Kirjaudu MaRan jäsensivuille

Tupakkalain valvontamaksut uudessa tupakkalaissa: MaRan ja Valviran näkemykset poikkeavat toisistaan

Kunnat ovat päättäneet huimista korotuksista tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden vähittäismyyjiltä perittäviin valvontamaksuihin osana uudistunutta tupakkalakia. Valvontamaksujen suuruus perustuu jatkossa toimipaikkojen erillisten myyntipisteiden lukumäärään todellisten valvontakustannusten sijaan. MaRan ja Valviran tulkinnat myyntipisteen määritelmästä poikkeavat toisistaan.

Kunnat voivat vuoden 2017 alusta lukien periä valvontamaksun, joka voi olla enintään 500 euroa myyntipistettä kohden, kun myynnissä on joko tupakkatuotteet tai nikotiininesteet, tai enintään 1 000 euroa myyntipistettä kohden, kun myynnissä on sekä tupakkatuotteet että nikotiininesteet.

Kuntien maksutaksojen perusteella moni kunta on päättänyt periä vähittäismyyntipaikoilta mahdollisimman suuren valvontamaksun. Esimerkiksi ravintola, jossa on kaksi tupakkatuotteiden myyntipistettä, maksaa vuonna 2017 valvontamaksua todennäköisesti 1.000 euroa, kun aiemmin maksu oli pari sataa euroa.

Valviran näkemys myyntipisteen määritelmästä

MaRa on käynyt keskustelua tupakkalain valvontaa ohjaavan Valviran kanssa myyntipisteen määritelmästä.  Valviran mukaan kaikki myyntipaikan kassakoneet, joihin lyödään tupakkaostoksia, ovat tupakkalain tarkoittamia myyntipisteitä. Tämä tulkinta ilmenee Valviran mukaan alla olevasta ohjeesta:

Myyntipaikassa on aina vähintään yksi myyntipiste, jolla tarkoitetaan tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden luovutus- tai kassatoimintoja sisältävää itsenäistä asiakaspalvelupistettä.

Siten esimerkiksi kioskissa tai huoltamossa on usein vain yksi myyntipiste, kun taas suuressa tavaratalossa voi olla useita myyntipisteitä.

Myyntipaikan ja myyntipisteen määritelmien eroa voidaan tarkastella myös seuraavan esimerkin kautta. Tupakkatuotteita myydään hotellissa, jossa on useita hotellinomistajan ravintoloita ja baareja. Tupakkatuotteita myydään kaikissa ravintoloissa ja baareissa sekä hotellin infopisteessä. Tapauksessa myyntipaikaksi määritellään hotelli, ja myyntipisteiksi määritellään kaikki hotellin tiloissa (sama osoite) ja saman elinkeinonharjoittajan nimissä olevien ravintoloiden ja baarien tupakkatuotteiden luovutus- tai kassatoimintoja sisältävät itsenäiset asiakaspalvelupisteet, sekä hotellin infopiste. Esimerkkitapauksessa hotellille haettaisiin siis vain yksi vähittäismyyntilupa.

(Valviran ohje, sivu 7)

Jos ravintolan baaritiskin takana on kaksi kassakonetta, joihin molempiin lyödään tupakkaostoksia, on myyntipisteitä Valviran mukaan kaksi.  Maksimissaan 500 euron valvontamaksu (tai 1 000 euroa, jos myydään sekä tupakkatuotteita että nikotiininesteitä) on maksettava kummastakin kassakoneesta, ellei tupakan myyntiä rajoiteta vain yhdelle kassakoneelle.


MaRan näkemys myyntipisteen määritelmästä poikkeaa Valviran näkemyksestä

Uudessa tupakkalain 2 §:ssä on määritelty täsmällisesti tupakkalaissa käytetyt käsitteet. Myyntipisteellä tarkoitetaan myyntipaikassa olevaa asiakaspalvelupistettä, josta luovutetaan tai myydään tupakkatuotteita tai nikotiininesteitä. Kumotun tupakkalain säännöksissä ei ollut nykyistä myyntipisteen määritelmää, vaan asiasta oli mainittu vain lain esitöissä. Uuden tupakkalain voimaantultua ratkaisevaa on kuitenkin lain sanamuoto eikä vanha kumottu tupakkalaki tai sen esityöt.


MaRa näkemyksen mukaan yksittäinen kassakone ei ole sama asia kuin asiakaspalvelu-/myyntipiste.

