Eduskunta hyväksyi 2.7. matkustusrajoituksia koskevan lain sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaisena. Lailla säädetään ulkomailta Suomeen saapuvien henkilöiden koronatodistus- ja testausvaatimuksista. Valtioneuvosto antaa erillisen asetuksen niistä maista, joista saapuvilta matkustajilta ei edellytetä covid-19-todistuksia tai -testejä. 

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta teki useita muutosehdotuksia hallituksen rajaliikenteen terveysturvallisuustoimia koskevaan lakiesitykseen. Hallitus muun muassa esitti, että koronatodistus- ja testivaatimukset toista testiä lukuun ottamatta olisivat voimassa vuoden 2021 loppuun ja että Suomeen saapuvilta vaadittaisiin koronatodistus tai -testi riippumatta siitä, mistä maasta henkilö saapuu. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä näihin ehdotetaan muutosta. Terveysturvallisuustoimia koskevan lain hyväksyminen ei automaattisesti tarkoita, että matkustus muista maista Suomeen palaa normaalisiksi. Laki mahdollistaa Schengen-alueen sisärajavalvonnan asteittaisen poistamisen ja myös ns. kolmansien maiden matkustusrajoitusten purkamisen.

Eduskunta lyhensi lain voimassaoloaikaa hallituksen esityksestä. Laki on voimassa 15.10.2021 asti. Eduskuntakäsittelyssä lakia muutettiin hallituksen esityksestä niin, että matkailijat, jotka ovat saaneet ensimmäisen koronarokotuksen vähintään 14 vuorokautta ennen Suomeen saapumistaan, eivät joudu menemään koronatestiin maahan saapumisen yhteydessä. Heitä kuitenkin koskee velvoite hakeutua testiin, jos matka kestää pidempään.

Eduskuntakäsittelyssä lakiin lisättiin myös säännös, jonka mukaan velvollisuus esittää todistus ja osallistua testiin ei koske henkilöitä, jotka saapuvat Suomeen sellaisesta maasta tai alueelta, jossa covid-19-taudin ilmaantuvuus tai muuntuneen viruksen yleisyys ei aiheuta erityistä epidemian leviämisen riskiä. Valtioneuvoston erillisellä asetuksella määrätään kyseiset maat ja alueet.

 

Kirjaudu sivustolle ja tutustu tarkemmin lain keskeiseen sisältöön.


Lue myös 

Valtioneuvosto täydensi asetuksella maahantulomallia – ei huomioi riskiperusteisuutta