Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa elintarviketietojen antamista kuluttajille koskevan asetuksen muuttamista siten, että pakkaamattomista elintarvikkeista on tarjoilupaikoissa ilmoitettava kuluttajalle tarjoiltavan aterian ainesosana käytetyn tuoreen lihan ja kalan alkuperämaa tai -alue. Tiedot olisi esitettävä aina kirjallisesti ”pakkaamattoman elintarvikkeen läheisyydessä olevassa helposti havaittavassa ja selkeässä esitteessä tai taulussa tai muulla vastaavalla selkeällä tavalla.” Asetusmuutosta perustellaan kuluttajien toiveilla saada nykyistä kattavampia tietoja elintarvikkeiden alkuperästä. EU-lainsäädännössä määritellään vain, mitä tietoja pakatuista elintarvikkeista on annettava, joten pakkaamattomien elintarvikkeiden, myös ravintolaruoan, osalta asia on jäänyt kansallisen sääntelyn varaan. Muissa EU-maissa ei ole voimassa vastaavaa alkuperämaan ilmoitusvelvollisuutta, jota Suomessa nyt esitetään. Asetusehdotuksen mukaan alkuperämaan ilmoittamisvaatimus koskee minkä tahansa elintarvikkeen ainesosana käytettyä tuoretta, jäähdytettyä tai jäädytettyä lihaa ja kalaa sekä kuivattua, suolattua tai savustettua kalaa. Sen sijaan toistaiseksi ei tarvitsisi ilmoittaa ruoan raaka-aineena käytetyn liha- tai kalavalmisteen ainesosana käytetyn lihan tai kalan alkuperämaata. Jauhelihan alkuperämaa on kuitenkin ilmoitettava. Määrällisiä kriteerejä ei ole, eli alkuperämaa pitää ilmoittaa, vaikka lihaa tai kalaa olisi valmiissa ruoassa hyvinkin vähän.Jos ainesosana käytetyn koostetun ainesosan raaka-aineena käytetyn lihan tai kalan alkuperämaata tai -aluetta koskevaa tietoa ei ole käytettävissä, ilmoitus alkuperämaasta voitaisiin korvata ilmaisulla ”useat EU-maat”, ”useat muut kuin EU-maat”, tai ”useat EU- ja muut kuin EU-maat”.   Suullisen ilmoittamisen pitäisi riittää MaRa on kahdessa lausunnossaan vastustanut pakkoa alkuperätietojen kirjalliseen ilmoittamiseen.Vuodesta 2015 lähtien ravintoloiden on pitänyt tiedottaa asiakkaille ruoan sisältämistä allergeeneista. Niiden kertomiseen on kuitenkin riittänyt, että näkyvillä on taulu tai muu teksti, jossa ilmoitetaan, että tiedot voi kysyä henkilökunnalta.  MaRa esitti, että vastaavanlaisen menettelyn pitää riittää myös elintarvikkeiden alkuperästä kertomiseen. Kirjallinen ilmoittaminen on käytännössä mahdotonta, koska ravintoloissa on jatkuvasti käytössä tuotettuihin annosmääriin suhteutettuna suuri määrä eri raaka-aineita. Samaankin annokseen käytettävän lihan tai kalan alkuperä voi vaihtua jopa kesken päivän. Alkuperätietojen kopioiminen tauluihin tai esitteisiin teettää paljon turhaa työtä ja vaikeuttaa toimintaa. Työ on tehtävä manuaalisesti, sillä tietojärjestelmät eivät taivu päivityksiin. Asetusluonnoksessa ei lainkaan ole otettu huomioon, että ravintolatoiminta on palvelua, johon olennaisesti kuuluu mahdollisuus keskusteluun asiakkaan ja asiakaspalvelijan välillä. Ravintoloille vaaditaan samanlaisia sääntöjä kuin elintarviketeollisuudelle ja -kaupalle, vaikka tilanne on täysin toinen: kun asiakas poimii teollisuuden tuottaman pakkauksen kaupan itsepalvelutiskistä, pakkausmerkinnät ovat yleensä ainoa keino saada tietoja tuotteesta. MaRan mukaan ilmoitusvelvollisuus tulee ohjaamaan ravintoloiden toimintaa huonoon suuntaan. Toimitusvarmuus ja saman raaka-aineen jatkuva saatavuus korostuvat, kun ravintolat joutuvat varmistamaan, että etukäteen järjestelmiin kirjatut alkuperätiedot ovat ajan tasalla. Siksi ne korvaavat kotimaista lihaa ja kalaa ulkomaisella ja pien- ja lähituottajien raaka-aineita standardituotteilla. Tuoreesta lihasta ja kalasta siirrytään entistä enemmän valmisteiden käyttöön. Ruokahävikki lisääntyy, kun ravintolat joutuvat ylimitoittamaan järjestelmiin kirjattujen raaka-aineiden riittävyyden. MaRa totesi lausunnoissaan, että asetusehdotus on pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelman vastainen. Ehdotus on selvästi EU-sääntelyä tiukempi ja luo merkittävän uuden hallinnollisen taakan. Hallituksen lupaus taakan vähentämisestä ravintoloissa jää siten elintarvikeasioissa tyhjäksi kirjaimeksi. Myös valvontaviranomaiset ovat antaneet asetusehdotuksesta kritiikkiä, sillä resurssit eivät riitä säädöksen tehokkaaseen valvontaan. Esitetty menettely on niin hankala, että on odotettavissa paljon tahattomia virheitä. Vahingossa tapahtuneiden ja tahallisten laiminlyöntien seuraukset ovat samat, joten säännös tarjoaa kilpailuedun velvollisuuksiaan tarkoituksellisesti laiminlyöville ravintoloille.MaRan lausunto maa- ja metsätalousministeriölle (pdf) Lisätietoa:MaRan lakiasiainosasto, p. 09 6220 200