Kirjaudu MaRan jäsensivuille

KJ Aho EK:n yrittäjävaltuuskunnassa pk-yritysten asialla


Suomen talous on entistä enemmän pk-sektorin varassa. Omistajuuden ja yrittäjyyden edistäminen on nostettu Elinkeino­elämän keskusliitossakin prioriteettilistan kärkeen.


Teksti: Irkka Honkakumpu

Kuva: Henrik Kettunen


Kari Jussi Ahon valinta EK:n yrittäjävaltuuskunnan puheenjohtajaksi viestii  koko matkailu- ja ravintolatoimialan arvostuksen noususta.

MaRan hallituksessa pitkään jäsenenä toiminut ja useita vuosia myös varapuheenjohtajana ollut Kari Jussi Aho aloitti vuoden alussa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n yrittäjävaltuuskunnan puheenjohtajana.

Yrittäjävaltuuskunnan puheenjohtajuus tuo automaattisesti mukanaan myös EK:n hallituksen toisen varapuheenjohtajan paikan ja työvaliokunnan jäsenyyden. Tehtävät avaavat mahdollisuuden vaikuttaa koko pk-kenttään.

Rukakeskus ja Pyhätunturi Oy:iden hallitusten puheenjohtajalla, omistajayrittäjä Kari Jussi Aholla on työtehtäviensä luonteen vuoksi ollut onneksi aikaa panostaa edunvalvonta- ja järjestötyöhön enemmän kuin monilla operatiivisissa työtehtävissä olevilla. Tietenkin on pitänyt olla myös lisenssi perheyritykseltä, jonka toiminnasta Aho vastaa yhdessä neljän sisaruksensa kanssa. 

EK:n sadasta yritysjohtajasta koostuva yrittäjävaltuuskunta on neuvoa-antava elin, joka seuraa pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä.

– Valtuuskunta tuo EK:hon käytännön yritystoiminnan tuntemusta. Se tuo esille pk-sektorin näkökulman, kannat ja toiveet valmisteltaviin asioihin, päätöksentekovaltaa sillä ei ole, Aho kertoo.

Aho on ollut koko EK:n olemassaolon ajan yrittäjävaltuuskunnan jäsen. Paikka avautui aikanaan Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen puheenjohtajuuden kautta.

EK edustaa koko suomalaista elinkeinoelämää. Aiemmin se kuitenkin hahmotettiin ennen muuta suurten teollisuusyritysten etujärjestöksi. Kun uudet työpaikat ovat syntyneet valtaosin pk-sektorille, tilanne on muuttunut. Takavuosien jännitteet suurten ja pienten sekä kotimarkkina- ja tavaranvientiyritysten välillä ovatkin pitkälti lientyneet.

– Muutos tapahtui asteittain vuosien mittaan. Kun EK:ssa ryhdyttiin puhumaan enemmän palveluista, mainittiin pian ensimmäisen kerran myös matkailu. Sen jälkeen toimiala on ollut esillä tavalla tai toisella melkein jokaisessa valtuuskunnan kokouksessa, Aho kertoo. 

EK:n jäsenistä 96 prosenttia on pk-yrityksiä, ja 16 000 jäsenyrityksestä 13 000 on alle 50 työntekijän yrityksiä. Alle 10 hengen yritysten osuus on EK:ssa peräti 45 prosenttia. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa pk-yritysten palveluksessa on 65 prosenttia työntekijöistä. Pk-sektorin osuus liikevaihdosta on 56 prosenttia eli 215 miljardia euroa. Suuryritysten 44 prosentilla osuus liikevaihdosta on 169 miljardia.

– Suomessa yli 50 hengen yritysten määrä on todella pieni ja mikroyrityksiä valtavasti.  Kynnys on korkea siihen, että ne kasvavat suuremmaksi, työllistävät ja tuovat enemmän verotuloja, Aho sanoo.

Uusi strategia määrää suunnan

Käytännössä pk-asioihin vaikutetaan yrittäjävaltuuskunnan kokouksissa ja erityisesti työryhmissä, joissa käsitellään ajankohtaisia asioita ja linjauksia.

– Puheenjohtajuuden alkuvaihe on kuuntelua ja työtapojen omaksumista asioiden ollessa vasta hahmottumassa. Kun uudet ihmiset aloittavat uusilla paikoilla, odotetaan heillä usein olevan muutosagenda valmiina.  Minulla on aika lailla päinvastainen tilanne siksi, että edeltäjäni Johanna Ikäheimon kaudella EK:n hallitus laati uuden strategian, joka julkaistiin syksyllä. Se on erittäin pk-yritys-, omistajayrittäjä- ja palvelusektorimyönteinen. En näe strategiassa mitään muutettavaa, joten nyt lähdetään toteuttamaan sitä.

Näistä asemista Aho arvioi itsellään olevan paremmat lähtökohdat puheenjohtajan työhön kuin kenelläkään edeltäjistään.

