Työnantajille on asetettu paljon erilaisia velvoitteita työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta huolehtimiseksi. Näistä säädetään työturvallisuuslaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa. EK on laatinut yhdessä jäsenliittojensa kanssa työpaikoille käytännönläheisen ohjeen siitä, miten ja miksi työsuojeluvastuiden määrittelyn äärelle kannattaa pysähtyä.
EK:n sosiaali-, terveys- ja työvoimapolitiikan asiantuntija Anne Salomaa muistuttaa, että jokaisella työyhteisön jäsenellä on käytännössä jonkinlainen rooli työturvallisuuden varmistamisessa.
– Ylimmän johdon tehtävänä on huolehtia ja varmistaa selkeä työsuojeluvastuiden määrittely. Näin vastuu myös siirtyy ylimmältä johdolta henkilöille, jotka todellisuudessa seuraavat työntekijöiden turvallisia työskentelyolosuhteita. Tietty tehtävä tai rooli ei määrittele työsuojeluvastuuta, vaan ne tulee selkeästi erikseen määritellä. Niiden määrittely kannattaa laatia kirjallisesti ja pitää ajan tasalla. Vastuiden jakautuminen on tärkeää viedä myös osaksi esihenkilöiden perehdytysprosessia, Salomaa kirjoittaa blogissaan.
Työturvallisuussäännösten noudattamiseen liittyy myös laaja työnantajan tai tämän edustajan rangaistusvastuu.
– Perustellusti voi kysyä, onko näin laaja rangaistusvastuu kohtuullista, kun työnantajan työsuojeluvelvoitteita pyritään samalla laajentamaan uusille alueille työelämän muuttuessa. Työturvallisuussäännösten laajuudenkin johdosta velvoitteiden noudattamiseen liittyvän vastuujaon äärelle on tärkeää pysähtyä ja laatia vastuiden jako mahdollisimman selkeäksi, Salomaa toteaa.
Selkeä vastuunjako on omiaan vähentämään myös kaikkien työyhteisön jäsenten kuormitusta. Silloin esihenkilöt ja kaikki työyhteisön jäsenet tietävät, mitkä asiat ovat kenenkin vastuulla.