön edessä olevasta yhtenäisestä katsomosta ei ole mahdollista rajata vain osaa täysi-ikäisten anniskelualueeksi kuten esimerkiksi jäähalleissa tai stadioneilla, joissa on erillisiä katsomolohkoja.
Esittävän taiteen teatteri-, tanssi-, ooppera- ja musiikkiesityksissä alkoholijuomia pystytään tällä hetkellä tarjoilemaan vain lyhyen väliajan aikana esimerkiksi aulatiloissa. Väliaikatarjoilujen merkitys on monille kuitenkin tärkeä osa tuloja, mutta tulojen kasvupotentiaali on tällä hetkellä rajallinen.
Teattereiden ja muiden esittävän taiteen toimijoiden on tarpeen vahvistaa omarahoitusosuuttaan ja yksityisiä tuloja tulevina vuosina, kun valtiontalouden säästöt kohdistuvat merkittävällä tavalla myös kulttuurialaan.
Mikäli esittävän taiteen esitystä voisi seurata katsomosta esimerkiksi viinilasin kanssa, se parantaisi esittävän taiteen toimijoiden mahdollisuuksia kasvattaa ravintolamyynnin tuloja jatkossa. Ravintolamyynnin laajempi mahdollistaminen parantaisi myös katsojien viihtymistä esittävän taiteen parissa, kun ravintolapalveluja ei tarvitsisi nauttia kiireessä väliajalla.
Esittävän taiteen tapahtumissa alkoholijuomia nautitaan sivistyneesti. Riskiä alaikäiselle anniskelusta, häiriökäyttäytymisestä tai humalajuomisesta ei ole eikä katsomoanniskelun mahdollistaminen muuttaisi tilannetta. Järjestyksenvalvonta- ja tarjoiluhenkilökunta huolehtii tapahtumassa järjestyksen ylläpidosta ja alkoholilain säännösten noudattamisesta. Muutoksella ei siten olisi negatiivisia alkoholipoliittisia vaikutuksia.
MaRa ja Suomen Teatterit ry esittävät, että alkoholilain 18 §:n 2 momenttia muutetaan seuraavasti:
Anniskelualueeksi ei saa hyväksyä urheilu-, liikunta-, musiikki- tai muun niihin verrattavan tapahtuman yleistä katsomotilaa. Anniskelualueeksi voidaan kuitenkin hyväksyä katsomotila edellä tarkoitetuissa tapahtumissa, jos se on varattu yksinomaan 18 vuotta täyttäneille henkilöille tai kyseessä on esittävän taiteen teatteri-, tanssi-, ooppera- tai musiikkiesitys.
9 Seuraamuksista
Eduskunnan talousvaliokunnan lausunnon antaman lausunnon perusteella hallituksen esitysluonnoksessa on muutettu seuraamusmaksua (71 §) ja luvan peruuttamista (72 §) koskevia säännöksiä aiemmin annetusta hallituksen esityksestä (HE 173/2024).
MaRa kannattaa hallituksen esitysluonnoksessa olevia ehdotuksia ja pitää erittäin tärkeänä, että seuraamusmaksua ja luvan peruuttamista koskeviin säännöksiin ei tehdä kiristyksiä. MaRa on lausunut seuraamusmaksusta ja luvan peruuttamista koskevista säännöksistä eduskunnan talousvaliokunnalle 5.11.2024.
Timo Lappi Kai Massa
toimitusjohtaja lakimies
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry on matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palvelualojen elinkeino- ja työmarkkinajärjestö. MaRa edustaa hotelleja, kylpylöitä, viikko-osakeyrityksiä, leirintäalueita, kongressi- ja tapahtumatoimialan yrityksiä, ravintoloita, catering-yrityksiä, eines- ja valmistuskeittiöitä, kahviloita, pubeja, yökerhoja, liikenneasemia, huvi-, teema- ja elämyspuistoja, keilahalleja, festivaaleja ja konserttitapahtumia, ohjelmapalveluyrityksiä, luontomatkailuyrityksiä, hiihtokeskuksia sekä matkailun markkinointi- ja välityspalveluita tarjoavia yrityksiä. MaRassa on 3 100 jäsentä, joilla on 8 000 toimipaikkaa. MaRan jäsenyritykset työllistävät noin 70 000 henkilöä.
[1] https://technical-regulation-information-system.ec.europa.eu/fi/notification/26268