EK:n puheenjohtajistossa ja työvaliokunnassa Aho on ensimmäinen matkailu- ja ravintolasektoritaustainen edustaja, mutta hallituksessa elinkeinolla on ollut edustus EK:n perustamisesta vuodesta 2005 lähtien. Nyt MaRan edustaja hallituksessa on Fazer Food Servicesin toimitusjohtaja Jaana Korhola.

MaRan taustatyö alan tunnettuuden ja arvostuksen lisäämiseksi on Ahon mukaan alkanut vähitellen näkyä, ja matkailu- ja ravintola-alan merkitys on ymmärretty jo laajemminkin.  Paitsi ministereiden ja poliitikkojen juhlapuheissa tietämys alasta on alkanut näkyä myös käytännön päätöksissä. 

– MaRa organisaationa ja liiton edustajat ovat EK:n sisällä tehneet koordinoitua yhteistyötä. Yhteneväinen linja ja viesti tuovat enemmän vaikutusvaltaa. Myös toimiston ja päämiesten välinen keskustelu ja tiedonvaihto toimivat hyvin. 

Tuoreella puheenjohtajalla on yhteiseen linjaan liittyvä toive myös muiden järjestöjen suuntaan.

Useat yritykset, kuten Ahojenkin perheyritys, ovat jäseninä muun muassa myös Perheyritysten liitossa, Suomen Yrittäjissä ja kauppakamareissa. Aho toivoisi niidenkin kesken nykyistä koordinoidumpaa yhteistyötä. Julkisuudesta saa joskus valitettavasti kuvan, että eri organisaatiot kamppailevat keskenään sen sijaan että ajaisivat pk-yritysten asioita yhdessä joukkovoimalla. 

– Asiat pitäisi käsitellä yhdessä ja mennä julkisuuteen vain niillä, joista on yhteinen näkemys. Poliittisille päätöksentekijöille tulee viedä vain yksi kanta: jos jokainen ryhmittymä vie omansa, päätöksentekijät voivat valita kulloisessakin tilanteessa ja kysymyksessä mieleisensä. Jos työntekijäpuolelta tulee yksi yhteinen kanta ja työnantajilta useita, Hakaniemen suhteellinen asema vahvistuu, Aho sanoo.

Arvonlisäverot kipukohtia

Alalla ikänsä työskennelleellä ja operatiivisessa vastuussa olleella sekä liittojen edunvalvonnasta pitkään kokemusta hankkineella Aholla on hyvä tuntuma siihen, mitkä asiat ovat matkailualan kipukohtia ja miten niihin vaikutetaan.

Suurimpia kipukohtia ovat kotimarkkina- ja vientisektorin intressiristiriidat arvonlisäveroihin liittyvissä asioissa. Matkailu- ja ravintolasektorilla ne ovat ehkä tärkein yksittäinen asia alkoholiasioiden rinnalla.

– Arvonlisäverot eivät rasita tavaranvientiteollisuutta. Jos sille sektorille annetaan helpotuksia, ne saatetaan napata pois kotimarkkinasektorilta. Se vaikutta suoraan matkailualan kansainväliseen kilpailukykyyn. Ulkomainen matkailijahan maksaa Suomeen tullessaan verot tänne.

Matkailualalla tulee olla tasavertaiset lähtökohdat muihin vientitoimialoihin verrattuna. Matkailu- ja ravintola-alaa tulisi käsitellä kuten muitakin vientialoja myös sähköveron maksajana.  Jaottelu teollisuuteen ja palveluihin on vanhentunut esimerkiksi sähköveron maksajina. Koko elinkeinoelämän tulisi olla samassa, alemmassa verokannassa.

Matkailu on maailmankaupan kolmanneksi suurin toimiala. Matkailu ei ole Suomessakaan näpertelyä, vaan iso vientiala, joka tuo Suomelle vientituloa yli neljä miljardia euroa vuodessa. Kasvunäkymät ovat erinomaiset.

– Alaa tulee käsitellä tasavertaisesti sen painoarvon ja ennen kaikkea sen potentiaalin mukaan. Kansainvälisen matkailun arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Haluammeko säilyttää Suomen osuuden siitä nykyisessä 0,4 prosentissa vai kasvattaa sitä? Kasvattamiseen tarvitaan kansainvälistä kilpailukykyä, Aho painottaa.

Matkailusektori on samanlaisessa avoimessa globaalissa kilpailussa kuin perinteinen tavaranvientiteollisuuskin. Kun kilpailemme siitä, tulevatko kansainväliset turistit tänne vai menevätkö muualle, kustannustason ja arvonlisäverojen lisäksi merkitystä on myös Suomen saavutettavuudella ja myös sillä, mihin suomalaiset itse matkustavat. •

Päivitetty 09.02.2017

Yhteistyökumppanit

Fennia Hartwall Hartwa Trade Valio Saarioinen Accountor Metos Santa Maria Paulig Winpos Läntmannen Unibake