Myymäläympäristössä asiakaspalvelupisteiden määrä voidaan päätellä kassojen ja niissä olevien kassakoneiden määrästä. Tämä päättely ei sen sijaan sovellu esimerkiksi ravintolaympäristöön. Ravintoloissa asiakkaat tekevät ostoksensa baaritiskille, eivätkä jonota kassoille. Baaritiskillä eli asiakaspalvelupisteessä asiakkaita palvellaan yhden tai useamman tarjoilijan toimesta. Ravintolassa tupakkatuotteita voidaan myös hakea asiakaspalvelupisteestä asiakkaalle.

Ravintolassa työskentelevällä henkilökunnalla voi olla myös kannettavia maksupäätteitä, johon ostokset lyödään. Tulevaisuudessa ravintoloissa ei välttämättä ole vanhanmallisia kassakoneita, sillä maksamisen uudet teknologiat yleistyvät. Myyntipisteen määritelmää ei näidenkään vuoksi voida kytkeä kassakoneeseen tai niiden lukumäärään.

Tietyissä ravitsemisliikkeissä asiointipisteet on järjestetty myymälöiden tapaan. Näin on esimerkiksi pikaruokaravintoloissa, joissa asiakkaat jonottavat ja tekevät tilauksensa erillisille kassoille. Näissä myyntipaikoissa ei kuitenkaan myydä tupakkatuotteita.

Se, että kassakone ei samaistu tupakalain tarkoittamaksi myyntipisteeksi on MaRan mukaan pääteltävissä tupakkalain myyntipistettä koskevasta muusta sääntelystä. 

Vähittäismyyntilupahakemuksessa on 46 §:n mukaan annettava selvitys tupakkatuotteiden, tupakan vastikkeiden, tupakointivälineiden, sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden sijoittelusta myyntipisteessä. MaRan näkemyksen mukaan tämä tarkoittaa selvitystä siitä, miten tupakkatuotteet on varastoitu ja sijoiteltu baaritiskin taakse katseilta piiloon. Tupakkalain 47 §:n mukaan vähittäismyyntilupa on pidettävä asiakkaiden nähtävillä myyntipisteessä. Baaritiskin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että vähittäismyyntilupa on sijoitettava baaritiskille/sen yhteyteen näkyvään paikkaan, ei jokaiselle yksittäiselle kassakoneelle. Sama koskee 53 §:ssä säädettyä tupakkalain mukaista myyntikieltoilmoitusta. 

Ostotilanteen jatkuvaa valvontaa koskevassa 55 §:ssä säädetään, että myyjän on oltava paikalla myyntipisteessä niin, että tämä pystyy jatkuvasti valvomaan tupakkatuotteen, tupakan vastikkeen, tupakointivälineen, sähkösavukkeen ja nikotiininesteen ostotilannetta. Kun tarjoilija on läsnä baaritiskillä luovuttaessaan tupakkatuotteita asiakkaalle, tämä velvoite täyttyy. 

Ravintolamyyntipaikan myyntipisteiden lukumäärää ei voi päätellä käytössä olevien kassakoneiden lukumäärästä. Ravintolaympäristössä myyntipisteen eli asiakaspalvelupisteen muodostaa lähes poikkeuksetta baaritiski, johon asiakkaat tulevat tekemään ravintolaostoksiaan. Baaritiskillä asiakkaita palvelee yksi tai useampi tarjoilija, ja ostokset lyödään yhteen tai useampaan kassakoneeseen.



MaRa seuraa tilannetta

Vuoden 2017 alusta lukien kunnat tulevat todennäköisesti Valviran ohjetta noudattaen perimään valvontamaksuja asiakaspalvelupisteessä olevien kassakoneiden lukumäärään perustuen.  Maksut voivat tämän perusteella muodostua odotettua suuremmaksi.

MaRa tulee kuitintarjoamislaista annetun ohjeen tapaan riitauttamaan lainvastaiseksi katsomansa viranomaisohjeistuksen, kunhan saamme valitukseen soveltuvan tapauksen hoidettavaksi.  


Lisätietoja:
MaRan lakiasiainosasto

Päivitetty 01.11.2016

Yhteistyökumppanit

Fennia Hartwall Hartwa Trade Valio Saarioinen Accountor Metos Santa Maria Paulig Winpos Läntmannen Unibake