Majoitustoiminta ei sovi asuinkerrostaloihin
Julkaistu Helsingin Sanomissa 6.7.2026
Eduskunnan käsiteltävänä on lakiehdotus lyhytvuokrauksen sääntelystä. Sen mukaan asuinkerrostaloissa voi harjoittaa majoitustoimintaa 90 päivää ja kunnan päätöksellä jopa 180 päivää kalenterivuodessa. Näin voi tehdä, vaikka asuinkerrostaloa ei ole hyväksytty majoitustoimintaan kaavassa tai rakentamisluvassa.
Lakiehdotus mahdollistaa jopa kokonaisen asuinkerrostalon muuttamisen hotelliksi kaavan ja rakentamisluvan vastaisesti ja pudottaa siten pohjan pois aiemmin koskemattomana pidetyltä kaavoitus- ja rakentamislupasääntelyn legitimiteetiltä.
Lakiehdotuksen mukaan asunnon haltijan olisi pidettävä lyhytvuokrauksesta muistiinpanoja. Muistiinpanoihin olisi merkittävä, minä päivinä kalenterivuodesta asuntoa on käytetty lyhytvuokraukseen.
On selvää, ettei viranomaiselle ole mahdollisuutta valvoa tehokkaasti vuorokausimääriä. Eikä sellaista lainsäädäntöä, jonka velvoitteita viranomainen ei pysty valvomaan, tulisi myöskään säätää.
Asuinkerrostalot on tarkoitettu asumiseen, ei majoitustoiminnan harjoittamiseen.
Siinä missä monet muut EU-maat ovat kiristämässä lyhytvuokraukseen liittyvää lainsäädäntöään, Suomi kulkee toiseen suuntaan. Muun muassa Barcelonan kaupunki on kieltänyt asuinkerrostaloissa harjoitettavan majoitustoiminnan sen aiheuttamien ongelmien takia.
Islannin parlamentti hyväksyi hiljattain lain, jonka mukaan taajamissa sijaitsevien sijoitusasuntojen käyttö majoitustoimintaan kielletään. Majoitustoiminnasta asuinkerrostaloissa aiheutuvat ongelmat kasvoivat siellä niin suuriksi, että Islannin hallitus katsoi välttämättömäksi palauttaa asuinhuoneistot siihen käyttöön, mihin ne on tarkoitettu eli asukkaiden kodeiksi.
Suomessa ehdotettu sääntely lisäisi majoitustoimintaa asuinkerrostaloissa ja sen seurauksena lisääntyisivät myös siitä aiheutuvat kustannukset, haitat ja häiriöt taloyhtiön muille asukkaille.
Asuinhuoneistoissa harjoitettavan majoitustoiminnan yleistyminen johtaa matkailun paikallisen hyväksyttävyyden heikkenemiseen tai jopa sen menettämiseen. Se nostaa asuntojen hintoja ja vuokria ja vähentää samalla vuokra-asuntojen määrää. Lyhytvuokrauksen lisääntyminen johtaa myös siihen, että paikallisilla asukkailla, kausityöntekijöillä ja opiskelijoilla on vaikeuksia löytää kohtuuhintaisia asuntoja.
Hotellit kilpailevat asuinkerrostaloissa harjoitettavan majoitustoiminnan kanssa. Ehdotettu sääntely antaa perusteetonta kilpailuetua asuinkerrostaloissa majoitustoimintaa harjoittaville toimijoille hotellien kustannuksella, vaikka samoista asiakkaista kilpailevia elinkeinonharjoittajia pitäisi säännellä samalla tavalla.
Lyhytvuokrausta koskevan sääntelyn tulisikin perustua ratkaisuun, joka turvaisi tasapuoliset kilpailuolosuhteet ja säilyttäisi kaavan sekä rakentamisluvan legitimiteetin.
Sami Hämäläinen, lakimies
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa